Matkailulla olisi Suomessa suuria mahdollisuuksia

Kir­joi­tan tätä pyörä­matkalla Sak­sas­sa ja Rankas­sa. Uteliaisu­ut­tani ajoin matkan aluk­si pari päivää pyöräi­lyn pääre­itik­si nimet­tyä Tona­van vart­ta kohti Sveit­siä. Vas­taan tuli yht­enä vir­tana pyöräil­i­jöitä, jot­ka pakkausten koos­ta päätellen tekivät pitkää matkaa.

Kovin oli­vat vas­taan­tuli­jat iäkkäitä. Nuorem­mat eivät olleet pyöräi­lyä hylän­neet, vaan oli­vat koulus­sa, opiskele­mas­sa tai töis­sä. Lomat eivät olleet Sak­sas­sa vielä alka­neet. Joka tapauk­ses­sa pyörä­matkailu sopii myös ikäih­misille. Tätä helpot­ta­vat sähköavusteiset fil­lar­it, joi­ta oli todel­la paljon. Mik­si ne eivät ole yleistyneet Suomessa?

Hotelli­ni emän­tä ker­toi koko hotellin ole­van riip­pu­vainen pyörämatkailijoista.

Tona­va on tääl­lä lähel­lä alkulähteitään pieni ja kapea. Paikalliset eivät var­maan täysin oival­ta­ne­et, mitä ilmaisul­la Aja­tusten Tona­va aikanaan tarkoitettiin.

Joes­ta oli saatu pato­jen avul­la paikoin ihan joen näköi­nen. Nois­sa noin kilo­metrin pitu­i­sis­sa altais­sa oli paljon riemukkai­ta melo­jia paikallisen matkailuyrit­täjän asi­akkaina. Suo­ma­laise­na ihmettelin, kuin­ka vähästä ihmi­nen voi iloi­ta, kun ei parem­mas­ta tiedä. Surkeat oli­vat olo­suh­teet melomiselle ver­rat­tuna siihen, mihin Suomes­sa on totuttu.

===

Viimeaikoina moni on huolestuneena kysynyt mis­tä saisi työtä suo­ma­laisille. Sitä ei saa tavaran valmis­tuk­ses­ta, kos­ka teolli­nen tuotan­to automa­ti­soituu nopeasti. Kaik­ki mikä voidaan tehdä pienel­lä työvoimal­la, muut­tuu kil­pailun myötä myös hal­vak­si. Kulut­ta­ja on tyy­tyväi­nen, mut­ta työtä automa­ti­soitu­va valmis­tus ei tuota.

Työ­paikat jakau­tu­vat suun­nilleen samas­sa suh­teessa kuin kulu­tus. Tähän perussään­töön tuo­vat poikkeuk­sen työvoimakus­tan­nusten eri­laisu­us eri puo­lil­la maail­maa sekä lyhy­taikaiset voitot inno­vaa­tios­ta, joiden ansios­ta joku on vähän aikaa mui­ta ratkai­sev­asti edel­lä – siis niin kuin Nokia kymme­nen vuot­ta sitten.

= = = =

Yhä enem­män kansalaiset panevat rahaa matkailu­un, val­ta­van paljon enem­män kuin vaikka­pa paperin ostamiseen. Tästä potista Suomen pitäisi tavoitel­la paljon suurem­paa osaa ja sitä kaut­ta paljon enem­män työpaikkoja.

Jotain meis­sä on vikana, jos me emme osaa myy­dä kanoot­ti­sa­fare­ja, kun jol­lain pie­neen jokeen pado­tul­la altaal­la kaup­pa käy kujin siimaa.

Kanoot­ti­tur­is­mi ei ole sitä, että vuokrataan kanoot­te­ja tur­is­teille. Se on jär­jestet­tyjä mel­ontaretk­iä nuo­ti­ol­la valmis­tet­tuine ate­ri­oi­neen. Ulko­maalainen ei uskalla lähteä ilman opas­ta vaelta­maan kanootin ja meriko­rtin kanssa.

Suo­ma­laisia kesämökke­jäkin voisi vuokra­ta tur­is­teille innokkaam­min. Keskieu­roop­palainen tur­isti ei halua tehdä loma­l­laan työtä vaan lomail­la. Ei siis haka­ta halko­ja eikä tehdä ruokaa puuhel­lal­la. Hän halu­aa, että gater­ing-palvelu tuo valmi­in ruuan hänen eteen­sä. Onnek­si on näin, kos­ka työtä ja rahaa vaa­ti­va tur­isti tuo enem­män kuin omatoiminen.

 

Pyörä­matkail­i­joil­la on paikoin Euroopas­sa val­ta­va merk­i­tys. Varsi­nainen Tona­van pyörätie, joka kul­kee Itä­val­las­ta Mustalle­merelle, tuot­taa sesonki­aikana päivit­täin kym­meniä tuhan­sia yöpymisiä ja vas­taavasti paljon nälkäisiä asi­akkai­ta rav­in­toloille. Sen taloudelli­nen merk­i­tys on niin suuri, että paikoin ei ole pystyt­ty päät­tämään, kumpaa Tona­van rantaa reit­ti kul­kee, kun molem­mat ran­nat halu­a­vat matkail­i­jat itselleen.

Voisiko Suo­mi olla pyöräilymaa?

Aloite­taan heikkouk­sista. Meil­lä on pitkät etäisyy­det. Rav­in­to­la ei ole ihan heti edessä kun nälkä yllät­tää, eikä hotel­lia. Hotel­limme ovat myös kalliita.

Liiken­nesään­tömme voivat tuot­taa ikävän ellei suo­ras­taan hen­gen­vaar­al­lisen yllä­tyk­sen sak­salaiselle pyöräil­i­jäl­lä. Sak­sas­sa mon­en maan tavoin on sään­tö, ettei pyöräil­i­jää saa ohit­taa metriä lähempää. Tätä myös nou­date­taan tun­nol­lis­es­ti. Iso rek­ka voi jäädä pitkäk­si aikaa köröt­telemään pyöräil­i­jän perään.

Suomes­sa pyörän saa ohit­taa niin lähetä kuin uskaltaa. Sen on vaar­al­lista, sil­lä pyöräil­i­jä voi hor­jah­taa sivusu­un­nas­sa tuu­len­pu­uskan vuok­si tai väistäessään kuop­paa tai kiveä. Jos on Sak­sas­sa tot­tunut aja­maan huo­let­tomasti, voi käy­dä huonos­ti, jos ei ymmär­rä sään­tö­jen eri­laisu­ut­ta. Jos taas ymmärtää, ajamis­es­ta menee vapau­tunut nautinto.

= = =

Meil­lä on myös vahvuuk­sia, joi­ta emme oikein ymmär­rä. Vuosia sit­ten Pohjois-Ruot­sis­sa pyöräil­lessäni jut­telin hol­lan­ti­laisen pyöräil­i­jän kanssa. Tämä sanoi, ettei hän ole koskaan elämässään näh­nyt tähti­taivas­ta tai kuul­lut hiljaisuutta.

Liiken­teen val­ta­va määrä kaikkial­la häir­it­see pyörä­matkaisi­jaa Keski-Euroopassa.

Heikkoutemme takia Suo­mi ei sovi kaikille pyörä­matkail­i­joille, mut­ta osakin riittäisi.

Suo­mi on erään kapean har­ras­ta­ja­joukon kohde­maa. Suosit­tua on polkea Kes­ki-Euroopas­ta Balt­ian ja Suomen kaut­ta Nord­kapi­in ja pala­ta Nor­jan tai Ruotsin kaut­ta takaisin. Kuu­lostaa kovaa kun­toa vaa­ti­val­ta, mut­ta kolme vuot­ta sit­ten tapasin Vil­nas­sa eläkeläis­pariskun­nan, joka oli täl­lä reitillä.

= = = =

Pitkien etäisyyk­sien kannal­ta olen­naista on keskit­tää pyörä­tur­is­tit muu­ta­malle, hyvin laa­di­t­ulle reit­ille. Sil­loin reit­il­lä voi olla tiheästi kahviloi­ta, rav­in­toloi­ta, pyöräko­r­jaamo­ja ja hotelleja.

Merkit­tyjä reit­te­jä Suomes­sa kyl­lä on. Niitä on aivan liikaa. Sik­si ne eivät syn­nytä pyöräil­i­jöi­den tarvit­semia palveluja.

Pyöräi­ly­tur­is­min joukos­sa on myös suuren lisäar­von tuot­tei­ta. Aje­taan isona ryh­mänä oppaan kanssa keveil­lä maantiepyöril­lä ilman pakkauk­sia. Matkatavarat kulke­vat matkan­jär­jestäjän paket­ti­au­tol­la. Päivään sisäl­tyy kaiken­laista näkemistä ja aktivi­teet­tia ja sen kru­u­naa hyvin ansait­tu illalli­nen kohtu­ulli­sine ruoka­juom­i­neen. Joku voi pitää tätä elit­is­tisenä, mut­ta työl­listävää se ainakin on.