Beuron — Donaueschingen

Olin päät­tänyt heit­tää molem­mat puh­jen­neet renkaat men­emään ja ostaa uudet, mut­ta pakko­han ainakin toinen oli paika­ta, kos­ka muuten olisin ollut täysin neu­vo­ton, jos kumi puhkeaa taas. Siinä ensim­mäisenä puh­jen­neessa oli niin pitkä reikä (5mm), ettei sitä kan­nat­tanut paika­ta. Se ei myöskään voin­ut olla seu­raus­ta mis­tään terävästä, kos­ka jos olisi, päällysren­gas olisi myös riekaleina. Ren­gas oli saanut siipeen­sä, kun jyrkässä alamäessä asfalt­ti lop­pui ja töyssy löi van­teille. Ilmanpaine!

Olin suun­nitel­lut lähteväni aikaisin, kos­ka sääen­nuste uhkasi vas­tatu­ulen heräävän iltapäiväl­lä. Aikaa tuh­lau­tui yri­tyk­si­in liit­tää val­oku­via blogi­in tai saa­da blogikir­joi­tus­ta ylipään­sä lähtemään. Sit­ten leikin aika pitkään avaimen piil­lo­tus­ta itseni kanssa, mut­ta lop­ul­ta voitin ja pal­jastin ove­lan kätkön kumin­paikkausvä­lineistön joukosta.

Hotel­lis­sa oli myös kak­si nuor­ta miestä pyöräi­ly­varusteis­sa. Ker­toi­vat ole­vansa menos­sa Istan­bu­li­in. Ei niin mah­do­ton hom­ma kuin miltä se ensin kuu­losti. Aja­vat Tona­van pyöräti­etä alas Bukaresti­in ja siitä on sit­ten aika pieni hujaus Istanbuliin.

Tänään olisi kan­nat­tanut käyt­tää pyöräti­etä. Ensin päätie nousi 170 metriä laskeu­tu­ak­seen takaisin. Pyörätie olisi kiertänyt har­jan­teen jokea seu­rat­en. Min­un piti olla Tut­tlin­genis­sa paljon aikaisem­min, mut­ta olin vas­ta louna­saikana. Ostin kak­si sisären­gas­ta ja kar­tan ja sain lop­ul­takin kun­non paineet (9 bar) renkaisi­in. Lounas­tin yhdessä eläk­keel­lä ole­van sak­salaisen opet­ta­jan, 70 v. joka oli menos­sa Tonavaa alaspäin tehden suun­nilleen saman­laisia päivä­matko­ja kuin minäkin. Toiv­ot­tavasti minäkin 70-vuo­ti­aana pystyn samaan.

Häm­mästyk­sek­seni Tona­va saa­pui uud­estaan laakeaan, mata­laan laak­soon. Ymmär­rän kyl­lä, miten vuo­ril­ta tule­va joki kaivaa itselleen syvän uoman, mut­ta en sitä, miten se mur­tau­tuu yhdestä laak­sos­ta kallion läpi toiseen. Jokin täl­lä on ollut joskun ihan eri tavalla.

Tut­tlin­genis­sä irtaan­n­uin Baseli­in menevästä pääpyöräre­itistä ja suun­tasin kohti länt­tä, vaik­ka kal­jatar­jous oli kyl­lä noteerattu.

Olin aikeis­sa pitää Donau­s­eschin­genis­sä vain taukoa ja jatkaa län­teen. Olin päät­tänyt ajaa maanti­etä pitkin. Tie oli varsin vilkas ja sik­si vähän ikävä ajaa. Ikävämpi yllä­tys oli tietyö ja sen kiertämi­nen, joka toi pait­si kahdek­san kilo­metriä lisä­matkaa tuot­ti myös päivän toisen ison nousun.

Yhtään muu­ta pyöräil­i­jää en reit­il­lä näh­nyt. Se on merk­ki huonos­ta valin­nas­ta. Lop­ul­ta päätin siir­tyä pyöräre­it­ille, joka osoit­tau­tui hyvälaa­tuisek­si asfaltik­si, tosin aika mutkit­tel­e­vak­si reitik­si, kuten aina. Per­ille seit­semän mais­sa. Lyhyt päivä­mat­ka, 64 km. Olisi kan­nat­tanut ajaa koko päivä pyöräre­it­te­jä pitkin, toisin kuin eilen.