Kainuulaisen ratikoita ja junanvaunuja valmistavan Transtechin osakeomistaja myytiin tsekkiläiselle Skoda Transportationille, joka on erikoistunut kisko-ja bussikaluston valmistamiseen (se, ei tee henkilöautoja). Kauppa on otettu Suomessa huojentuneena vastaan, koska Transtechin taloudelliset vaikeudet ovat herättäneet huolta rahoittajissa, asiakkaissa ja henkilökunnassa. Iloinen asia siis, mutta
Mistä johtuu, ettei yritykselle löytynyt suomalaista omistajaa, sellaista, joka olisi taloudellisten muskelien lisäksi tarjonnut markkinointimuskeleita yritykselle? Onhan sillä yksi todella hyvä tuote, nämä Helsingin uusimmat ratikat, joilla voisi olla markkinoita siinä osassa eurooppalaisia kaupunkeja, jossa käytetään metrin raideleveyttä. Moni asia olisi Suomessa paremmin, jos meillä olisi omat Wallenbergimme. (!?) Suomi luisuu yrityskauppa yrityskaupalta kohti tytäryhtiötaloutta. Se luo epävarmuutta talouteen, koska yritysten vähentäessä tuotantoaan, tytäryhtiöiden toimintaa leikataan ensin. Ulkomainen tytäryhtiö on kotimaiseen pääyhtiöön verrattuna aina residuaalin asemassa.
Toiveissa on, että Transtechin ratikat menevät nyt paremmin kaupaksi ulkomailla. Mutta miettikääpä, mitä tapahtuu, jos yritys onnistuu myymään 200 ratikkaa Saksaan? Mitä tekee tsekkiläinen konepaja? Päättääkö se valmistaa ne kalliilla ulkomaisen tytäryhtiön tehtailla vain halvalla kotimaassa? Skoda Transport osti tosin vain osake-enemmistön. eikä koko yritystä, joten se ei voi noin vain siirtää patentteja ja piirustuksia omiin tuotantolaitoksiinsa, mutta silti.