Hallitusohjelman asuntopoliittiset linjaukset (1) Soiaalinen asuntotuotanto

Val­tion tukemien asun­to­jen omis­ta­jien yleishyödyl­lisyys­vaa­teesta luovu­taan uuden tuotan­non osalta.

En pidä tästä lainkaan. Asun­top­u­laa on vain kasvukeskuk­sis­sa ja oikeam­min Helsingis­sä. Asun­top­u­la nos­taa hin­to­ja ja haaskalle tuli­joi­ta riit­tää. Sosi­aa­li­nen asun­to­tuotan­to tuot­taa jo nyt oma­lle pääo­ma­lle mah­ta­van koron. Oma esi­tyk­seni on, että jos tähän men­nään, Helsin­ki luovut­taa näitä tont­te­ja vain omis­ta­malleen ATT:lle. Sinän­sä sel­l­ainen välimuo­to, joka menisi sään­nel­lyn vuokran ja markki­navuokran väli­in, olisi hyvästä – keski­t­u­lois­t­enkin on voita­va asua – mut­ta tästä voit­to kuu­luu yhteiskun­nalle, ei rahanah­neille keinot­telijoille, jot­ka eivät osal­lis­tu rak­en­tamisen edel­ly­tyk­senä ole­van infra­struk­tu­urin kus­tan­nuk­si­in.

 Vuokra-asun­to­tuotan­non lisäämisek­si luo­daan uusi kymme­nen vuo­den väli­malli, joka on avoin kaikille tukiehdot täyt­täville ja niihin sitoutuneille toteuttajille.

Nämä eivät niin yleishyödyl­liset yhtiöt sanoi­vat, että voisi­vat rak­en­taa Helsinki­in 20 000 vuokra-asun­toa, jos saisi­vat halu­a­mansa ton­tit halu­a­maansa hin­taan. Kuka hyvän­sä tekee mitä tahansa, jos saa Jätkäsaares­ta ranta­ton­tin ilmaisek­si. Asun­to kan­nat­taa pitää vaik­ka kymme­nen vuot­ta tyhjänä, jos sen saa sen jäl­keen myy­dä vapaasti markki­nahin­taan. Viit­taan edel­liseen. Ei pidä men­nä takaisin käytän­töön, jos­sa kun­nan maao­maisu­us jae­taan poli­it­tis­ten voima­suhtei­den mukaan sopiville tahoille. Tälle vai­h­toe­htona ovat vain tarjouskilpailut.

Helsin­gin ulkop­uolel­la, jos­sa havitel­lut voitot jäi­sivät kohtu­ullisem­mik­si, tätä mallia voi toki soveltaa. Helsin­gin kan­nat­taa ottaa havitel­tu voit­to itselleen.

 ARA:n vuokra-asun­to­jen asukas­val­in­to­ja kehitetään parem­man kohtaan­non saavut­tamisek­si liit­tämäl­lä asukas­valin­nan sosi­aaliseen tarve­hark­in­taan tulo­ra­jat. Asukkaan tulot tark­iste­taan ARA-asun­toon muu­ton ja asun­non vai­h­don yhtey­dessä sekä uusis­sa sopimuk­sis­sa 5 vuo­den välein. Siir­tymäai­ka asun­nos­ta on 2 vuot­ta. ARA-asun­to­jen asukas­valin­nas­ta voidaan poike­ta tapauk­sis­sa, jois­sa julki­nen tuki ei joh­da epä- ter­veeseen asukask­il­pailu­un yksi­ty­is­ten vuokra-asun­tomarkki­noiden kanssa.

 

Tässä leiv­otaan kaikkien kan­nustin­loukku­jen äitiä, jos ran­gais­tuk­se­na töi­hin men­e­mis­es­tä on läh­es tuhan­nen euron vuokranko­ro­tus, kun sään­nellystä vuokras­ta joutuu siir­tymään markki­navuokri­in. Samal­la taataan, että lop­ul­ta noi­hin taloi­hin jäävät vain työttömät.

Ongel­ma sinän­sä on ole­mas­sa. Pitäisi olla niin, että ARA-vuokra olisi lähempänä markki­navuokraa ja siitä annet­taisi­in sosi­aal­isin perustein alen­nus­ta. Toisin sanoen vuokra vai­htelisi tulo­jen mukaan. Kun tulot nou­se­vat, vuokra nousee, mut­ta ei hyp­päyk­seno­mais­es­ti tuhan­nelle eurol­la, jos tulo­ra­ja ylit­tyy eurolla.

Kun­tien väli­sis­sä suhteis­sa ter­ve­hdin sinän­sä tyy­dy­tyk­sel­lä sitä, että alku­jakoon palaute­taan tulo­ra­jat, kos­ka jotkut kun­nat fuskaa­vat otta­mal­la asun­toi­hin hyvätuloisia.

Ole­mas­sa ole­van ARA:n asun­tokan­nan käyt­tö- ja luovu­tus­ra­joituk­sista jouste­taan, mikäli vapau­tu­va pää- oma käytetään asun­to­tuotan­toon tai asun­tokan­nan kor­jaamiseen. Selvitetään, mis­sä määrin ARA-vuokra- asun­to­tar­jon­taa voidaan toteut­taa han­kki­mal­la vuokra-asun­to­ja vapaara­hoit­teis­es­ta asun­to­tuotan­nos­ta. Eri­ty­is­ryh­mien ARA-investoin­ti­avus­tus­ta jatke­taan uusin rajauksin.

 

Hyvä!

Pitäisi olla mah­dol­lista luo­da käytän­tö, jos­sa vuokral­la asu­va voisi (ainakin tulo­ra­jan ylit­tämis­es­tä johtu­van häädön sattues­sa) ostaa asun­non itselleen. Kuka voi tästä naput­taa, jos samal­la rahal­la han­kit­taisi­in uusi vuokra-asunto.

Oikeas­t­aan ei pitäisi olla eril­lisiä köy­hien ker­rostalo­ja, vaan vuokra-asun­not pitäisi ostaa ihan taval­li­sista taloista.