Miksi ARA-asuntoja on Jätkäsaaressa?

Blo­gin kom­men­toi­jista moni on ihme­tel­lyt, mik­si ARA-asun­to­ja raken­netaan Jätkäsaa­reen, johon monel­la palka­nsaa­jal­la ei ole asun­to­jen kalleu­den vuok­si mitään asiaa.

Asun­to­jen markki­nahin­ta Jätkäsaa­res­sa on pari tuhat­ta euroa neliöltä enem­män kuin tavanomaisil­la helsinkiläisil­lä asuinalueil­la. Yksit­täistä per­hea­sun­toa kohden ero­tus on yli 150 000 €. ARA-asun­to­jen vuokrat Jätkäsaa­res­sa alit­ta­vat markki­navuokrat yli kymmenel­lä eurol­la neliöltä.

Mik­si näitä siis on Jätkäsaa­res­sa? On argu­men­toitu, että köy­häl­läkin on oikeus asua halu­tul­la asuinalueel­la. Tämä argu­ment­ti on häi­lyvä kahdes­ta syystä.

• Aika pieni osa vuokra-asukkaista kuu­luu niihin onnekkaisi­in, joiden kohdalle täl­lainen lot­tovoit­to osuu. Ei perus­tur­vaakaan kukaan esitetä paran­net­tavak­si niin, että arvotaan pieni lot­tovoit­to joka sadan­nelle perus­tur­vaa saavalle. Eri­tyis­es­ti kukaan ei esitä, että rahat tähän tämä lot­tovoit­to kerätään muiden perus­tur­vaa saavien tukia leikkaa­mal­la. Jätkäsaaren asun­to­jen osalta näin tehdään. Kaupun­ki perii noista ton­teista mui­ta ARA-tont­te­ja selvästi kovem­paa vuokraa ja vaatii rak­en­ta­maan normin mukainen määrä autopaikko­ja yli 50 000 euron hin­taan. Tämä ei koidu Jätkäsaa­res­sa asu­vien mak­set­tavak­si, vaan vuokran tasauk­sen kaut­ta mak­sajik­si pää­sevät kaik­ki Hekan asukkaat.
• Jos nämä onnekkaat, jot­ka Jätkäsaaren asun­toi­hin pää­sevät, saisi­vat vali­ta asun­non Jätkäsaa­res­sa tai asun­non tavanomaisel­la alueel­la ja asun­to­jen hin­taeron rahana itselleen, aika moni ottaisi vaa­ti­mat­tomam­man osoit­teen ja rahan tilille. Talousti­eteen ter­mein syn­tyy hyv­in­voin­ti­tap­pio, kun hän ei voi valita.

Jos ajat­telemme sosi­aal­ista oikeu­den­mukaisu­ut­ta yksilö­ta­sol­la, ARA-asun­nois­sa Jätkäsaa­res­sa ei ole mitään järkeä.

Mut­ta sit­ten se toinen puoli. Jos vuokra-asun­to­ja ei raken­neta myös kalli­isi­in kaupungi­nosi­in, niitä raken­netaan sitä enem­män halpoi­hin kaupungi­nosi­in. Sosi­aalisen asun­to­tuotan­non keskit­tämis­es­tä omi­in kaupungi­nosi­in­sa on todel­la varoit­tavia esimerkke­jä jo niinkin läheltä kuin Tukhol­mas­ta. Tämän virheen hin­ta on suuri. Se myös hidas­taa merkit­tävästi (näin olete­taan) sosi­aal­ista liikku­vu­ut­ta, mikä tarkoit­taa, että kansakun­ta menet­tää lah­jakku­us­re­serve­jään. Hin­ta on kova, joskaan en tiedä, että kukaan olisi koskaan arvioin­ut sitä rahassa.

Seg­re­gaa­tio­ta kan­nat­taa tor­jua. En kuitenkaan ole var­ma, että tämä tapa on tehokkain mah­dolli­nen. Tarkoi­tan täl­lä nimeno­maan, että en tiedä, sil­lä ainakaan min­un tiedos­sani ei ole yhtään kun­nol­lista tutkimus­ta poli­ti­ikan vaikut­tavu­ud­es­ta. Voi ollam, että huolelli­nen tutkimus osoit­taisi menet­te­lyn hyväk­si. Ei tähän poli­ti­ikkaan kuitenkaan minkään tutk­i­tun tiedon poh­jal­ta ole päädyt­ty vaan intu­iti­ol­la ja poli­it­tisen köy­denve­don tuloksena.

Kaupun­ki käyt­tää kohta­laisen paljon rahaa – luop­uu merkit­täväistä tuloista – kun se ei myy parhai­ta aluei­ta eniten tar­joav­ille vaan jakaa niitä arval­la tai muuten Hitas-asun­toina ja ARA-asun­toina. Onko tämä tehokkain tapa käyt­tää rahaa seg­re­gaa­tion hait­to­jen tutkimiseen, vai olisiko vaiku­tus suurem­pi, jos nuo rahat käytet­täisi­in epä­su­osit­tu­jen asuinaluei­den kohen­tamiseen? Nyt noil­la epä­su­osi­tu­il­la alueil­la asu­vatkin pää­sevät sen sijaan mak­samaan Jätkäsaa­res­sa asu­vien kustannuksia.

Val­ta osa asun­noista on kaiken hin­ta- ja vuokrasään­te­lyn ulkop­uolel­la. Tämän asun­tokan­nan sisäl­lä ei ole keino­ja vaikut­taa sosi­aaliseen valikoin­ti­in. Juuri nyt hyväo­saiset val­taa­vat Kallio­ta ja Vallilaa huono-osaisil­ta asun­to asunnolta.

Paras tapa tor­jua slum­mi­u­tu­mista on pitää huol­ta siitä, ettei fyy­sisiltä omi­naisuuk­sil­taan huono­ja asuinaluei­ta raken­neta. Sik­si seg­re­gaa­tion ehkäisyyn tarkoite­tut rahat kan­nat­taisi ehkä sit­tenkin käyt­tää ei-suosit­tu­jen asuinaluei­den kohentamiseen.

Voi olla, että tasaisen 20 % sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa ‑normin sijas­ta voisi olla vai­htelu­väli, esimerkik­si 10 — 30 pros­ent­tia. Demar­it sen­tään esit­tivät joskus Vuosaa­reen 60 pros­ent­tia sosi­aal­ista asuntotuotantoa.

= = =

Jos asun­top­u­la pääkaupunkiseudul­la joskus päät­tyy ja asun­noista muo­dos­tuu yli­tar­jon­taa, joil­lakin alueil­la – yleen­sä syr­jässä sijait­sevil­la – asun­to­jen hin­nat alka­vat läh­estyä nol­laa. Siinä meil­lä on varsi­nainen slum­mi­u­tu­misen ris­ki, joka kos­kee ennen kaikkea ker­rostalo­val­taisia aluei­ta metropo­lialueen reunoilla.