Sote-rakennukset jääkööt kuntien omaisuudeksi

Sote-ratkaisul­la alkaa olla aikamoinen kiire, jos kuvitel­laan, että meil­lä on sote-vaalit puo­len­toista vuo­den kulut­tua. Kokon­aisu­us ei suo­raan sanoak­seni näytä hyvältä, kos­ka sotkus­sa ole­via asioi­ta on liikaa.

Yksi niistä on kun­tien sote-omaisu­u­den siir­to maakun­nille. Kyse on todel­la suures­ta omaisu­us­mas­sas­ta, jota vas­taan kun­nat ovat otta­neet lainaa. Tämän omaisu­u­den kir­jan­pitoar­vot ovat ihan mitä sattuu.

On esitet­ty, että omaisu­us siir­tyy maakun­nille ilmaisek­si. Yksi ratkaisumalli taas on, että mukana siir­tyy se pros­ent­tio­su­us kun­nan kaik­ista veloista, jon­ka siir­tyvä omaisu­us on kun­nan omaisu­ud­es­ta. Kaupunkikun­nat toisin sanoen eivät saa kor­vaus­ta lainkaan, jos niil­lä on maao­maisu­ut­ta tai ARA-asun­to­ja ja velkaiset maalaiskun­nat saa­vat täy­den kor­vauk­sen. Karvia ei saa mitään, kos­ka sil­lä ei ole lainkaan velkaa.

Yksinker­tais­in­ta on, että omaisu­us jää kun­nille ja maakun­nat vuokraa­vat ne. Tämä EI lisää julk­isia meno­ja, kos­ka maakun­nan meno on kun­nan tulo. On vain hyvä, että maakun­ta joutuu mak­samaan vuokraa käyt­tämistään kiin­teistöistä. Se säästää kum­masti tilantarvetta.

Tätä vas­taan on san­ot­tu, että osa sote-kiin­teistöistä on epäku­rant­te­ja. Jos maakun­ta ei tarvit­sekaan niitä, mustapekka jää kunnalle.

Niin makaa kuin petaa. Viime vuosi­na kun­nat ovat investoi­neet val­tavasti sote-kiin­teistöi­hin taatak­seen, että palvelu­ja tulisi oman kun­nan alueelle mah­dol­lisim­man paljon. Jos täl­lainen tak­ti­nen investoin­ti osoit­tau­tuu hukkain­vestoin­niksi, mik­si minkään muun tahon kuin kun­nan itsen­sä pitää siitä mitään maksaa?

Joitakin kohtu­ut­to­mia tapauk­sia – ja sil­loin ajat­te­len vähän van­hempia kiin­teistöjä – voidaan tarvi­ta kohtu­ullis­tamista val­tion rahoista, mut­ta näitä ei ole paljon.