Kokoomuksen hallitusohjelma (3) Työllistämisen esteet

Tule­vaisu­u­den työelämässä tarvi­taan nyky­istä enem­män jous­to­ja. Kan­nuste­taan työn­tek­i­jöitä ja työ­nan­ta­jia lisäämään paikallista sopimista ja siihen liit­tyvien neu­vot­telu­rak­en­tei­den syntymistä. 

Ei varsi­nainen hal­li­tu­so­hjel­ma koh­ta, jos ker­ran lähde­tään siitä, ettei asia kuu­lu hal­li­tuk­selle ja eduskunnalle.

Työl­listämisen kyn­nys­tä alen­netaan. Piden­netään koeaikaa puoleen vuo­teen, jot­ta työ­nan­ta­ja pystyy vaku­ut­tumaan siitä, että työn­tek­i­jä on työte­htävään sopi­va. Pitkäaikaistyötön on voita­va palkata määräaikaiseen työ­suh­teeseen ilman eri­ty­isiä perusteluita. 

Tätä var­maan moni pitää työn­tek­i­jöi­den oikeuk­sien polkemise­na. Se kuitenkin toimisi niiden hyväk­si, joiden palkkaamises­sa nähdään syys­tä tai pelkän ennakkolu­u­lon poh­jal­ta ris­ki. Pää­si­sivät edes näyttämään.

Työl­listämisen esteitä ja byrokra­ti­aa pure­taan. Kehitetään yri­tys­ten verkkoa­sioin­tia siten, että jatkos­sa kaik­ki työ­nan­ta­jan ja työn­tek­i­jän velvoit­teet hoitu­vat yhdessä palvelussa.

Kehotan kokoomus­ta ole­maan yhtey­dessä tap­atur­mavaku­ut­ta­ji­in, jot­ka eivät halua, että palkka.fi:ssä voisi tehdä tap­atur­mavaku­u­tus­sopimuk­sen. Halu­a­vat asi­akaskon­tak­tin, jot­ta voivat myy­dä muitakin vaku­u­tuk­sia. Voidaan kysyä, onko tap­atur­mavaku­u­tuk­ses­sa kil­pailus­ta enem­män hait­taa kuin hyö­tyä, kun muu­ta­man euron vaku­u­tuk­sen solmimi­nen on tun­tien työn takana.

Luo­daan oppisopimusk­oulu­tuk­sen rin­nalle uusi koulu­tus­sopimus. Siitä tehdään sekä nuorten että yri­tys­ten kannal­ta jous­ta­va ja houkut­tel­e­va väylä ammat­ti­in ja työelämään. 

Tätä esitimme Juhana Var­ti­aisen kanssa mata­la­palkkara­por­tis­samme. Tätä esit­tää myös Keskus­ta, joten veikkaan tämän toteutuvan.

Työperäistä maa­han­muut­toa lisätään luop­umal­la työvoiman saatavu­usharkin­nas­ta. Raken­netaan yhdessä kan­sain­välis­ten yri­tys­ten ja työvoima­toimis­to­jen kanssa jous­tavampi käytän­tö asiantun­ti­joiden työlupi­en vauhdit­tamisek­si Suomeen.

Suomeen saisi tul­la työhön, mut­ta sosi­aal­i­tur­van piiri­in pää­sisi vas­ta, kun on ollut riit­tävän kauan töis­sä. Moni kv-yri­tys kai­h­taa Suomea sijain­tipaikkana, kos­ka eivät voi luot­taa siihen, että saa­vat tuo­da asiantun­ti­jat mukanaan. Vaik­ka lop­ul­ta saisi­vatkin, pitkä pros­es­si koetaan han­kalak­si ja epä­var­mak­si. Lyhyel­lä tähtäyk­sel­lä tämä tietysti heiken­tää koti­maisen työvoiman neu­vot­telu­ase­maa työ­markki­noil­la, mut­ta vähänkin pidem­mäl­lä tähtäimel­lä meille kaikille on hyö­tyä siitä, että hyv­in­voin­ti­val­ti­ol­la on riit­tävästi maksajia.

Ohi kai kuitenkin ovat ajat, jol­loin Suomes­sa opiskelleen piti valmis­tut­tuaan matkus­taa koti­maa­hansa anomaan mah­dol­lis­es­ti tule­vaa työlupaa.