Järkevän hintaisia vuokra-asuntoja

Hal­li­tu­so­hjel­man mukaan ARA-vuokra-asun­toi­hin palaute­taan tulo­ra­jat. Lisäk­si asukkaiden tulota­soa seu­rat­taisi­in ja liikaa vauras­tuneet jou­tu­isi­vat muut­ta­maan pois.

Asia kos­kee lähin­nä Helsinkiä, jos­sa vuokrat ARA-asun­to­jen vuokrat alit­ta­vat vapaiden markki­noiden vuokrat keskimäärin kuudel­la eurol­la neliöltä, suosi­tu­im­mil­la alueil­la vielä paljon enem­män. Muual­la maas­sa ARA-vuokrat ovat suun­nilleen markki­navuokrien tasolla.

Mitä enem­män halvois­sa ARA-asun­nois­sa asuu suu­rit­u­loisia, sitä use­ampi pien­i­t­u­loinen joutuu mak­samaan asun­nos­taan korkeaa markki­navuokraa ja sitä enem­män veron­mak­sajien rahaa menee asum­is­tu­keen ja toimeentulotukeen.

Ehdotet­tu yli­t­u­lois­t­en häätämi­nen ARA-asun­noista syn­nyt­tää pahan tuloloukun. Tästä ei ole hait­taa, jos tulot ylit­tävät rajan roimasti. Paljon yleisem­pää kuitenkin on, että tulot ylit­tivät rajan vähän. Syn­tyy ongel­mallisia tilantei­ta, jos vuosi­t­u­lo­ra­jan ylit­tymi­nen eurol­la merk­it­see sato­jen euro­jen kuukausit­taisen edun menet­tämistä lop­ullis­es­ti. Tästä ei pääse sil­lä, ettei häätöä tule jos tulo­ra­ja ylit­tyy vain vähän, kos­ka sekin on ker­rot­ta­va, paljonko tuo vähän on. Syn­tyy uusi raja, joka on vähän korkeam­mal­la, mut­ta jon­ka ylit­tämi­nen eurol­la merk­it­see edelleen häätöä.

Helsingis­sä joka viides asuu kaupun­gin vuokra-asun­nos­sa. Ei ole aivan pieni ongel­ma, jos koko tämä joukko pakotet­taisi­in vah­ti­maan tulo­jaan ja kieltäy­tymään häädön pelos­sa ylitöistä.

Kaupun­gin vuokra-asun­nois­sa asuu pääos­altaan työssä käyviä kansalaisia. Työelämässä men­estynei­den häätämi­nen ARA-taloista johtaisi läh­es väk­isin siihen, että van­hois­sa ARA-talois­sa asu­isi ennen pitkää voit­top­uolis­es­ti pitkäaikaistyöt­tömiä, ellei suu­rit­u­loisi­na häädet­ty­jen tilalle valit­taisi aina pieni­palkkaisia ohi työttömien.

Halu­amme edis­tää sosi­aal­ista sekoit­tumista, kos­ka uskomme, että syven­täisi huono-osaisu­ut­ta, jos huono-osaiset keskitet­täisi­in omi­in kaupungi­nosi­in­sa. Eri­tyis­es­ti las­ten kohdal­la uskomme, että kaupungi­nosien sosi­aa­li­nen eriy­tymi­nen voimis­taa köy­hyy­den periy­tymistä. Eikö sama päde taloko­htaiseen segregaatioon?

= = =

Yhdys­val­lois­sa on havait­tu, että työ­matkat ovat pidem­mät kaupungeis­sa, jois­sa har­joite­taan euroop­palaista sosi­aal­ista asun­topoli­ti­ikkaa säädel­tyine vuokri­neen, kuin niis­sä, jois­sa ei har­joite­ta. Vapail­la markki­noil­la on voi mak­sukykyn­sä puit­teis­sa vali­ta asuinalueen­sa, mut­ta säädel­ly­il­lä markki­noil­la on otet­ta­va minkä saa ja pidet­tävä siitä kiin­ni. Ison asun­tokan­nan halti­ja voi asun­to­jen vai­h­to­ja helpot­ta­mal­la lievit­tää ongel­maa, mut­ta ei pysty sitä pois­ta­maan. Eri­tyis­es­ti suosi­tu­il­la alueil­la asukkaiden valin­nas­sa ei pysty suosi­maan niitä, jot­ka hyö­tyvät hyvästä sijain­nista vielä enem­män kuin muut kos­ka ne muutkin halu­a­vat suo­sio­tu­ille alueille.

Luk­i­tus­vaiku­tuk­sen haitallisu­ut­ta ei Suomes­sa ole oikein tiedostet­tu. Jostain syys­tä val­tio­val­ta halu­aa luki­ta myös omis­tusasu­jat epä­tarkoituk­sen­mukaisi­in asun­toi­hin ja vaikeut­taa työn perässä muut­tamista per­imäl­lä asun­non vai­h­dos­ta varain­si­ir­toveroa, joka vas­taa tasoltaan puolen vuo­den markkinavuokraa.

Tulo­rajo­nen kan­nusti­non­gel­mat, taloko­htainen seg­re­gaa­tio ja ARA-asun­to­jen luk­i­tus­vaiku­tus aiheutu­vat siitä, että pien­i­t­u­lois­t­en asum­ista tue­taan rak­en­ta­mal­la heille eril­lisiä vuokrat­alo­ja. Jos seinien sijas­ta tuet­taisi­in pien­i­t­u­loisia asukkai­ta mis­sä nämä asu­vatkin, tuki voisi pienen­tyä liukuen tulo­jen noustes­sa, eikä kenenkään olisi pakko lähteä kodis­taan. Pien­i­t­u­loisia ei tarvit­sisi keskit­tää eril­lisi­in vuokrataloihin.

Moni on min­ul­ta kysynyt, mik­si asun­top­u­las­ta kär­siväl­lä Pääkaupunkisedul­la ylipään­sä jär­jestetään edullisia asun­to­ja työt­tömille. Eikö nekin asun­not pitäisi antaa työssä käyville, ja ohja­ta työt­tömät asumaan seuduille, jois­sa ei ole asuntopulaa?

Jo Aris­tote­les sanoi aikanaan, että työt­tömät kuu­lu­vat kaupunkei­hin. Työtä vail­la ole­vien kan­nat­ti jo hänen aikanaan hakeu­tua maalaiskylistä kaupunkei­hin, jois­sa hei­dän on paljon helpom­pi saa­da töitä. Sen lisäk­si, että työt­tömien lähet­tämi­nen syr­jäkyli­in olisi tylyä, se myös tuomit­sisi hei­dät jok­seenkin lop­ullis­es­ti elinikäiseen työt­tömyy­teen. On sitä pait­si heil­läkin ystävän­sä ja sosi­aa­li­nen elämänsä.

= = =

Peru­songel­ma tietysti on, että kasvukeskuk­sis­sa on liian vähän asun­to­ja. Kaupunkien rak­en­t­a­mi­nen olisi nyt paras­ta elvytystä.

En pidä ajatuk­ses­ta houkutel­la asun­to­tuotan­toa lupaa­mal­la rak­en­ta­jil­la suuria voit­to­ja, kos­ka pul­lonkaulana on tont­ti­tar­jon­ta ja sen takana kun­nil­ta vaa­di­tut investoin­nit infra­struk­tu­uri­in ja palvelui­hin. Raadol­lis­ten markki­nahin­to­jen ja selvästi markki­nahin­taa halvem­pi­en ARA-asun­to­jen väli­in tarvit­taisi­in järkevän hin­taisia vuokra-asun­to­ja, jois­sa ei olisi tulo­rajo­ja, mut­ta jois­sa olisi ARA-hin­taisia asun­to­ja pien­i­t­u­loisille muiden asun­to­jen lomas­sa. Näi­den vuokra nousisi liukuen tulo­jen mukana.

Täl­laiset asun­not tuot­taisi­vat omis­ta­jilleen tai ton­tin omis­ta­jalle melkois­es­ti voit­toa. Sil­lä voitol­la pitäisi rahoit­taa niitä pul­lonkaulana ole­via kun­nal­lisia investointeja.

= = = =

Halpo­ja ARA-vuokria ei muuten kan­na­ta kade­htia. Olete­taan, että Pekka ja Kalle muut­ti­vat vuon­na 1970 parikymp­pis­inä saman­laisi­in asun­toi­hin, Pekka asun­to­lainan turvin omis­tusasun­toon ja Kalle kaupun­gin vuokra-asun­toon. Laske­mal­la eli­naikaiset asun­tomenot yhteen huo­mat­taisi­in, että Kalle onkin mak­sanut asumis­es­taan enem­män. Pekalla on lisäk­si vela­ton omistusasunto.

(Kir­joi­tus on julka­istu näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä)