Sipilän hallituksen säästöaikeet kauhistuttavat suomalaisia, myös minua. Niin huonoon jamaan maamme talous on mennyt, että tuossa haarukassa säästötarve valitettavasti liikkuu. Taloutemme ei enää kannata sellaista hyvinvointivaltiota, johon olemme tottuneet ja joihin pohjoismaisilla serkuillamme on varaa.
Poliitikot käyttävät eniten valtaa silloin, kun joutuvat tekemään ikäviä päätöksiä. He päättävät, mistä luovutaan ja mistä pidetään kiinni. Opposition ei pitäisi väärin säästämisestä motkottaa. Oppositiopuolueet olivat kaikki edellisessä hallituksessa, mutta eivät halunneet tätä valtaa käyttää.
Biotaloudestako pelastaja?
Suomen talous pitäisi saada nousuun, tai kohta tehdään lisää ikäviä päätöksiä. Mistä saisimme uusia työpaikkoja?
Biotaloudesta toivotaan pelastajaa. Sillä tarkoitetaan lähinnä metsissämme kasvavan puun laaja-alaisempaa ja fiksumpaa käyttöä. Lisää sellutehtaita, puupohjaista polttoainetta sekä auton tankkiin että voimalaitoksiin. Jotkut näkevät puusta valmistetuille tekstiilikuiduille valtavan tulevaisuuden, sillä vesipula uhkaa puuvillan tuotantoa eri puolilla maailmaa.
Uudet puuta jalostavat tehtaat eivät paljon työllistä. Äänekosken jättimäinen biotuotetehdas työllistää samat 160 henkeä kuin paikalla nyt oleva vanhempi ja pienempi sellutehdas. Työpaikat tulevat puun korjuuseen. Metsureita on Suomessa nyt alle kymmenen tuhatta. Puun korjuuseen voi tulla tuhansia, mutta ei kymmeniä tuhansia työpaikkoja lisää.
Metsien kasvu ylittää selvästi puun kaupallisen käytön. Tästä huolimatta puun myynti voi lisääntyä vain noin viidenneksen, ellei siirrytä jonkinlaiseen puun pakkomyyntiin. Metsäteollisuus on jo protestoinut Helsingin suunnitelmia siirtyä puun polttamiseen voimalaitoksissaan.
Moni haaveilee puun kysynnän tuovan maaseudulle tuloja nousevina kantohintoina. Sellun ja paperin valmistus siirtyy vikkelästi muualle, jos raaka-aine kallistuu. Tulevaisuuden lupauksina pidettyjä tekstiilikuituja voi tehdä myös eukalyptuksesta. Jos Helsingin energia vaihtaa kivihiilen hakkeeseen, sen on kilpailutettava polttoainehankinnat kansainvälisesti. Suomalaisen puun hinta ei voi kohota kovin paljon ellei puusta tule pulaa maailmanlaajuisesti, mitä me tietysti kaikki toivomme.
Biotalous voi tuoda merkittävää piristystä haja-asutusalueille, mutta koko maan tilannetta se ei muuta dramaattisesti.
Vientiteollisuus työllistää eliittiä
Suomen viennin on perustuttava korkeaan osaamiseen ja siksi vientialoista on tulossa elitistisiä jotka työllistävät lähinnä erittäin osaavaa väkeä. Ääriesimerkki tästä ovat menestyneet pelialan yritykset. Ihanteellista olisi, jos voisimme menestyä aloilla, joiden töitä kuka tahansa voi oppia tekemään. Sellaista työtä voi kuitenkin todella tehdä kuka tahansa. Heitä on halvan työvoiman maissa miljarditolkulla.
Aiemmin suomalainen tehdastyöläinen nautti suomalaisten insinöörien osaamisesta. Suomalaiset tehtaat tuottivat paljon parempaa ja tehokkaammin kuin halpatuontimaiden alkeelliset tehtaat. Siksi vähän koulutetuissa ammateissakin voitiin maksaa yli kymmenkertaisia palkkoja vasikkapa Kiinaan verrattuna. Nyt osaaminen on irronnut kotimaasta. Suomalainen insinööri voi myydä osaamisensa mihin maahan hyvänsä. Muiden teollisuusmaiden insinöörit tekevät niin joka tapauksessa. Vientialoilla suomalainen työläinen on suorassa kilpailussa kiinalaisten, romanialaisten ja vietnamilaisten työläisten kanssa. Vientiteollisuudesta on tulossa elitististä toimintaa.
Hankala asia, sillä suurin osa suomalaisista kuuluu siihen tavallisten ihmisten joukkoon, jolla ei ole erityisetuja suhteessa halvan työvoiman maiden työntekijöihin.
Palvelut tärkein työllistäjä
Vaikka merkantilistinen talousteoria kumottiin kaksi sataa vuotta sitten, moni ajattelee edelleen, että oikeata työtä on vientiteollisuus, joka tuo maahan rahaa. Tämän suunnan iskulauseena on, ettemme rikastu pesemällä toistemme paitoja. Taloustieteilijät huomauttavat tähän ironisesti, että tuon mukaan maailmantalous ei voisi toimia lainkaan, koska maapallolta ei viedä mitään minnekään.
Vientiä tarvitaan, jotta voidaan maksaa tuonti, mutta pääosaltaan suomalainen elintaso ja työllisyys perustuvat kotimarkkinoihin.
Pizzan saa paljon halvemmalla Nairobissa kuin Kuopiossa, koska pizzan paistajalle ei makseta Nairobissa juuri mitään. Tämä ei kuitenkaan vaaranna pizzanpaistajan työpaikkaa Kuopiossa, jos asiakkaalla sattuu olemaan nälkä Kuopiossa.
Tavallisille ihmisille on yhä vähemmän tilaa vientiteollisuudessa, mutta rajattomasti tilaa paikallisissa palveluissa. Palvelut eivät tuo vientituloja kuin turismin kautta, mutta ne nostavat meidän kaikkien elintasoa.
Palveluala on Suomessa alikehittynyttä, koska meillä ei ole tapana käyttää palveluja, koska yrittäjyys ei ole Suomessa voimissaan ja palveluala on pienyritysten maailmaa ja koska meillä on vähän oikeista kaupunkeja, joissa palvelut ja asiakkaat ovat lähellä toisiaan.
Yritteliäisyyttä ja kaupungistumista
Työllisyyden parantamiseksi on edistettävä yrittelijäisyyttä ja nopeutettava kaupungistumista. Nuorissa on onneksi paljon enemmän yrityshenkeä kuin virkamiehiksi koulutetuissa vanhemmissa ikäluokissa.
Asuntojen rakentaminen kasvukeskuksiin olisi nyt parasta elvytystä. Korkean osaamisen vientiyritykset edellyttävät toimivia kaupunkeja, joissa ideat leviävät. Rakenteellinen muutos tavaroista palveluihin toimii lähinnä vain kaupungeissa.
Hyvällä kaupungilla on vilkas ja toimiva keskusta. Moni kaupunki on tuhonnut elinvoimaansa rakentamalla ostosparatiiseja kaupungin ulkopuolelle näivettäen näin keskustaansa.
Kuopion panostukset osin maanalaiseen maailmaan torin ympäristössä on oikean suuntainen ajatus. Viiden vuoden kuluttua näemme, toimiiko se.
(Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa)
