Suomen synkkä tulevaisuus (4) kielimuurin takaa on vaikea menestyä

Suo­ma­laiset ovat hyviä insinööriosaamises­sa. Kun Nokian men­estys kän­nykkäk­il­pailus­sa rom­ahti, sen puhe­limet taisi­vat edelleen olla teknis­es­ti parhai­ta (nyt Sam­sung on men­nyt ohi), mut­ta sof­ta ja käyt­täjäys­täväl­lisyys tökkivät.

Tämä ongel­ma kos­kee jok­seenkin kaikkia kulu­tus­tavaroi­ta. Niitä ei osa­ta viimeis­tel­lä käyt­täjäys­täväl­lisik­si. Ja jos osa­taankin, ei osa­ta myy­dä. Myön­nän, että väit­teet ovat vähän kliseemäisiä, mut­ta tot­ta ainakin toinen puoli.

Olen­naista on, että hyväl­lä insinööriosaamisel­la pär­jäsi ennen, mut­ta ei pär­jää enää. Hyvä insinööriosaami­nen on edelleen edel­ly­tys men­estyk­selle, mut­ta yksin se ei enää riitä. Pieni kielialue on ollut meille aina hait­ta, mut­ta nyt tämän hai­tan merk­i­tys on kasvanut.

Pieni kielialueemme tar­joaa aika kapoisen poh­jan sisäl­lön tuotan­nolle. Englan­tia äidinkie­lenään puhuvil­la on tässä val­taisa etu­mat­ka. Muil­la suuria kan­sain­välisiä kieliä puhuvil­la mail­la on etu­na se, että opiskel­tuaan englan­tia, he osaa­vat kah­ta kan­sain­välistä kieltä, suo­ma­laiset vas­ta yhtä. Ovat siis kah­ta kieltä opiskel­tuaan yhtä ummikko­ja kuin mitään kieliä opiskelema­ton englan­ti­lainen tai jenkki.

Ei riitä, että annamme muille yhden kie­len ver­ran tasoi­tus­ta. Sisäpoli­it­ti­sista syistä pako­tamme koul­u­laisemme opet­tele­maan myös toista läh­es yhtä käyt­tökelvo­ton­ta kieltä. Kak­si kieltä tasoituk­se­na on jo aika paljon.

Kielelli­nen eristäy­tymisemme nimit­täin on osasyynä myös siihen, että tun­nemme mui­ta kult­tuure­ja huonos­ti emmekä sik­si men­esty globaaleil­la markki­noil­la. emmekä verkostoidu.