Suomen synkkä tulevaisuus (5) Nuorten yritykset pelastavat?

Jotain hyvääkin näköpi­iris­sä on.

Korkeak­ouluista valmis­tuu lah­jakkai­ta nuo­ria, joiden mielis­sä häämöt­tää yri­tyk­sen perus­t­a­mi­nen. Enää ei ura julkisel­la sek­to­ril­la ole nuorten pää­vai­h­toe­hto. Osaamista ja intoa on, ja tulok­sia syn­tyy. Lupaavia star­tu­pe­ja tulee kuin liukuhihnalta.

Tässäkö on Suomen tulevaisuus?

Näi­den nuorten tule­vaisu­us on val­oisa, mut­ta nämä men­estyvät yri­tyk­set työl­listävät lähin­nä yksi­no­maan nuo­ria osaa­jia. Paperite­htaista pois potk­i­tu­ille ei niis­sä ole tilaa. Pois­tu­via keskilu­okan töitä ei tätä kaut­ta syn­ny. Puun­jalostus työl­listi aikanaan puunko­r­ju­us­sa pari-kolme­sa­taatuhat­ta suo­ma­laista, mut­ta osaamis­in­ten­si­iviset yri­tyk­set työl­listävät vain pien­tä osaa­jien joukkoa.

Koko kansan­talolu­den ahdinko johtuu keski­t­u­lois­t­en ammat­tien eli lähin­nä hyvä­palkkaisten duu­nar­itöi­den vähen­e­mis­es­tä. Niitä nämä yri­tyk­set eivät korvaa.

Jotkut uudet yri­tyk­set ovat tuoneet perus­ta­jilleen huo­mat­tavaa var­al­lisu­ut­ta. Tämä var­al­lisu­us val­uu muuhun kansan­talouteen kulu­tuk­se­na, mut­ta har­va pystyy kulut­ta­maan miljoo­nia vuodessa. Vähän tasaisem­min jakau­tuneena noista tuloista olisi suurem­pi kerroinvaikutus.

Kulu­tus jää koti­maa­han, jos se suun­tau­tuu palvelui­hin. Kulu­tus­tavaroita­han Suomes­sa ei juuri valmis­te­ta. Suo­ma­lais­ten kulu­tusko­ris­sa on palvelu­ja kovin vähän. Helsin­ki on tästä poikkeus. Tavaroi­hin suun­tau­tunut kulu­tus val­uu ulko­maille, kos­ka kulu­tus­tavarat valmis­te­taan ulkomailla.

Rahan käyt­tö palvelui­hin kuu­luu urbaani­in elämän­ta­paan. Suomen suuria puut­tei­ta on, että maa on kaupungis­tu­mises­sa niin paljon jäl­jessä. Sen seu­rauk­se­na epä­ta­sais­es­ti kansalaisille tule­vat tulot uusista men­estyvistä yri­tyk­sistä hyödyt­tävät muu­ta kansan­talout­ta vähem­män kuin hyödyt­täi­sivät urbaan­im­mas­sa ympäristössä.

Joka tapauk­ses­sa tästä kaikesta koituu paikallistaloudel­lista hyö­tyä lähin­nä kaupunkei­hin ja kaupungeista lähin­nä isoi­hin kaupunkeihin.Menestyvimmät uudet yri­tyk­set toimi­vat kaupungeis­sa ja niiden alue­taloudel­liset ker­roin­vaiku­tuk­set näkyvät kaupungeis­sa. Kaupungis­tu­mi­nen tulee kiihtymään.

Uuteen yrit­telijäisyy­teen liit­tyy toinenkin ongel­ma. Lupaavaan alku­un päässeet yri­tyk­set kan­nat­taa myy­dä ulko­maille ja näin todel­la tapahtuu.

Jotain on suo­ma­lai­sis­sa rahamarkki­nois­sa vikana, kun riski­ra­haa koti­maisi­in yri­tyk­si­in ei löy­dy Suomes­ta. Suo­ma­laisil­la makaa pas­si­ivis­es­ti pankki­tileil­lä liki sata mil­jar­dia euroa. Pankkien kaut­ta se ei muu­tu riski­ra­hoituk­sek­si, kos­ka Basel 3 ‑säädök­set kieltävät sen pankeilta.

Toiv­ot­tavasti äkkirikas­tuneet nuoret yrit­täjät ovat tässäkin eri­laisia ja panevat yri­tys­ten­sä tuot­ta­man rahan kiertämään. Lehdis­tä tihkunei­den hajati­eto­jen mukaan Super­cell-miljonäärit toimi­vat tässäkin asi­as­sa esimerkillisesti.

(Niiden, jot­ka halu­a­vat Suomeen Viron vero­ma­llia kan­nat­taa huo­ma­ta, että se puh­taasti toteutet­tuna estää rahan siirtämisen men­estyneestä yri­tyk­ses­tä toiseen, kos­ka rahaa ei voi siirtää yri­tyk­ses­tä A yri­tyk­seen B otta­mat­ta sitä ulos yri­tyk­ses­tä A, jol­loin se tuleekin verote­tuk­si. Vaatisi jonkin hold­ingy­htiöjär­jeste­lyn ja sel­l­aisen sal­lim­i­nen taas merk­it­sisi, ettei yri­tys­ten tulok­sia verote­ta mis­sään, kos­ka aina sille hold­ingy­htiölle löy­tyy sel­l­ainen koti­maa, joka ei voiton­jakoa verota.)

Lupaa­van yri­tyk­sen myymiseen kan­nus­taa myös vero­tus. Jos näköpi­iris­sä on seu­raavien kymme­nen vuo­den aikana sata miljoon­aa euroa 50 %:n toden­näköisyy­del­lä tai 40 miljoon­aa euroa käteen nyt heti, on inhimil­listä vali­ta jälkim­mäi­nen vai­h­toe­hto, kos­ka 40 miljoon­al­la per­he elää jo ihan mukavasti, ja se raha on var­ma. Jos yri­tyk­sen omaisu­us koos­t­uu muu­ta­mas­ta läp­päristä, rahan ottamista yri­tyk­ses­tä henkilöko­htaiseen kulu­tuk­seen verote­taan yli 50 pros­entin verol­la (osinko­tu­loa verote­taan ansio­tu­lona), mut­ta sitä myyn­tivoit­toa selvästi alle 30 pros­entin verol­la, kos­ka myyn­tivoit­toa verote­taan pääo­mat­u­lona ja siitä saa vielä tehdä han­k­in­ta­meno-olet­ta­man. Otta­mat­ta kan­taa siihen, mikä olisi suurten tulo­jen oikea vero­tus­ta­so, näi­den kah­den suhde toisi­in­sa ei ole kunnossa.