Tulorajojen tarkistaminen ARA-asuntoihin?

Hal­li­tu­so­hjel­man mukaan ARA-asun­toi­hin on tulos­sa tulo­ra­jat ja vieläpä niin, että ne tark­iste­taan määräa­join. Jos tulot ovat kas­va­neet liikaa, tulok­se­na on häätö. Kuu­lostaa sinän­sä oikeu­den­mukaiselta, että yhteiskun­ta ei tue alen­netul­la vuokral­la hyvä­tu­loisia, jot­ka nuo­ri­na ovat onnis­tuneet saa­maan vuokra-asun­non sen het­k­isi­in matali­in tuloi­hin­sa vedoten – siis esimerkik­si ”köy­hä” lääketiedet­tä opiskel­e­va opiskelijapariskunta.

Tämä kuu­lostaa hyvältä, mut­ta tähän sisäl­tyy raskas kan­nustin­loukku. Helsin­gin kaupun­gin asun­nois­sa vuokrata­so on keskimäärin 6 €/neliö halvem­pi kuin koko kaupun­gin vuokrata­so keskimäärin, mut­ta hyvil­lä asuinalueil­la ero­tus voi olla jopa 15 €/neliö.[1]

Mitään ongel­maa ei ole, jos tulota­so ylit­tyy reilusti, tuhan­sil­la euroil­la, kos­ka niin arvokas tuo vuokraoikeus ei ole, että sen säi­lyt­tämisek­si luop­uu tuhan­sista euroista kuus­sa. Ongel­ma syn­tyy, kun raja ylit­tyy vähän, mikä on tietysti paljon yleisem­pi tilanne.

Jos tulo­ra­jat tehdään, ne on julk­istet­ta­va ja rajan on olta­va kiin­teä. Voi peri­aat­teessa syn­tyä tilanne, jos­sa vuosi­t­u­lo­jen men­e­m­i­nen eurol­la yli rajan merk­it­see sato­jen euro­jen kuukausit­taisen edun menet­tämisen lop­pu elämäk­seen. Mene­tys voi olla rahas­sa mitat­tuna hyvinkin satatuhat­ta euroa. Tark­istus­pis­teen läh­estyessä kan­nat­taa alkaa suun­nitel­la tulo­jaan ja pyytää vaik­ka työa­jan tilapäistä lyhen­tämistä.  oma­l­la kustannuksellaan.

Voidaan tietysti päät­tää, että häätöä ei tule, jos tulot ylit­tyvät eurol­la, mut­ta tulee, jos ne ylit­tyvät vaikka­pa 500 eurol­la. Tämä ei muu­ta mitään. Raja on edelleen kiin­teä, tosin 500 euroa korkeam­mal­la: Jos tämän uuden kiin­teän rajan ylit­tää eurol­la, muut­to on edessä.

Kyse ei ole vain taloudel­lisen edun menet­tämis­es­tä. Asun­nol­la on ihmisille muu­takin arvoa: tutut naa­pu­rit, las­ten koulu ja niin edelleen.

Ongel­man alku­ju­uri on siinä, että pien­i­t­u­lois­t­en asum­ista tue­taan rak­en­ta­mal­la pien­i­t­u­loisille eril­lisiä pien­i­t­u­lois­t­en talo­ja. Tämä on pait­si leimaavaa – lapset voivat olla koulus­sa toisi­aan kohtaan todel­la jul­mia – myös erit­täin kömpelöä.

Yhteiskun­nan ei pitäisi rak­en­taa vuokra-asun­to­ja, joiden vuokrata­so on niin roimasti alle markki­navuokran kuin se nyt Helsingis­sä on. Olkoot nämä vuokrat mielu­um­min lähel­lä sitä, mitä vaku­u­tusy­htiöt otta­vat vuokra-asun­nois­taan; vähän alle markki­navuokran. Pien­i­t­u­loisille tämä on liikaa, mut­ta tuet­takoon hei­dän asum­is­taan näis­sä kiin­teävuokrai­sis­sa asun­nois­sa asum­istuel­la tai vuokran alen­nuk­sel­la. (Kun vuokra on kiin­teä, asum­is­tu­ki ei nos­ta sitä ylöspäin.)Kun tulot nou­se­vat, asum­is­tu­ki piene­nee tai alen­net­tu vuokra nouseel­iukuen, ei hyp­päyk­seno­mais­es­ti. Sil­lä väl­tet­täisi­in automaat­tisi­in häätöi­hin liit­tyvät ongel­mat eikä osoit­teesta pysty­isi päät­telemään per­heen tulota­soa. Asun­toi­hin voitaisi­in alun perin vali­ta ihmisiä eri tulota­soil­ta. Seg­re­gaa­tio on paha asia sekä kaupungi­nosien tasol­la että talon tasolla.

[1] Essi Eero­la ja Tuuk­ka Saari­maa. Vuokrata­so Helsin­gin ARA-asun­tokan­nas­sa. VATT tutkimuk­set 175. 2013