Rykäisimme yhdessä Mikko Särelän kanssa Eva-pamfletin “Kaupunkien voitto”. Nimi viittaa EdWard Glaeserin kirjaan Tirumpf of the City. Koko julkaisu on ladattavissa Evan sivuilta tämän linkin kautta. [LINKKI KORJATTU; TOIMII NYT] Menemällä Evan sivuilla löytää myös linkin e‑kirjan ilmaiseen lataukseen.
Tarkoituksenani on palastella raporttimme jaettuna useaan postaukseen. Toivon, että keskustelu pysyisi kunkin postauksen rajatussa aihepiirissä, koska koko raportista keskustelu yhtä aikaa johtaisi pahaan kakofoniaan.
- ALUKSI
Kaupungistuminen ja erityisesti suurten kaupunkien kasvu on nopeutunut kaikkialla maailmassa. Suomi on kaupungistumisessa selvästi jäljessä muita Pohjoismaita ja jokseenkin kaikkia yhtä vauraita maita.
Siksi voidaan olettaa, että tulemme ottamaan muita kiinni. Kaupunkien kasvu tulee Suomessa olemaan vielä suurempaa kuin muualla.
Viime viiden vuoden aikana vuosina 2010–2014 yhteenlaskettu väkiluvun kasvu 20 suurimmassa kaupungissa on ollut yli 133 000 henkeä. Yli puolet tästä, yli 71 000 henkeä, on kohdistunut Helsinkiin, Espooseen ja Vantaalle.
Näköpiirissä ole mitään, mikä hidastaisi tätä kehitystä. Päinvastoin, monet seikat viittaavat siihen, että suurten kaupunkien kasvu tulee kiihtymään.
Suomen taloudellisen menestyksen kannalta keskeiset kasvavat elinkeinoalat ovat sellaisia, että ne viihtyvät kaikkialla maailmassa parhaiten suurissa kaupungeissa. Harva asutuksemme vaikeuttaa entisestään vuorovaikutukseen perustuvien elinkeinojen toimintaa suurten kaupunkien ulkopuolella.
Tämä ei tarkoita, ettei muunlaista elinkeinotoimintaa tarvita tai ettei muilla paikkakunnilla kuin suurimmilla kaupungeilla ole merkitystä. Se tarkoittaa vain, että optimi on siirtymässä: voisimme kansakuntana paremmin, jos suurimmat kaupunkimme olisivat suurempia.
Vaikka kaupunkien kasvu jatkuisi vain viime viiden vuoden tasolla, seuraavan 15 vuoden aikana kaupungeissa tarvittaisiin asuntoja noin 400 000 lisäasukkaalle eli noin 15 miljoonaa asuinneliötä. Tämä tarkoittaisi samaa kuin Turun ja Tampereen kaupunkien rakentaminen täysin tyhjästä aloittaen.
Lisäksi Tilastokeskus ennustaa suurten kaupunkien kehyskuntiin sadantuhannen asukkaan lisäystä. Mahdollinen asumisväljyyden kasvu saattaa tuoda kaupunkeihin rakentamistarvetta yhtä paljon kuin väkiluvun lisäys.
Asuntojen lisäksi uudet asukkaat tarvitsevat teitä, katuja ja raiteita, kouluja, päiväkoteja ynnä muuta. Helsingissä on arvioitu, että uusista asukkaista syntyy kunnalle investointitarpeita runsaat 30 000 euroa uutta asukasta kohden.
Yleistettynä kaikkiin kasvaviin kaupunkeihin tämä merkitsee, että asuntorakentamisen ohella kaupunkien kasvu tuottaa kunnallisia investointeja 10–15 miljardia euroa. Lisäksi tulevat investoinnit työpaikkoihin ja asukkaiden käyttämiin yksityisiin palveluihin.
Maamme taloudellinen tulevaisuus ratkaistaan kaupungeissa. Urbanisoituminen on lähivuosikymmeninä Suomen talouden suurin projekti. Tätä taustaa vasten kaupunkipolitiikkaan kiinnitetään oudon vähän huomiota.
Kaupunkien merkitys Suomen taloudelle on jo nyt aivan olennainen, mikä käy ilmi muuttoliiketutkija Timo Aron teettämästä kartografista (kuvio 1). Tampereen, Turun ja Helsingin merkitys on jo nyt hallitseva.
Koko kansantalouden kohtalo ratkaistaan kaupungeissa, vaikka jotkut kaupunkien ulkopuoliset hankkeet voivat olla hyvinkin menestyksellisiä ja tuoda hyvinvointia ja kasvua paikallisesti.
Tämä EVA Pamfletti on kirjoitus siitä, miksi kaupunkien kasvu on väistämätöntä ja miksi se on myös hyvä ja monen kaupunkeihin muuttavan kannalta onnellinen asia. Keskitymme kaupungeista erityisesti cityihin, monipuolisen osaamisen verkostojen ympärille rakentuneisiin kaupunkeihin, jotka väistämättä ovat Suomen oloissa maan suurimpia kaupunkeja. Kaupungeilla on myös muita funktioita, mutta niitä ei tässä pamfletissa käsitellä kuin pintapuolisesti.
Kirjassa käsitellään hyvin paljon Helsinkiä. Tämä johtuu kirjoittajien taustasta – siitä, että tunnemme Helsingin muita kaupunkeja paremmin. Paljon on tekstiä myös Tampereesta, koska se näyttää muodostavan Helsingille tärkeimmän kilpailijan tai kumppanin Suomessa.
Tämän pamfletin sisältöön ovat vaikuttaneet molemmat kirjoittajat, Mikko Särelä ja Osmo Soininvaara. Tekstin lopullinen muotoilu ja siihen sisältyvät kannanotot ovat Osmo Soininvaaran vastuulla. Niinpä tekstissä paikoin ilmenevä minä-muoto viittaa Osmo Soininvaaraan ja me-muoto molempiin kirjoittajiin.
Olemme työn kuluessa saaneet arvokkaita kommentteja ja neuvoja lukuisilta henkilöiltä. Haluamme kiittää erityisesti Timo Aroa, Mika Kortelaista, Juha Kostiaista, Markku Lehmusta, Antti Moisiota, Tuukka Saarimaata, Antti Suvantoa ja Janne Tukiaista.