Terveisiä Smolnaan (2/2): tilaa työllisyyden kasvulle

Jot­ta talous saataisi­in tas­apain­oon, pitäisi työl­lis­ten määrän nous­ta noin 200 000 hen­gel­lä. Sil­loin työl­lisyys olisi Ruotsin tasoa. Ongel­mamme on, että työ­markki­namme ei ole sel­l­aises­sa kun­nos­sa, että työl­lisyys voisi nous­ta 200 000 hen­gel­lä, vaik­ka Tilas­tokeskuk­sen laskemien työt­tömien määrä on liki 300 000, piilo­työt­tömät mukaan luet­tuna 400 000. Tilas­tokeskuk­sen laske­ma työt­tömyysaste on nyt noin 10 % ja se voi laskea alim­mil­laan noin seit­semään pros­ent­ti­in. Tämä tarkoit­taa, että työl­lisyys voisi nous­ta korkein­taan 80 000 hengellä.

Mis­tä tämä johtuu? Kun työt­tömyys las­kee alle tas­apain­o­työt­tömyy­den (NAIRU), työ­nan­ta­jat eivät löy­dä halu­a­maansa työvoimaa työt­tömien kesku­ud­es­ta, vaan alka­vat ostaa sitä toisil­taan. Palkkata­so nousee tuot­tavu­ut­ta nopeam­min, maan kil­pailukyky heikke­nee, vien­ti hidas­tuu ja työt­tömyys ponkaisee uud­estaan ylös.

Vuon­na 2008 työt­tömyys las­ki het­kel­lis­es­ti alle kuu­den pros­entin. Seu­rauk­se­na oli palkko­jen nousu tasolle, joka nyt yleis­es­ti tun­nuste­taan liian suurek­si ja jon­ka syytä pitkälti on laman jatku­mi­nen. Katas­trofia vauhdit­ti kokoomuk­sen Sari Sairaan­hoita­ja ja EK:n halu päästä eroon keskite­ty­istä palkkasopimuksista.

Jos halu­amme vält­tyä aivan kohtu­ut­tomil­ta hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan heiken­nyk­siltä, on tehtävä tilaa työl­lisyy­den parane­miselle. Olisi pitänyt tehdä jo edel­lisel­lä vaalikaudella.

Tas­apain­o­työt­tömyys alas

Hal­li­tu­so­hjel­maan tulisi kir­ja­ta tavoite alen­taa tas­apain­o­työt­tömyyt­tä kahdel­la pros­ent­tiyk­siköl­lä. Se mah­dol­lis­taisi 50 000 ihmisen lisäpalkkaamisen.

Keino­ja tähän voisi­vat olla:

• Työt­tömien kuntout­ta­mi­nen. Työt­tömistä valitet­ta­van suuri osa kuu­luu vaikeasti työl­lis­tet­tävi­in. Kaikkia ei voi aut­taa, mut­ta niitä, joi­ta voi aut­taa, pitäisi kuntout­taa työelämään. Huomio tulisi kiin­nit­tää siihen osaan työt­tömistä, joiden työl­listymi­nen on toden­näköis­in­tä ja joiden työl­listymis­to­den­näköisyy­teen voidaan helpoiten vaikuttaa.
• Asun­to­tuotan­non nopeut­ta­mi­nen kasvukeskuk­sis­sa. Koko maas­sa työl­lisyysaste on noin 66, mut­ta esimerkik­si Helsin­gin seudul­la se on kahdek­san pros­ent­tiyk­sikköä korkeampi. Työt­tömien on voita­va muut­taa sinne, mis­sä on töitä. Mah­dol­lisuuk­sien mukaan tietysti työ­paikko­ja tulisi vas­taavasti kan­nus­taa siir­tymään sinne, mis­sä on työttömiä.
• Työ­markki­na­sopimus, joka ehkäisee palkko­jen nousua työt­tömyy­den alentues­sa. Täl­lainen jär­jeste­ly on Ruotsissa.

Työperäistä maa­han­muut­toa

Työperäistä maa­han­muut­toa tulee lisätä. Mikään ei ole niin edullista työvoimaa julkisen talouden kannal­ta kuin se, joka tulee maa­han aikuisiässä, valmi­ik­si koulutet­tuna. Tosin Suomen mah­dol­lisu­udet houkutel­la halut­tua työvoimaa ovat heikot, kos­ka halut­tu työvoima on halut­tua myös mais­sa, jois­sa puhutaan ymmär­ret­tävää kieltä ja mar­raskuukin on olo­suhteil­taan siedet­tävä. Työperäisen maa­han­muu­ton tavoit­teet eivät ole human­i­taarisia ja sik­si keinotkin voivat olla itsekkäitä. Hal­li­tus on jo kan­tansa asi­as­ta lin­jan­nut, mut­ta niin yleis­es­ti, että täs­men­tämiselle voi olla tilaa.

Tulisi ottaa käyt­töön saman­laiset siir­to­laiskri­teer­it kuin on esimerkik­si Kanadas­sa. Maa­han pää­sisi automaat­tis­es­ti, kun koulu­tus on riit­tävä. Kaik­ki korkeak­oulu­tutkin­not kel­paisi­vat ja suurin osan ammat­ti­tutkin­noista, esimerkik­si kaik­ki hoitoalan tutkinnot.

Huomio mata­la­palkkatöi­hin

Selvästi heikoin työl­lisyysaste Suomes­sa on pelkän perusk­oulun suorit­tanei­den kesku­udessa. Heitä varten tulisi olla työ­paikko­ja, jois­sa ei vaa­di­ta eri­ty­istä osaamista. Täl­laisil­la töil­lä on taipumus olla huonos­ti palkat­tu­ja. On lisät­tävä työn vas­taan­ot­tamisen ja työl­listämisen kan­nat­tavu­ut­ta mata­la­palk­ka-aloil­la. Olemme tehneet asi­as­ta Juhana Var­ti­aisen kanssa raportin Talous­neu­vos­tolle, joten en ala tois­taa siinä esitet­tyjä asioita.

Real­is­mia ikäih­mis­ten työllisyyteen

Jos halu­amme lisätä yli 60-vuo­ti­aiden työl­lisyyt­tä, on asi­aa tarkastelta­va myös työ­nan­ta­jan silmin. Suomes­sa palkkauk­ses­sa val­lit­see senior­i­teet­tiperi­aate, jon­ka mukaan van­him­mille tulee mak­saa korkein­ta palkkaa. Hei­dän tuot­tavuuten­sa on kuitenkin kään­tynyt jo lasku­un. Sik­si kan­nat­taa aina palkata nuorem­pi ja tehokkaampi, jol­la tarvit­see kaiken lisäk­si mak­saa vähem­män palkkaa. Yksi vai­h­toe­hto on käyt­tää osa-eläket­tä, jos­sa iän alka­es­sa painaa vai­h­taa helpom­pi­in tehtävi­in pienem­mäl­lä pal­ka­lla, jota tue­taan osa-eläk­keel­lä. (Esitimme tätä Var­ti­aisen kanssa ja täl­lainen jär­jeste­ly on nyt mahdollinen.)’

 

Sit­ten tietysti van­ha luettelo:

Lyhyem­mät van­hen­painva­paat ja osa-aikatyö koti­in jäämisen vai­h­toe­hdok­si. Tämä ei tuo suo­raan säästöjä julkiselle taloudelle, mut­ta paran­taa nais­ten työl­lisyyt­tä ja urake­hi­tys­tä pitkäl­lä aikavälil­lä ja paikkaa sitä kaut­ta kestävyysvajetta.

Vuorot­telu­va­paas­ta luop­umi­nen. Mah­dol­lisu­us jäädä töistä hoita­maan van­ho­ja van­hempiaan tulee jär­jestää muu­ta kautta.

Opin­to­tu­ki kan­nus­tavam­mak­si. Kos­ka ei ole paha asia, jos opin­not vähän viivästyvät sik­si, että on opin­to­jen ohel­la alansa töis­sä, opin­to­tu­ki tulee muut­taa enem­män palkkiok­si opin­to­jen eten­e­mis­es­tä. Tulo­ja ei syynät­täisi vaan suorituk­sia. Jos opiskelee hitaam­min työn ohes­sa saa vuot­ta kohden vähem­män opin­to­tukea, mut­ta tutk­in­toa kohden yhtä paljon. Laina­pain­ot­teisu­ut­ta voi lisätä, sil­lä onhan opin­to­tu­ki nyky­muo­dos­saan tulon­si­ir­toa köy­hiltä rikkaille (elinkaaren tasol­la). Lainan takaisin­mak­su riip­pu­vaisek­si tulotasosta.

Työt­tömyys­tur­vaa kehitet­tävä perus­tu­lon suun­taan, jot­ta myös tilapäi­nen tai osa-aikainen työl­listymi­nen kannattaisi.