Suomen synkkä tulevaisuus (12) Epäonnistunutta yrittäjää ei pidä kivittää

Kuten jo tämän sar­jan osas­sa 4 sanoin, Suomen talouden toi­vo on erit­täin lah­jakkaissa nuoris­sa yrit­täjis­sä. Aiem­min aka­teemis­es­ti koulute­tut nuoret tähtä­sivät suurelta osin töi­hin julkiselle sek­to­rille, yri­tys­maail­mas­sakin lähin­nä palka­nsaa­jik­si. Nyt ura yrit­täjänä on mon­en unelma.

Tämä on hyvä merk­ki. Kun van­has­ta taloud­es­ta on niin paljon menetet­ty, on luo­ta­va toimeli­aisu­ut­ta uusil­la aloil­la. Huip­pukyvyt tekevät huippuyrityksiä.

Start­up-yrit­täjien välil­lä tulo­erot ovat val­tavia. Mon­en yri­tys epäon­nis­tuu. Jotkut eivät tien­aa mitään ja pahim­mil­laan jotkut joutu­vat elämän­mit­taisi­in velkoi­hin. Pieni joukko tien­aa sat­u­maisia sum­mia — sum­mia, joi­ta palka­nsaa­ja ei voi saa­da kuin lottoamalla.

Paul Krug­man on kut­sunut tätä Klondyke-tulon­jaok­si. Kevään koit­taes­sa tuhat kul­lan­et­si­jää läh­tee hakku olal­laan Klondy­keen kul­ta­suon­ta etsimään. Syksyl­lä sata­maan palaa 950 miestä, jot­ka eivät ole löytäneet mitään ja kouralli­nen miehiä, joista on tul­lut jät­timäisen rikkaita.

Kauan sit­ten lot­tovoitot säädet­ti­in verova­paik­si, kos­ka mitä ideaa on suures­sa lot­tovoitossa, jos yli puo­let siitä menee tuloveroi­hin? [i]

Voisiko poten­ti­aal­is­ten yrit­täjien kesku­udessa olla yhtä sydämet­tömiä ja itsekkäitä ihmisiä kuin lottokansassa?

Super­cellin miljonäärit ilmoit­ti­vat mak­sa­vansa verot mielel­lään. Kun­nioitet­tavaa, mut­ta kuin­ka suur­ta osaa poten­ti­aal­i­sista yrit­täjistä he edustavat?

Suo­ma­laiset suh­tau­tu­vat ymmär­ryk­sel­lä siihen, että urheilus­sa rikas­tuneet jääkiekkoil­i­jat ja For­mu­la-kul­jet­ta­jat hoita­vat vero­tuk­sen­sa Mona­con kaut­ta, kos­ka hehän ovat rahansa itse ansain­neet. Vähän niin kuin lot­tomiljonäärit. On vaikea ymmärtää, mik­si nerokkaan idean toteut­ta­neet yrit­täjät eivät ole ansain­neet raho­jaan siinä mis­sä Mika Häkki­nen tai lottovoittajat?

Seli­tys on var­maankin siinä, että Mika Häkki­nen tai Teemu Selänne ovat kuin joku meistä tai ainakin me kaik­ki voisimme haaveil­la saman­lais­es­ta onnis­tu­mis­es­ta oma­l­la tai lastemme kohal­la, mut­ta yri­tys­toimin­nal­la rikas­tuneet ovat jotenkin etuoikeutet­tua väkeä.

On huono kan­nustin, jos epäon­nis­tu­misen joutuu mak­samaan itse, mut­ta onnis­tu­misen hedelmät jaetaan.

En kuitenkaan lähtisi kor­jaa­maan tätä ris­tiri­itaa paran­ta­mal­la onnis­tu­jien ase­maa. On type­r­ää, että Suomes­sa ei saa epäon­nis­tua. Niin­pä henkilöko­htainen konkurssi nyt ainakin pitäisi olla mah­dolli­nen. Parem­pi kuitenkin olisi, jos yrit­täjä voisi yrit­tää osakey­htiön muo­dos­sa ilman velvoitet­ta pan­ta­ta asun­toaan ja koko suvun omaisu­ut­ta velko­jen vaku­udek­si. (Asun­non pant­taami­nen yri­tyk­sen velko­jen vaku­udek­si pitäisi kieltää.)

Kuvitelkaa itseänne nuore­na alka­vana yrit­täjä lois­teliaan mut­ta riskaa­belin yri­tysidean kanssa. Yksinker­tais­te­taan asetel­ma vas­taa­maan nopan heit­toa: Jos tulee kuto­nen, saat sata miljoon­aa. Jos tulee 2–5 et saa mitään ja olet tehnyt pari vuot­ta työtä palkat­ta. Jos tulee ykkö­nen, koko omaisu­ute­si menee ja olet velko­je­si van­ki lop­puelämäsi niin, ettei sin­un ole järkevää tehdä työtä lainkaan, kos­ka tien­aat­pa kuin­ka paljon tahansa tulosi jäävät toimeen­tu­lotuen tasolle.

Minä ainakin hyväksy­isin, että tuos­ta sadas­ta miljoonas­ta min­ulle jäisi vain 40 miljoon­aa (sil­läkin elää ihan tyy­dyt­tävästi), jos ykkösen tuot­ta­ma tulos mitätöi­ty­isi ja vai­h­toe­hdois­sa 2–5 saisin yri­tyk­ses­tä edes pienen palkan itselleni.

Nyky­isin yksi­ty­ishenkilö voi päästä velka­sa­neer­auk­sen ansioista velois­taan kolmes­sa vuodessa, mut­ta tämä ei koske hänen takaa­ji­aan. Tässä on kuitenkin yri­tys­toimin­nas­sa velka­an­tunei­den kohdal­la ongelmia, joiden luonne ei ole min­ulle oikein val­jen­nut. 1990-luvun lama ja deval­vaa­tiot tuot­ti­vat suuren määrän toim­intamah­dol­lisuuten­sa menet­täneitä yrit­täjiä, joiden velka­vankeus jatkui parikym­men­tä vuotta.

Se, että yrit­täjä ei Suomes­sa saa epäon­nis­tua, merk­it­see meille myös val­tavaa henkisen pääo­man haaskaus­ta. Yrit­telijähenkisiä ihmisiä on meil­lä aivan liian vähän.

Tarvit­semme henkilöko­htaisen konkurssin mah­dol­lisu­u­den (sitä ei pidä antaa kevein perustein, jos on itse aiheut­tanut tilanteen­sa tahal­laan). Vielä tärkeäm­pää olisi saa­da pääo­ma­markki­nat toim­i­maan niin, että yrit­täjä ei joudu kanit­ta­maan koko suvun omaisu­ut­ta. Viitisen­toista vuot­ta sit­ten henkilöko­htaisen konkurssin mah­dol­lisu­ut­ta harkit­ti­in, mut­ta virkamiespuolue kokoomus kaa­toi sen, kos­ka se heiken­täisi velkamoraalia.

Jot­ta minä olisin halukas lainaa­maan oma­l­la riskil­läni alka­valle yri­tyk­selle, halu­aisin vasti­neek­si riskistä osu­u­den yri­tyk­sen men­estyk­ses­tä, jos hakku osuu siihen kul­ta­suoneen. Osake­si­joituk­se­na tämä toki onnis­tuu, mut­ta vielä parem­pi voisi olla laina, jon­ka tuot­to olisi sidot­tu yri­tyk­sen men­estyk­seen. (Joskus oli kom­mandi­it­tiy­htiöitä ja niis­sä äänet­tömiä yhtiömiehiä. Sil­lä tavoitelti­in kai jotain täl­laista, mut­ta vas­tu­ulli­nen yhtiömies oli kuitenkin vas­tu­us­sa yri­tyk­ses­tä koko omaisuudellaan.)

Kun kir­joitin, että voisin tyy­tyä siihen, että saan 100 miljoo­nan tulok­ses­ta itsel­leni 40 miljoon­aa, en ajatel­lut antaa puut­tuvaa 60 miljoon­aa kokon­aan yhteiskun­nalle. Osa siitä kuu­luisi rahoit­ta­jille, jot­ka jakoi­vat riskiä kanssani.

Suomes­sa on sata mil­jar­dia rahaa mätänemässä pankki­tileil­lä. Pankit eivät niitä tarvitse. Nalle Wahlroosin mielestä Nordea ainakin olisi mielu­um­min kokon­aan ilman henkilöasi­akkai­ta. Pank­ki saa rahaa EKP:sta niin paljon kuin halu­aa. Moni var­maankin voisi ohja­ta osan omis­taan pankki­tal­letuk­sis­taan yri­tys­toimin­nan riski­ra­hoituk­seen, jos tähän olisi puitteet.

= = =

Ongel­mak­si kuitenkin jää, että onnis­tu­mi­nen vaik­ka Virossa on paljon houkut­tel­e­vam­paa. Yri­tys­tä ei verote­ta lainkaan yri­tyk­seen jäte­tys­tä voitos­ta ja jaet­tua voit­toakin verote­taan todel­la lievästi. Paperite­hdas­ta on vähän han­kala siirtää Viroon, mut­ta nuoren yrit­täjän on perin yksinker­taista paka­ta läp­pärin­sä ja muut­taa Tallinnaan.

 

= = = = =

Kak­si­tois­tao­sainen synkiste­ly päät­tyy tähän kir­joituk­seen. Päivä on tänään 54 min­u­ut­tia pidem­pi kuin pahimmillaan.

i] Tämä hoidet­ti­in siistin näköisek­si sil­lä, että Veikkauk­sen tuloutuk­ses­ta val­ti­olle osaa kut­su­taan lähdeveroksi.