Keskustan talousmaantieteellinen työryhmä (3): asuntotuotantoa on jarrutettava

Raportin huolestut­tavin aja­tus on, että asun­to­tuotan­toa kasvukeskuk­sis­sa ja eri­tyis­es­ti Helsingis­sä on hidastet­ta­va. Pide­tään aivan pöyristyt­tävänä, että MAL-sopimuk­ses­sa 48 % asun­to­tuotan­nos­ta suun­nitel­laan toteutet­tavak­si Helsin­gin seudul­la, jos­sa asuu vain 25 % väestöstä. Minä sanois­in, että vain 48 %, kos­ka suurim­mas­sa osas­sa Suomen asun­tokan­ta on riittävää.

Raportin alus­sa on aivan järkevää pohd­in­taa siitä, mik­si väki ja työ­paikat muut­ta­vat kaupunkei­hin. Palvelu­alo­jen kasvu ajaa kaupunkei­hin, kos­ka yksi­tyiset palve­lut men­estyvät vain kaupungeis­sa, samoin, että erikois­tu­mi­nen jyrkästi kapeaan osaamiseen edel­lyt­tää suur­ta työ­markki­na-aluet­ta. Kaupunkielämän virikkeisyys vetää puoleensa.

Kaupunkielämän virikkeisyys-argu­ment­ti kumo­taan yksinker­tais­es­ti vain sil­lä, ettei se koske kaikkia. Jotkut kaipaa­vat rauhal­lista elämän­muo­toa. Eihän sil­lä, että kaik­ki eivät halua asumaan kaupunki­in, voi kumo­ta väitet­tä, että nyky­istä use­ampi halu­aa! Elinkei­nop­o­li­it­tiset argu­men­tit vain sivu­utet­ti­in tai kumot­ti­in aika köykäis­es­ti (tästä oma postauksensa).

Asun­top­u­las­ta ja asun­to­tuotan­nos­ta oli aivan kum­mallista tek­stiä, joka puhunee puolestaan.

“Asun­top­u­lan suh­teel­lisu­u­den lisäk­si on huomioita­va että asun­to­jen määrä pääkaupunkiseudul­la on nyt korkeampi kuin koskaan. Silti asun­to­jonois­sa on ihmisiä enem­män kuin koskaan. Mil­lä perus­teel­la tilanne muut­tuisi tule­vaisu­udessa? Tilanne viit­taa päin­vas­toin siihen, että asun­to­jono­jen ole­mas­sao­lo tai asun­top­u­la on rak­en­teelli­nen ilmiö, joka kas­vaa asun­tokan­nan kasvaessa.”

Vähän pahaen­teis­es­ti rapor­tis­sa valite­taan sosi­aalis­es­ta asun­topoli­ti­ikas­ta, joka on tehnyt mah­dol­lisek­si myös pien­i­t­u­lois­t­en muut­tamisen kasvukeskuk­si­in. Näin on kuulem­ma joudutet­tu keskittymistä.

“Otta­mat­ta kan­taa asun­topoli­ti­ikan tavoit­teisi­in, voidaan tode­ta että asun­topoli­ti­ikan keinot joiden vuok­si asumiskus­tan­nusten kasvukeskuk­sis­sa ei sal­li­ta muo­dos­tua vapaasti, ovat keskit­tämistä vauhdit­tavia politiikkatoimia.”

Kuten ensim­mäisessä raport­tia koskevas­sa postauk­ses­sani sanoin, jos asun­tokan­ta olisi varat­tu vain mak­sukyky­isille, työ­paikko­jen keskit­tymi­nen Helsin­gin seudulle olisi ollut suurem­paa eikä pienem­pää, mut­ta koko maa­ta ajatellen rak­en­teelli­nen työt­tömyys olisi ollut vielä korkeampi, kun jup­pi­en ostovoiman varaan olisi syn­tynyt vähem­män palvelu­alo­jen työpaikkoja.

Jos Helsingis­sä ei olisi har­joitet­tu sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa ja tuet­tu asum­ista asum­istuen ja toimeen­tu­lotuen kaut­ta, sosi­aal­i­tur­van varas­sa elävien olisi ollut pakko muut­taa muualle Suomeen. Tämä olisi ollut eräässä mielessä taloudel­lis­es­ti tahokas­ta, mut­ta var­maankin vas­taan­ot­ta­vat kaupun­git oli­si­vat nos­ta­neet asi­as­ta melkoisen älämölön. Palka­nsaa­jia olisi Helsin­gin asun­tokan­taan mah­tunut paljon enem­män, joten työ­paikko­jen keskit­tämistä tämä olisi lisännyt.

Edelleen, jos asun­to­jen hin­nat ja vuokrat oli­si­vat korkeampia, Helsingis­sä olisi enem­män asukkai­ta eikä vähem­män, kos­ka taloudel­li­sista syistä olisi asut­ta­va ahtaam­min. Lisäk­si korkeat hin­nat houkut­telisi­vat enem­män rakentamista.

Rapor­tis­sa san­o­taan, etteivät asun­to­jen korkeat hin­nat kaupun­gin keskus­tas­sa ker­ro mitään ihmis­ten asum­is­toiveista. Tässä min­ut mainit­ti­in toisen ker­ran, kun olin ere­htynyt kir­joit­ta­jien mielestä virheel­lis­es­ti sanomaan, että asun­to­jen kovin eri­laiset hin­nat eri puo­lil­la kaupunkia ker­to­vat niiden suh­teel­lis­es­ta halut­tavu­ud­es­ta. Kir­joit­ta­jien mielestä asun­not ovat kan­takaupungis­sa niin kalli­ita, kos­ka niitä on niin vähän. (?!) Siitähän suh­teel­lises­sa yli- ja alikysyn­nässä on kyse: jos jotain asum­is­muo­toa halu­taan enem­män kuin sitä on, sen hin­ta nousee ja päin­vas­toin. Jos joku ostaa mielu­um­min kak­sion Vallilas­ta kuin samal­la rahal­la omakoti­talon Nur­mi­järvel­lä, kyl­lä hän sil­loin halu­aa enem­män kak­sio­ta Vallilas­sa. Tätä on aika vaikea kiistää, mut­ta rapor­tis­sa kuitenkin kiistetään.

Asun­to­jen hin­to­jen nousu Helsingis­sä ei johdu raportin mukaan asun­top­u­las­ta vaan esimerkik­si matal­ista koroista. Mata­lat korot voivat nos­taa kaikkien asun­to­jen hin­taa, mut­ta niiden avul­la on vaikea selit­tää, mik­si hin­taerot eri aluei­den välil­lä kasvavat.

Kan­sain­väli­sistä tilas­toista rapor­tis­sa tehdään havain­to, että asun­to­jen tar­jon­nan lisäämi­nen (=rak­en­t­a­mi­nen) ei alen­na asumisen hin­taa. Täl­lainen kor­re­laa­tio on var­maankin ole­mas­sa. Mis­sä asun­to­jen hin­ta las­kee, raken­netaan vähän ja mis­sä kysyn­nän kasvu nos­taa hin­to­ja, raken­netaan paljon.

Raportin mukaan asun­top­u­lan tor­ju­misen kannal­ta asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen on turhaa.

“Se, että asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen näyt­tää myös suun­taa­van kysyn­tää, ilme­nee esimerkik­si siinä, että vaikka­pa Van­taal­la on valmis­tu­vien asun­to­jen määrä kor­reloin­ut jo vuosia erit­täin vah­vasti kaupun­gin saa­man net­to­muut­tovoiton kanssa. On vaikea vält­tyä ajatuk­selta, että varautu­mi­nen tule­vaan kasvu­un on itse merkit­tävä tek­i­jä tuon kasvun toteutumisessa.”

Tosin het­keä aikaisem­min on taas ihme­tel­ty, että vuodes­ta 1971 asun­tokan­ta Helsingis­sä on lisään­tynyt kak­si ker­taa nopeam­min kuin väestö. On kyl­lä. Asum­isväljyy­den kasvu lie­nee tähän syynä. Keskimääräi­nen asum­isväljyys on silti Helsingis­sä maan pienin.

Tästä kaikesta tehdään se johtopäätös, ettei ole mitään syytä lisätä asun­to­jen tar­jon­taa. En pysty päät­te­lyä selosta­maan, kos­ka en ymmär­rä sen logi­ikkaa, joten lainaan alku­peräistä tekstiä

“Asumisen hin­ta ei siis suo­raan määräy­dy asun­tomarkki­noil­la tapah­tu­van arvot­tamisen perus­teel­la, eli ain­oas­taan asum­is­toivei­den perus­teel­la tai asumiseen liit­tyvän kysyn­nän perus­teel­la. Tämän vuok­si tar­jon­nan lisäys on liian suo­ravi­ivainen keino vaikut­taa asumisen hin­taan. Eri­tyis­es­ti tar­jon­nan lisäys uusia asun­to­ja rak­en­ta­mal­la on vaiku­tuk­sil­taan epä­var­ma ja panos – tuo­tos näkökul­mas­ta teho­ton keino.”

Keinok­si asun­to­tuotan­non vähen­tämisek­si esitetään, että asun­to­lain­o­jen saamista rajoite­taan edel­lyt­tämäl­lä suurem­paa omaa rahoi­tu­so­su­ut­ta. Sen valvom­isek­si, että tätä ei kier­retä muil­la luo­toil­la, on perustet­ta­va posi­ti­ivi­nen luot­torek­isteri. Mitenkähän estetään kau­palli­nen vuokra-asun­to­tuotan­to? Helsingis­sä puo­let väestä asuu vuokralla.

Tämä tek­sti ei aiheut­taisi san­ot­tavia kom­ment­te­ja, ellei kyse olisi suurim­man puolueen ohjel­mallis­es­ta paperista.

Liit­tyykö tähän Keskus­tan sisältä nous­sut aja­tus hävit­tää Helsin­gin tont­ti­varan­nos­ta 25 000 ihmiset asun­not Malmin lento­kent­tä säilyttämällä?