Olen aina ihmetellyt sitä, miten hyvinkin ideologiset taistolaiset (monen yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta painottava ideologia oli sinänsä ihailtava, operatiivisessa puolessa oli toivomisen varaa) eivät aikanaan Neuvostoliitossa matkustaessaan huomanneet mitään arveluttavaa. Hanoissa IPU-matkalla olleena on sanottava, että eriarvoisuus on aika kivaa, jos sattuu olemaan sillä etuoikeutetulla puolella. Itse asiassa se on sitä kivempaa mitä huonommista oloista itse on peräisin.
Vietnamille IPU-kokous oli todella tärkeä, mikä näkyi kaikessa. Kaupungissa oli kukkaistutuksia, joissa toivotettiin kokous tervetulleeksi, kokoustilan viereen oli rakennettu loistohotelli ja parlamentti oli puoli vuotta aiemmin siirtynyt omaan tilaan puolustusministeriön (!) tiloista.
Tapa, jolla kokousta kunnioitettiin, oli tällaiselle suomalaiselle vähän vieras.
Kuljetukset järjestyivät ruuhkaisessa Hanoissa moottoripyöräpoliisin ja äänekkään sireenin vetäminä. Poliisilla oli pamppu, jota myös käytettiin, ei minun nähden kuljettajiin, mutta ajoneuvoihin. (Liikenteestä on sinänsä paljonkin sanottavaa.)
Suuressa juhlassa parlamenttitalolla osallistujat jaettiin kolmeen kategoriaan. Valtuuskunnan puheenjohtajat eturiviin, tavalliset kansanedustajat sen jälkeen ja sihteeristö ihan muualle.
Kaikkien piti alistua hotellissa ja kokouspaikalla turvatarkastukseen (Jos laite piippasi, mitään ei tapahtunut, että se siitä.), mutta valtuuskuntien puheenjohtajat saivat ohittaa turvatarkastuksen.
Oma lukunsa ovat aidatut asuinalueet.
Jotenkin Ho Chi Minhin nimeä 1970-luvun mielenosoituksissa huutaneena olisin toivonut jotain muuta. Mutta toisaalta, en ole nähnyt Japanin eteläpuoleista Aasian maata, joka ei suomalaisen silmin olisi järkyttävän eriarvoinen. Ehkä se Neuvostoliiton eriarvoisuuskin johtui enemmän Venäjästä kuin sosialismista. Se ei kuitenkaan ole mikään selitys taistolaisten huonolle havainnointikyvylle.
== =
Toisin kuin moni kuvittelee, IPU ei ole lyhennys sanoista Ihanaa Päästä Ulkomaille, vaan sanoista Inter-Parliamentary Union.
