Huomioita Helenin suunnitelmista

Helen Oy:n hal­li­tus (jon­ka vara­puheen­jo­hta­ja olen) esit­teli tänään julk­isu­u­teen suun­nitelmia Helsin­gin ener­giahuol­lon tule­vaisu­ud­es­ta tilanteessa, jos­sa kaupung­in­val­tu­us­ton on edel­lyt­tänyt hiilid­iok­sidipäästö­jen vähen­tämistä ja uusi­u­tu­vien ener­gialähtei­den osu­u­den kasvattamista.

Helen hal­li­tus pitää parhaana tapana päästä val­tu­us­ton aset­tami­in tavoit­teisi­in biopolt­toainei­ta käyt­tävän läm­pökeskuk­sen rak­en­tamista Vuosaa­reen ja mah­dol­lis­es­ti toisen rak­en­tamista muualle Helsin­gin alueelle. Samal­la nykyiset öljyä käyt­tävät läm­pökeskuk­set muutet­taisi­in pellettikäyttöisiksi.

Sähkön ja läm­mön yhteis­tuotan­nos­ta luovutaan

Ehdo­tuk­ses­sa luovu­taan Vuosaari C ‑laitok­sen nimis­sä kulke­va suuri monipolt­toainevoimalaitos Vuosaa­reen ja tehdään pelkästään läm­pöä tuot­ta­va kat­ti­la. En olisi kuvitel­lut, että kuu­na päivänä voisin olla hyväksymässä luop­umista ener­giaa säästävästä yhteis­tuotan­nos­ta. Tilanne sähkö­markki­noil­la nyt vain on sel­l­ainen, ettei kenenkään kan­na­ta investoi­da sähköntuotantokapasiteettiin.

Jos kukaan ei yritä kartellin tai oman monop­o­livoimansa manip­u­loi­da hin­to­ja sähköpörssis­sä, hin­ta aset­tuu kalleim­man käyn­nis­sä pysyvän voimalaitok­sen mar­gin­aa­likus­tan­nusten tasolle. Hin­nan aset­tumi­nen mar­gin­aa­likus­tan­nusten tasolle tarkoit­taa, ettei kiin­teistä kus­tan­nuk­sia saa­da peit­e­tyk­si lainkaan. Sähkö on hal­paa, mut­ta voimalaitosten rak­en­t­a­mi­nen ei kannata.

Sähköpörssin hin­nan­muo­dos­tus ei ollut ongel­ma, kun mar­gin­aali­in jäi varsin heikko­laa­tu­isia ja kalli­ita van­ho­ja voimaloi­ta. Ne on nyt kor­vat­tu parem­mil­la. Ydin­voiman, säätelemät­tömän vesivoiman ja tuulivoiman mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set ovat läh­es nol­las­sa. Mitä suurem­pi on näi­den osu­us tuotan­nos­ta, sitä use­am­min sähkön hin­ta las­kee todel­la alas.

Kun kaukoläm­pövoimaloitakaan ei kan­na­ta enää rak­en­taa, edessä on sähköpu­la. Jol­lakin tavoin pitäisi alkaa mak­saa myös kap­a­siteetin ole­mas­saolosta, eikä vain energiasta.

Kalli­ita säästöjä

Esitet­ty ratkaisu säästää hiilid­iok­sidipäästöjä noin miljoona ton­nia vuodessa. Luku on epä­tark­ka arvio, kos­ka se vai­htelee vuosit­tain läm­pöti­lan ja läm­mi­tys­tarpeen mukaan. Ratkaisu heiken­tää Helenin tulosta seu­raa­van 25 vuo­den aikana 490 M€, eli noin 20 M€ vuodessa. Tämän lisäk­si val­tio menet­tää kivi­hi­ileen kohdis­tu­via vero­ja noin 60 M€/vuosi. Niin­pä sääste­tyn hiilid­iok­sidi­ton­nin hin­naksi tulee noin 80 €. Laskel­ma on omani, ei viralli­nen, ja väk­isin epä­tark­ka, kos­ka vuodet ovat eri­laisia. Maas­sa olisi tar­jol­la huo­mat­tavasti halvem­pia tapo­ja vähen­tää päästöjä. Taloudel­lis­es­ti tämä on epätarkoituksenmukaista.

EU:ssa ohjataan päästövähen­nyk­siä päästöoikeuskau­pal­la. Päästöoikeu­den hin­ta on nyt näin 8 €, eli vain kymmenes osa. Hele­niltä yli jäävät päästöoikeudet siir­tyvät jon­nekin muualle. Jos ole­tamme päästökau­pan toimi­van, tuo taloudelli­nen uhraus on turha. Toimil­la, jot­ka mak­sa­vat 80 €/tonni syr­jäytetään toimia, jot­ka mak­sa­vat vain 8 €/tonni.

Voidaan kuitenkin kysyä, toimi­iko päästökaup­pa kun­nol­la. Teol­lisu­us on loban­nut jär­jestelmän niin täy­teen reik­iä, että päästökau­pan toimivu­us voidaan kyseenalais­taa. Jos näin ei olisi tehty, voisimme jät­tää koko ilmastopoli­ti­ikan päästökau­pan varaan, eikä täl­laisia vapaae­htoisia toimia tarvittaisi.

Hajautet­tu­ja ratkaisuja

Viime aikoina on ollut paljon puhet­ta hajaute­tu­ista tavoista tuot­taa uusi­u­tu­vaa ener­giaa. Mon­et näistä toimista, esimerkik­si lämpimän käyt­töve­den tuot­ta­mi­nen aurinkok­eräimien avul­la, sovel­tuu parem­min osta­jien (kiin­teistö­jen) kuin Helenin toimin­naksi. Val­tu­us­to on aset­tanut tavoit­tei­ta nimeno­maan Helenin uusi­u­tu­van ener­gian osu­udek­si. Tätä päätöstä pitäisi muut­taa siten, että nämä hajaute­tut, asi­akkaiden toteut­ta­mat keinot las­ket­taisi­in tavoit­teeseen mukaan.

Osakey­htiön hal­li­tuk­sen rooli

Helenin yhtiöjärjestyk­sessä ei ole mitään poikkeusta vaa­timuk­seen hal­li­tuk­sen toim­imis­es­ta vaan ja ain­oas­taan yhtiön taloudel­lista paras­ta ajatellen. Näin ollen hal­li­tus ei voin­ut muodol­lis­es­ti ehdot­taa toimen­pidet­tä, joka heiken­tää yri­tyk­sen talout­ta puolel­la mil­jardil­la. Päätös jää omis­ta­jan tehtäväk­si. Pitäisikö Helein yhtiöjärjestys­tä muut­taa real­is­tisem­mak­si niin, että se voisi ottaa toimin­nas­saan huomioon edes ain­oan omis­ta­jansa edut ellei jopa sen tahtoa?