Tulevalla vaalikaudella on raivattava esteitä kaupunkien kasvun tieltä – on toisin sanoen rakennettava asuntoja muuttovoittoalueille. Tämä on tehokkaimpia tapoja pienentää kestävyysvajetta. Kaupungeissa työllisyysaste on olennaisesti korkeampi kuin maaseudulla, työ on selvästi tuottavampaa. Julkisen talouden kannalta kaupungit ovat nettomaksajia ja maaseutu nettosaajia, vaikka mukaan lasketaan valtion maksamat palkat. Maksajia on oltava enemmän.
Koska tiedän, mitä tähän vastataan, haluan huomauttaa, ettei ketään ole tarkoitus pakottaa muuttamaan kaupunkeihin. Se on vain tehtävä mahdolliseksi. Koska kasvavien kaupunkien kasvua rajoittaa asuntopula, jokainen, joka vapaaehtoisesti haluaa asua muualla tekee palveluksen niille, jotka haluavat muuttaa kaupunkiin.
Erityisesti Helsingin seudulla on sovittava toimista asuntotuotannon kaksinkertaistamiseksi. Tavoitteessa rakentaa Helsinkiin ja sitä ympäröiviin kuntiin 20 000 asuntoa vuodessa ei ole mitään ihmeellistä. Näin tehtiin 70-luvulla ja näin tehdään Tukholmassakin.
Valtiolta tämä edellyttää panostamista liikenneinfraan, jonka rakentaminen nykyisen työnjaon mukaan kuuluu lähinnä valtiolle. Julkisen talouden taakkaa voi helpottaa muuttamalla lainsäädäntöä niin, että kaavoitushyödyt saadaan kerätyksi nykyistä paremmin yhteiskunnalle.
Asuntotuotannon kiihdyttäminen olisi myös kaivattua elvytystä.