Osittainen kapasiteettimaksu – hahmotelma kompromissiksi

Viikon huip­pu­pakkaset ja niukasti väl­tet­ty sähköpu­la ovat herät­täneet kysymyk­sen kap­a­siteet­ti­mak­sus­ta sähkön­tuotan­nos­sa. Markki­noil­la mak­se­taan sähköstä vain ener­gias­ta, mut­ta ei kap­a­siteetin ole­mas­sa olosta. (Sähkölaskun kiin­teä osa menee verkkoy­htiölle, ei voimalaitokselle.)

Peri­aat­teessa pörssisähkön hin­ta aset­tuu tasolle, joka vas­taa huonoim­man tai siis muut­tuvil­ta kus­tan­nuk­sil­taan kalleim­man voimalan muut­tuvia kus­tan­nuk­sia. Niin kauan kun kivi­hi­ililauhde­voima oli läh­es aina mar­gin­aalis­sa, sähkön hin­ta pysyi jotenkin järkevänä voiman­tuot­ta­jien kannal­ta, mut­ta nyt ollaan tilanteessa, jos­sa voimalaitok­set eivät saa kiin­teistä kus­tan­nuk­sia peit­e­tyk­si. Toimivia voimalaitok­sia on tämän vuok­si sul­jet­tu ennenaikaises­ti, mut­ta ennen kaikkea kenenkään ei kan­na­ta rak­en­taa uut­ta voimalaitos­ta. Jotkut äärim­mäisen epäit­sekkäät tahot ovat tosin rak­en­ta­mas­sa ydin­voimaa Suomeen. Sähkönku­lut­ta­ja kiit­tää (riip­puu kan­nas­ta ydin­voimaan), mut­ta hirveästi on tulos­sa omis­ta­jille takki­in. Helen Oy rak­en­taa Vuosaa­reen pelkän läm­pökat­ti­lan, kos­ka voimalaitok­sen rak­en­t­a­mi­nen ei kan­na­ta. Tämä on koko maan kannal­ta aivan jär­jetön­tä, mut­ta Helenin kannal­ta ain­oa mahdollisuus.

Jos näin jatke­taan, edessä on talvia, jol­loin sähkön saamista joudu­taan sään­nöstelemään. Tämän kus­tan­nuk­set mätänev­inä hirvipais­teina ja sul­jet­tuina paperite­htaina ja kun­nan­talolle hätä­ma­joitet­tuina van­huksi­na ovat isot. Jotain siis tarvit­sisi tehdä.

On esitet­ty kap­a­siteet­ti­mak­sua. Mak­se­taan siitä, että joku pitää voimalaitos­ta reservis­sä odot­ta­mas­sa paukkupakkasia.

Kap­a­siteet­ti­mak­sun huono puoli on siinä, että näin tuote­tut kri­isi­a­jan megawat­ti­tun­nit tule­vat todel­la kalli­ik­si. Jos kap­a­siteet­ti­mak­sua per­itään vaikka­pa 50 M€ ja tämän takia tuhat megawat­tia var­avoimaa on käytössä 50 tun­tia, tulee noille megawat­ti­tun­neille hin­taa 1000 euroa. Venäjäl­lä kap­a­siteet­ti­mak­su on. Se kan­nus­taa väärän­laiseen sähkön kulu­tuk­sen vält­tämiseen sil­loinkin, kun mitään kap­a­sitet­tion­gel­maa ei ole.

Voisi tietysti ajatel­la, että markki­nat hoita­vat. Kun sähköstä tulee pulaa, sen hin­ta nousee niin korkeak­si, että riit­tävä määrä kulu­tus­ta kar­si­u­tuu pois tai var­avoiman rak­en­t­a­mi­nen kulu­tushuip­pu­ja odot­ta­maan muut­tuu kannattavaksi.

Sähkön hin­ta ei nouse tuo­hon 1000 €/MWh ennen kuin nuo var­avoimalat käyn­nistyvät. Vaik­ka niiden pääo­makus­tan­nuk­set ovat kalli­ita vähäisen käytön takia, niiden muut­tuvat kus­tan­nuk­set ovat halpo­ja. Diesel­gen­er­aat­tori kan­nat­taa käyn­nistää jo ennen kuin hin­ta ylit­tää sata euroa eikä se sik­si koskaan nouse niin korkeak­si, että var­avoimas­ta saisi rahansa takaisin.

Tai tietysti voi nous­ta. Yli tuhan­nen euron hin­tapi­ikke­jä on nähty. Sil­loin ei käy­dä kaup­paa enää siitä, kuka vielä käyn­nistäisi yhden voimalan lisää, vaan siitä, kuka sul­kee sähköä kulut­ta­van tehtaan. Ei tämäkään ole hyvä.

Hin­tamekanis­mia kan­nat­taa käyt­tää. Halvimpia megawat­ti­tun­te­ja ovat kulu­tushuipun aikana sääste­tyt megawat­ti­tun­nit. On siir­ryt­tävä voit­top­uolis­es­ti tun­tiko­htaiseen sähkön hin­taan koti­talousasi­akkaidenkin kohdal­la. Huip­pu­pakkasil­la ei pidä saunoa ja ne hir­ven­li­hat voi viedä ulos pakkaseen ja sulat­taa pakastimen.

Mut­ta tarvi­taan myös jokin kor­vaus varakapasiteetista.

Kom­pro­mis­si voisi olla, että jokainen voi halutes­saan mak­saa kap­a­siteet­ti­mak­sua siitä sähköte­hos­ta, jon­ka olet­taa huip­puku­lu­tuk­sen aikana tarvit­se­vansa. Ei olisi kuitenkaan pakko mak­saa. Sähköä saa käyt­tää ilman kap­a­siteet­ti­mak­sua ja varatun kap­a­siteetin saa ylit­tää ran­gais­tuk­set­ta nor­maaleina aikoina. Täl­lä väl­tytään tältä Venäjän óngelmalta.

Kun sähkön kulu­tus ylit­tää jonkin ennal­ta annetun rajan – vaik­ka 15 000 MW, kaikesta mak­se­tun kap­a­siteetin ylit­tävästä sähkönku­lu­tuk­ses­ta tulisi todel­la suo­lainen lisä­mak­su – vaikka­pa 500 €/MWh eli 5 euroa kilo­wat­ti­tun­nil­ta. Tämä mak­su menisi kor­vauk­se­na var­avoiman ylläpitäjille ja sil­lä peit­et­täisi­in pääo­maku­lu­ja seison­ta-ajal­ta. Sähkön nor­maal­i­hin­ta määräy­ty­isi kuten nytkin eli myös se nousisi, mut­ta maltil­lisem­min kulu­tushuip­pu­jen aikana. Insen­ti­ivi säästää omas­sa sähkönku­lu­tuk­ses­saan huip­puku­lu­tuk­sen aikana säi­ly­isi ja ne, joil­la on taipumus­ta tarvi­ta sähköä eri­tyis­es­ti paukku­pakkasil­la, osal­lis­tu­isi­vat lisäka­p­a­siteetin rahoit­tamiseen. [KORJATTU 15 000 MWh 15 000 MW:ksi]

Kap­a­siteet­ti­mak­su kan­nat­taisi säätää sen kokoisek­si, ettei tasais­es­ti sähköä käyt­tävän kan­nat­taisi sitä mak­saa. Mak­sami­nen kan­nat­taisi vain niiltä, joiden sähkönku­lu­tus myötäilee näitä kulutushuippuja.

Sähköpu­lan ei tarvitse johtua kulu­tushui­pus­ta, se voi johtua ison voimalaitok­sen suun­nit­telemat­tomas­ta alasajos­ta. Täl­laises­sa tapauk­ses­sa tuo­ta ran­gais­tus­mak­sua ei oikein voisi soveltaa kulut­ta­ji­in. Tuot­ta­jan pitäisi olla vas­tu­us­sa siitä, että tuot­taa sähköä niin kuin on luvannut.

= = =

Tämä aja­tus on raak­ile, mut­ta heitän sen susille riepoteltavak­si. Ehkä joku kek­sii parem­man ajatuksen.