(Tämä kirjoitus perustuu luentoon, jonka pidin naistenklinikalla 13.11.2015)
Seitsemänkymmentäluvun ekologisen herätyksen keskiössä oli kaksi ongelmaa: ilmastonmuutos ja väestöräjähdys. (Ihan oikeasti, ilmastonmuutos, vaikka nykyisistä teksteistä voisi kuvitella, että se keksittiin vasta Kioton ilmastokokuksessa)
Väestöräjähdys oli näistä toivottomin ja tuntui johtavan täydelliseen tuhoon, tehdään muille asioille mitä hyvänsä. Eikä niitä muitakaan asioita saataisi kuntoon. Kasvava väestö söisi maapallon putipuhtaaksi ennen kuin suostuisi kuolemaan nälkään. Turha siinä vaiheessa olisi puhua mistään ilmastonmuutoksesta.
Nyt moni on sitä mieltä, että väestöräjähdys on voitettu juttu. Näytän nyt joillakin graafeilla, mihin perustuu ajatus, että väestöräjähdys on voitettu juttu ja sen jälkeen yhdellä graafilla, miksi se ei ole.
Eksponentiaalinen kasvu
Mutta ensin vähän eksponentiaalisen kasvun matematiikkaa.
Kasvu on eksponentiaalista, jos se jokin asia kasvaa vaikkapa vuotuisesti samalla kiinteällä prosentilla. Jos jokin asia kasvaa vuodessa p %, se kaksinkertaistuu ajassa 70/p. Esimerkiksi kahden prosentin vuotuinen kasvu johtaa kaksinkertaistumiseen 35 vuodessa. Kaava on aika tarkka, kun p on pieni, mutta ei kovin tarkka, jos p>10 %.
(Matematiikkaa joskus kauan sitten lukeneille muistin virkistykseksi: ln2≈0,7)
Se, että jokin asia kasvaa jonkin aikaa kiinteällä prosenttimäärällä ei tee kasvusta eksponentiaalista. Jos naiset synnyttävät keskimäärin kaksi tyttöä, seuraavassa sukupolvessa on tyttöjä kaksi kertaa enemmän. Jos tämä jatkuu sukupolvesta toiseen, väkiluku räjähtää eksponentiaalisesti. Jos sen sijaan syntyvyys on tasapainossa, mutta väkiluku kasvaa elinajan pidentymisen vuoksi, tämä kasvu ei ole eksponentiaalista.
Entisenä tilastotieteilijänä olen ihmetellyt ennusteita, joiden mukaan Kiinan talouskasvu jatkuisi kymmenen prosentin tahtiin ikuisesti. Kasvun päätekijät ovat muutto tehottomasta maataloudesta kaupunkeihin (maataloustuotanto pysyy ennallaan) ja länsimaiden teknologian kiinni otto. Kumpikaan prosesseista ei ole eksponentiaalinen, vaan noudattaa pikemminkin S‑käyrää. Harmi, ettei pörsseissä voi lyödä vetoa Kiinan talouskasvua vastaan. Olisin nyt rikas.
Joskus 70-luvulla väittelin kiihkomielisen stalinistin kanssa väestöräjähdyksestä. Hänen mielestään maailman väkiluku voi jatkaa ikuisesti kahden prosentin vuosikasvua. Jos maapallo käy ahtaaksi, asutetaan Mars ja viereisiä aurinkokuntia. Löin jauhot suuhun sanoen, että jos keskimääräinen ihminen painaa 50 kg ja tiheys on yksi, kuudentuhannen vuoden kuluttua ihmiskunta muodostaa pallon, jonka säde laajenee valon nopeudella. Ne naapurigalaksien siirtokunnatkin on sulautettu tähän palloon paljon sitä ennen. Nykytietämyksen mukaan valon nopeutta ei voi ylittää, joten siihen se tyssää, sanoo Neuvostoliiton tiedeakatemia mitä hyvänsä.
(Pyydän anteeksi seuraavia graafeja, joiden laatu ei vastaa sitä, miten haluaisin ne piirtää. Ne on otettu ruutukaappauksena Googlen kehitysindikattoreita.
Toteutunut kasvu
Väestön kasvu on siis monen mielestä voitettu ongelma. Seuraavassa kuvassa maailman väkiluvun kasvu. Ei mainittavaa hidastumista, pikemminkin aika tarkkaan suora viiva.
Mutta se kasvaakin enää lineaarisesti, ei eksponentiaalisesti. Katsotaanpa kasvuprosenttia. Se on laskenut 2,1 prosentista (kaksinkertaistuu 33 vuodessa) 1,2 prosenttiin (kaksinkertaistuu 58 vuodessa). Hienoa! Maailmanloppu tulee lähes puolta hitaammin, mutta yhtä varmasti.
Ei näin. On ymmärrettävä, mitkä ilmiöt kasvavat eksponentiaalisesti ja mitkä vain kasvavat. Eksponentiaalisen kasvun tuottaa se, jos yksi nainen synnyttää enemmän kuin yhden tytön. Väkiluku kasvaa nyt sen takia, että synnytysikäisiä on (vielä) paljon ja eliniän odote nousee. Nämä eivät ole eksponetiaalisia ilmiötä, mutta hedelmällisyydestä johtuva väestönkasvu on.
Hedelmällisyys
Väestötieteilijät käyttävät nettouusiutumislukua, jossa lasketaan vain täysi-ikäiseksi selviäviä tyttöjä, koska tästä seuraa aika suoraviivaista matematiikkaa. Vielä 20 vuotta sitten syntyvyys tilastoitiin (myös) näin, mutta nykyisin itä pidetään on epäkorrektina. Myös pojat pitää laskea, vaikka aika harva heistä synnyttää. Niinpä kokonaishedelmällisyydestä pitää arvata, kuinka suuri osa siitä on täysi-ikäiseksi selviäviä tyttöjä. Yleensä lasketaan, että jos naista kohden syntyy 2,1 lasta, syntyy yksi täysi-ikäiseksi varttuva tyttö. Länsimaissa raja on liian korkealla ja sikiöseulontoja tekevissä Aasian maissa liian matalalla, mutta sitä dataa on käytettävä, joka on saatavilla.
Katsotaanpa hedelmällisyyslukuja.
Maailman hedelmällisyysluku on laskenut lähelle tasapainolukua 2,1. Vielä on kasvua niin, että seuraava sukupolvi on 20 % suurempi kuin edellinen, mutta se on aika vähän siihen, että 35 vuotta sitten näytti siltä, että seuraava sukupolvi on 2,5 kertainen edelliseen nähden. Siis melkein voitettu juttu?
(Pystyakselilla lukee hedelmällisyysprosentti. Pitäisi olla hedelmällisyys. Erehtyminen on inhimillistä. Google-kääntäjä on erityisen inhimillinen)
Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Itä-Aasia ovat jo voiton puolella. Hedelmällisyys on alle 2,1:n eli pitkällä aikavälillä väkiluku tulee laskemaan ilman siirtolaisuutta.
Etelä-Aasia (=Intia), Latinalainen Amerikka sekä Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka ovat lähellä maalia. Erityisen ilahtunut olen tästä viimeisestä.
Syntyvyys voi mennä myös liian matalaksi. Kun olin peruspalveluministeri, luonani kävi eteläkorealainen ministeri kohteliaisuuskäynnille ja huomautin, että heidän syntyvyyslukunsa ovat vähän ongelmalliset. Hän oikein suuttui ja sanoi, että he ovat kyllä mielestään laskeneet syntyvyyttä ihan tarpeeksi. Minun piti korjata, että tarkoitin päinvastaista: aikamoinen ikääntyneiden ongelma teille tulee, jos yksi nainen synnyttää 0,6 tyttöä.
Huomattakoon, että tässä joukossa korkeimmat hedelmällisyysluvut ovat Kiinassa, jossa on virallisesti yhden lapsen politiikka ja matalammat siellä, missä ei ole mitään politiikkaa.
Euroopassa on hyvin matalan syntyvyyden maita Etelä-Euroopassa ja Saksassa. Ei ihme, että Saksa haalii innolla siirtolaisia.
Aika vähäinen näyttää paavin auktoriteetti olevan Italiassa ja Espanjassa
Suomen syntyvyysluvut ovat ihanteelliset: hallittu jarrutus – jokainen sukupolvi vähän yli 20 % pienempi kuin edellinen. Jos koko maailmassa asiat olisivat näin, se olisi hyvä. Suurten ikäluokkien vuoksi me tarvitsemme tänne vähän täysi-ikäistä täydennystä. (LISÄYS 11.9.2019 Tältä se näytti 20§15. Nyt syntyvyys on Suomessakin laskenut Espanjan tasolle.
Mutta sitten: Ongelma ei ole voitettu, koska Afrikka.
Tämä on täysi katastrofi. Pahemmaksi sen tekee, ettei asia ole afrikkalaisten mielestä mikään ongelma.
Nigeriassa oli 38 miljoonaa asukasta silloin kuin synnyin. Nyt heitä on lähes 190 miljoonaa ja vuonna 2030 vielä sata miljoonaa enemmän. Ennusteet vuodelle 2100 puhuvat 900 miljoonasta. Ei tule olemaan, ei ainakaan Nigerian sisällä. Tämän kehityksen taittumiseen uhkaa liittyä jotain toella ikävää.
Nigeriassa suurta lapsilukua pidetään vaurauden merkkinä ja vanhuuden turvana. Maa odottaa kieli pitkällä sitä, kun he ohittavat asukasluvussa Yhdysvallat.
Nigeriassa kristittyjä ja islamin uskoisia on suunnilleen yhtä paljon. Nämä’ eivät taistele hegemoniasta asein, vaan makuuhuoneissa uskonnollisten johtajiensa yllyttäminä.
Tässä on kaikkien pakolaiskriisien äiti.
Mutta Suomen hallitus pitää hyvänä vähentää määrärahoja YK:n västöohjelmalta.
Afrikassa tarvittaisiin ihmeistä. Sellaisiakin voi tapahtua. Suosikkini on Iranin syntyvyyden romahdus alle yhdessä sukupolvella — heti Ajatollahien vakiinnutettua valtansa.