Miten turvata sähkön riittävyys (1/3) Ongelma

Sähkön tun­tiko­htainen pörssi­hin­ta määräy­tyy aina mar­gin­aalis­sa ole­van kalleim­man sähkön­tuotan­non mukaan. Tämä tarkoit­taa samal­la hin­ta-alueel­la ole­vaa mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sil­taan kallein­ta tuotantolaitosta.

Sama hin­ta-alue tarkoit­taa sitä aluet­ta, jon­ka sisäl­lä siir­toka­p­a­siteet­ti riit­tää niin, että paikallisen sähköpu­lan vuok­si ei joudu­ta käyn­nistämään kalli­im­paa voimalaitos­ta. Suomen sisäl­lä siir­toka­p­a­siteet­ti yleen­sä riit­tää niin, että Suo­mi on koko ajan samaa hin­ta-aluet­ta. Suomen ja Ruotsin välil­lä on viime aikoina ollut ongelmia siir­toka­p­a­siteetin osalta, minkä seu­rauk­se­na Suomes­sa hin­ta on muo­dos­tunut korkeam­mak­si kuin Ruot­sis­sa, kos­ka Ruotsin hal­paa sähköä ei ole voitu siirtää Suomeen niin paljon kuin olisi ollut kysyn­tää. Sen sijaan Suo­mi ja Balt­ian maat ovat useim­miten samaa hinta-aluetta.

Mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sil­la tarkoite­taan tässä kus­tan­nuk­sia, jol­la voimalaitos kan­nat­taa vielä pitää käyn­nis­sä — tai kysyn­nän noustes­sa, käyn­nistää. Esimerkik­si ydin­voimalal­la kan­nat­taa sähköä tuot­taa läh­es aina, vaik­ka kokon­aisu­udessaan uusi ydin­sähkö on kallista. Suurin osa sen hin­nas­ta on upotet­tu­ja kus­tan­nuk­sia. Mar­gin­aa­likus­tan­nus riip­puu tietysti myös tarkastelu­a­janko­hdas­ta. Jos sähkön hin­ta painuu het­kel­lis­es­ti alas, voimaloi­ta ei kan­nat­ta sulkea, vaik­ka sähköstä tulisi ilmaista, (tai negati­ivi­nen, kuten se on het­kel­lis­es­ti ollut). Pidem­piaikainen hal­van hin­nan jak­so pudot­taa verkos­ta toim­i­joi­ta. Sik­si sähkön hin­ta ei voi pudo­ta nol­laan tai sen ala­puolelle pitkäk­si aikaa, mut­ta muu­ta­mak­si tun­niksi kyl­läkin. Vas­taavasti ihan lyhyen hin­tapi­ikin takia ei isoa voimalaitos­ta kan­na­ta ryhtyä käynnistämään.

Aiem­min viimeinen käyn­nis­sä ole­va voimalaitos oli taval­lis­es­ti kivi­hi­ililaude­voimala jos­sain, usein Tan­skas­sa. Se takasi sähkö­markki­noille tuot­ta­jan kannal­ta jotenkin kohtu­ullisen hin­nan. Kun päästöoikeuk­sien korkea hin­ta nos­ti kivi­hi­ililauh­teen hin­taa, kaik­ki sähkön­tuot­ta­jat hyö­tyivät ja kulut­ta­jat kärsivät.

Nyt sähkön tuotan­to­ta­vat ovat muut­tuneet niin, että lauhde­voimaloi­ta ei kan­na­ta pitää edes valmiusti­las­sa ydin­voimaloi­ta luku­un otta­mat­ta. Ruot­sis­sa on kan­nat­tavu­ussy­istä sul­jet­tu jopa ydin­voimaloi­ta, kos­ka sähkön hin­ta ei riitä peit­tämään niiden muut­tuvia kus­tan­nuk­sia, eri­tyis­es­ti ei ydin­sähköön Ruot­sis­sa kohdis­tunei­ta veroja.

Markki­noille on tul­lut paljon mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sil­taan hal­paa sähköä tai voimaloi­ta, joi­ta kan­nat­taa syöt­tö­tar­if­fin takia pitää käyn­nis­sä, oli sähkön markki­nahin­ta kuin­ka hal­pa hyvänsä.

Mar­gin­aa­likus­tan­nuk­sil­taan hal­paa sähköä on esimerkik­si säätämätön vesivoima (esimerkik­si Ima­trankos­ki), tuulivoima, aurinkovoima ja ydinvoima.

Yhä use­am­min on tilanne se, että hin­ta-alueel­la mar­gin­aalis­sa on jokin hyvin hal­pa sähkön­tuotan­to­muo­to. Sil­loin sähkön hin­ta läh­estyy nol­laa. Nämä tilanteet tule­vat yleistymään.

Samas­ta syys­tä sähkön hin­nan tun­tiko­htainen vai­htelu kas­vaa. Jouluku­us­sa yöl­lä sähkön hin­ta on ollut noin 15 €/MWh ja päiväl­lä noin 50 €/MWh.

Kulut­ta­jan kannal­ta sähkön hal­pa hin­ta on tietysti hyvä asia – tois­taisek­si. Ongel­mak­si muo­dos­tuu se, ettei kenenkään enää kan­na­ta rak­en­taa voimaloi­ta, kos­ka sähköstä saata­va hin­ta peit­tää vain muut­tuvat kus­tan­nuk­set, mut­ta ei kiin­teitä kustannuksia.

Jos sähkön kysyn­tä nousee kun­nol­la esimerkik­si paukku­pakkas­ten joh­dos­ta, voi käy­dä niin, ettei tehoa riitäkään. Kulut­ta­jalle käy kalli­ik­si se, ettei sähköä vähään aikaan tule lainkaan. Mikään taho ei ole vas­tu­us­sa siitä, että sähköä riit­tää kaikissa olo­suhteis­sa. Verkkoy­htiö Fin­gridil­lä on kyl­lä hal­lus­saan joitain var­avoimaloi­ta – esimerkik­si enti­nen Helenin Kel­losaaren kaa­su­tur­bi­i­ni – mut­ta ei ole takui­ta siitä, että nämäkään riittävät.