Miksi perustulo on ajankohtainen

Min­un lähtöko­htani tukea perus­tu­loa on prag­maat­ti­nen. Perus­tu­loa on parem­pi tapa toteut­taa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taan kuu­lu­va tulon­jako kuin nykyi­nen hyvin sir­paleinen sosiaaliturvajärjestelmämme.

Perus­tu­loa mak­set­taisi­in vähän yli 500 euroa jokaiselle täysi-ikäiselle suo­ma­laiselle kuus­sa. Muut tulot eivät perus­tu­loa pienen­täisi, mut­ta veroa niistä menisi ensim­mäis­es­tä ansai­tus­ta eurosta alka­en. Itse perus­tu­lo on vero­ton. Sik­si se vas­taa suun­nilleen työ­markki­natukea. Nor­maalia palkkat­u­loa saa­van tilanne ei muu­tu. Käteen jää jok­seenkin yhtä paljon kuin nytkin. Työt­tömän tilanne ei myöskään muu­tu. Lisää rahaa tulee niille, joil­la on pieniä ansiotuloja.

Ajanko­htaisek­si perus­tu­lon tekee meneil­lään ole­va palkka­jakau­man polar­isoi­tu­mi­nen automaa­tion ja tietotekni­ikan myötä. Keskeltä pois­tuu hyvä­palkkaisia ammat­te­ja ja reunoille tulee lisää toisaal­ta varsin hyvä­palkkaisia korkean osaamisen ammat­te­ja ja mata­la­palkkaisia, lähin­nä palvelu­alo­jen työpaikkoja.

Mata­la­palkkaisten töi­den lisään­tymistä ei voi oikein estää. Jos niiden palkko­ja nos­te­taan tulopöy­dässä, mata­la­palkkatyö vai­h­tuu työttömyydeksi.

Mata­la­palk­ka-aloil­la töitä teke­vien tulota­soa on nos­tet­ta­va muin keinoin. Se on vält­tämätön­tä jo kansal­lisen ehey­den kannal­ta. Polar­isoitu­va tulon­jako johtaa polar­isoitu­vaan vihan­pidon yhteiskuntaan

Perus­tu­lo aut­taa pieni­palkkaisia ja eri­tyis­es­ti niitä, joiden työ on osa-aikaista tai satunaista.

Entis­inä aikoina tulon­jaon tasaamiseen riit­ti, että pro­gres­si­ivisel­la vero­tuk­sel­la otet­ti­in isopalkkaisil­ta. Pitäisi myös antaa pieni­palkkaisille. Tässä on ero perus­tu­lon ja nykyisen tulo­jen­tasausjär­jestelmän välillä.

Olemme keskit­tyneet liiak­si vain työt­tömien toimeen­tu­loon. Vähem­mälle huomi­olle on jäänyt, että moni työtä tekevä saa käteen aivan yhtä vähän.

= = =

Perus­tu­lon tekee ajanko­htaisek­si myös työt­tömyy­den luon­teen muuttuminen.

Ennen työt­tömyys oli väli­aikaista ja suh­dan­nelu­on­toista. Nyt työt­tömistä suurin osa kuu­luu joukkoon, jol­la työt­tömyys on pysyvän luon­teista vuorot­telua lyhyi­den työkeikko­jen ja työt­tömyy­den välillä.

Tois­tu­vaistyöt­tömän kan­nat­taa laskea tarkkaan, mil­loin kan­nat­taa olla täis­sä ja mil­loin ei. Laskem­i­nen ei ole help­poa, kos­ka sään­nöt ovat todel­la mon­imutkaiset. Työ kyl­lä yleen­sä lop­ul­ta kan­nat­taa, mut­ta tästä ei ole apua, jos henkilö itse ei sitä tiedä.

Perus­tu­lol­la sään­nöt ovat selvät: työ kan­nat­taa aina.

Työt­tömyys­tur­van sään­töjä on paikkail­tu niin, että palkkatyön vas­taan otta­mi­nen kan­nat­taa melkein aina, mut­ta itsen­sä työl­listämi­nen suh­teen kan­nat­taa olla varovainen.

Työt­tömän on luon­te­vaa ryhtyä osa-aikaisek­si yrit­täjäk­si seu­raavaa palkkatyö­jak­soa odotel­lessa, mut­ta työt­tömyysko­r­vaus voi men­nä kokon­aan, jos työtön toimit­ta­ja saa free­lance­ri­na kuin­ka pieniä kir­joi­tus­palkkioi­ta hyvän­sä. Täl­laisia kauhuk­er­to­muk­sia sain lukea eduskun­taan tulleina sähköposteina.

Perus­tu­loon liit­tyy mah­dol­lisu­us kieltäy­tyä surkeas­ta tai alen­tavas­ta työ­tar­jouk­ses­ta. Sel­l­ais­takin on nähty, että karenssin saa, jos nuori nainen kieltäy­tyy top­less ‑tar­joil­i­jan työstä. Tämä tapaus tosin johti ohjei­den tarkistamiseen.

Palveluy­hteiskun­nas­sa on aina lyhy­taikaista tai tilapäistä keikkatyötä ja ruuhkahuip­pu­jen tasaamista. Opiske­li­jat tekevät niitä mielel­lään, työt­tömät eivät koske niihin kepil­läkään. Sadan euron keikas­ta opiske­li­jalle jää 80 euroa käteen, työt­tömälle 15 – 40 euroa. Opin­to­tu­ki on rak­en­teeltaan perus­tu­lo, kos­ka pienet palkkat­u­lot eivät sitä alenna.

Työt­tömyys­tur­van ja asum­istuen ehto­ja on muutet­tu niin, että 300 euroa ansio­tu­lo­ja kuukaudessa ei niihin vaiku­ta. Tämä hyvin perus­tu­lo­henk­i­nen uud­is­tus on työt­tömyyskas­soista saatu­jen tieto­jen mukaan vaikut­tanut selvästi siihen, paljonko työt­tömät tekevät työtä. Työt­tömät ovat tulos­sa opiske­li­joiden keikkatyömarkkinoille.

Ennus­tan, että työt­tömien työn­teko lisään­tyy edelleen. Vie aikansa, ennen kuin uuden lain­säädän­nön avaa­mat mah­dol­lisu­udet oival­letaan niin työn­tek­i­jöi­den kuin työ­nan­ta­jienkin puolella.

Työt­tömyys­tur­van ja asum­istuen perus­tu­lo­henkiset uud­is­tuk­set nos­ti­vat osa-aikatyötä tekevät kau­pan kas­san net­toan­sioi­ta noin 200 eurol­la kuus­sa. Mil­loinka­han PAM on päässyt tupo-pöy­dässä yhtä hyvään tulokseen?

Tässä sovitel­lun päivära­han 300 euron suo­jao­su­udessa on kuitenkin pieni ongel­ma. Sen menet­tää, jos työai­ka ylit­tää 80 pros­ent­tia kokoaikaises­ta työa­jas­ta, kos­ka sit­ten ei enää olekaan työtön. Moni saa nelipäiväis­es­tä työvi­ikos­ta käteen enem­män kuin saisi viisipäiväis­es­tä. Ei se näin voi olla.

Ansiosi­don­naises­sa työt­tömyys­tur­vas­sa ei voi mitään sille, että sen ehtona on olta­va työt­tömyys. Muuten ker­ran työt­tömänä ollut tek­isi lop­ut­tomi­in parem­paa tiliä kuin muut.

Työ­markki­nat­ues­ta pitäisi pois­taa vaa­timus osa-aikaisu­ud­es­ta kokon­aan. Tukea tulisi, jos palk­ka on pieni. Mik­si kahdes­ta yhtä paljon ansait­sev­as­ta pitäisi tukea vain sitä, joka tekee työtä 30 tun­tia viikos­sa mut­ta ei sitä, joka tekee täyt­tä työviikkoa?

Jos työ­markki­nat­ues­ta pois­tet­taisi­in vaa­timus osa-aikaises­ta työn­teosta, olisi se suuri loik­ka kohti perus­tu­loa, ilman niitä riske­jä, joi­ta moni näkee (turhaan) perus­tu­los­sa. Free­lance­ri­na toimi­va työtön toimit­ta­jakin saisi sovitel­tua työ­markki­natukea. Nyt se tyssää epäi­lyyn, että hän kir­joit­ti tuo­ta yhtä kir­joi­tus­ta koko kuukau­den kahdek­san tun­tia päivässä.

Perus­tu­los­sa pelätään, että nuoret miehet syr­jäy­ty­i­sivät työelämän ulkop­uolelle, kun heitä ei voisi patis­taa karenssin avul­la töi­hin tai koulu­tuk­seen. Tätä riskiä ei ole, jos työ­markki­nat­ues­ta pois­te­taan vaa­timus tehdä vain osa-aikaista työtä ja kart­taa itsen­sä työllistämistä.

(Kir­joi­tus on julka­istu Savon Sanomissa)