Kunnat ovat peräti huonoja rakentamaan sosiaalista vuokra-asuntotuotantoa. Jotenkin tontteja ei koskaan löydy. Tähän on olemassa hyvin yksinkertainen selitys ja asiaan on hyvin yksinkertainen ratkaisu.
Sosiaalista asuntotuotantoa ei synny, koska sellainen on kunnan kannalta erittäin epäitsekästä. Kyse ei ole niinkään kilpailusta hyvistä veronmaksajista vaan pyrkimyksistä välttää kalliita asukkaita.
Oulussa tehdyn tutkimuksen mukaan 10 % asukkaista aiheuttaa 81 % sote-menoista. Kun vertaa Helsingin ja Oulun asujaimistoa, voisi arvata, että tilanne on Helsingissä vielä vinompi.
Sosiaalisessa asuntotuotannossa tulee etusija antaa – tai ainakin tulisi antaa — hädänalaisimmille. Siksi niihin tulee suhteessa väestöön paljon mielenterveyskuntoutujia ja lastensuojelutapauksia. Jos ei ole tule, asunnot on jaettu väärin.
Sanoin pitäisi, sillä VM:n virkamiehet ovat valittaneet, että pääkaupunkiseudullakin eräät kunnat, jotka kerskuvat täyttävänsä ara-osuuden normit, valitsevat niihin hyvätuloisia juuri, jotta eivät joutuisi maksamaan huono-osaisten kuluja.
Helsinki voisi selvitä omasta osuudestaan antamalla tontteja VVO:lle. VVO vuokraa myös ARA-asunnot markkinahintaan. Sosiaaliseksi ja pykäliä noudattavaksi se saa tämän rahastuksen naamioimalla asian niin, että se maksaa vuokratalojensa tappioita muuttotappioalueilla. Helsingin luvut kaunistuisivat, mutta yhtään köyhää ei saisi asuntoa. (Sinänsä kaupunki voisi rakentaa itse ara-tuotannon päälle näitä VVO-hintaisia ausntoja ja pitää voitot itse, mutta tämä onkin toisen postauksen asia.)
Miten tähän sitten pitäisi vastata? Yksinkertaisesti jakamalla sote-menot seudun kuntien kesken tasan. Silloin niitä ei pääse pakoon häätämällä huono-osaiset naapurikuntiin.
Myös verotulojen tasausjärjestelmää voisi korjata suuntaan, joka palkitsisi enemmän kunnassa asuvista vähätuloisista tai tulottomista.
Tämän vuoden alusta verotulojen tasausjä’rjestelmä on muuttunut taas vähän entistä monimutkaisemmaksi. Se menee suunnilleen näin:
Verotulojen tasausjärjestelmässä maksavia kuntia on noin 60 ja loput 270 ovat saavia kuntia.
Näille 270 kunnalle tulotonkin asukas on kelpo tulonlähde, koska hän lisää kunnan saamaa tasausta. Jokainen tulotonkin asukas lisää kunnan saamia verotuloja noin 2800 €:lla /vuosi. Koskee myös syntynyttä lasta.
Noiden maksavien 60 kunnan osalta tilanne on toinen. Niiden tasausmaksu pienenee noin 1200 €:lla asukasta kohden riippuen jonkin verran kunnan tulotasosta.
Tämä järjestelmä on juuri muutettu, mutta oikeastaan se pitäisi muuttaa uudestaan niin, että tasauksessa jokaisesta asukkaasta taattaisiin kunnalle vaikka tuo muidenkin kuntien saama 2800 €, jolloin vastaavasti suurituloisten maksamia veroja tasattaisiin enemmän vaikka suhteellisen voimakkaalla leikkurilla jossain 50 000 euron vuositulojen kohdalla.
Tämä on ratkaistavissa, mutta siitä tulisi aika monimutkaista. Siksi olisi paljon yksinkertaisempaa yksinkertaisesti vain koota kunnallisvero metropolin tasolla ja jakaa kuntien käyttöön niiden asukasluvun suhteessa. Loppuisi turha kilpailu ja sosiaalista asuntotuotantoa alkaisi syntyä, kun kunta saisi tuloja kaikista kuntalaisista yhtä paljon.
Kilpailu on hyvä asia, mutta kilpailu kunnan asukkaita valikoimalla rinnastuu dopingiin.