Öljynkuluttajamaille kartelli

(Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä)

Öljyn hin­nan rom­ah­t­a­mi­nen yllät­ti ainakin min­ut. Näyt­tää se yllät­täneen öljy-yhtiötkin, jot­ka tuskail­e­vat kan­nat­ta­mat­tomik­si käynei­den investoin­tien­sa kanssa. Ylläte­tyk­si tuli myös Venäjä, joka ei ole tehnyt mitään vähen­tääk­seen riip­pu­vu­ut­taan öljytuloista.

Liuskeöljy on tehnyt öljyn hin­nan­laskun mah­dol­lisek­si, mut­ta se ei tai­da olla ain­oa syy. Ehkäpä Sau­di-Ara­bi­an kaltaiset maat eivät näe pahana, että liuskeöljyltä, öljy­hiekalta ja ark­tiselta öljyltä vede­tään mat­to alta. Into kehit­tää sähköau­to­ja on myös kokenut kolauk­sen samoin kuin muutkin toimet vähen­tää öljyriippuvuutta.

Emme ehkä saa koskaan tietää, mis­sä määrin öljyn hin­nan laskua on joudut­tanut halu hor­jut­taa sotaisak­si muut­tuneen Venäjän talout­ta. Pulaan on joutunut myös Venezuela.

Laman kouris­sa kamp­pail­e­valle Euroopalle öljy­laskun pienen­e­m­i­nen on onnen­potku. Maail­man­taloudelle öljyn hin­nan alen­e­m­i­nen tekee peri­aat­teessa hyvää, kos­ka öljyn­viejä­maid­en val­ta­vat yli­jäämät ovat keskeinen velka­on­gel­man syy. Öljy-yhtiöt vähen­tävät investoin­te­jaan, mikä on tietysti pois kokonaiskysynnästä.

Ark­ti­nen ympäristö voit­taa lyhyel­lä aikavälil­lä, kos­ka sieltä öljyä ei kan­na­ta enää pora­ta. Jopa ilmas­to hyö­tyy tilapäis­es­ti, kos­ka öljye­si­in­tymistä kalleim­mat ovat pahimpia. Öljy­hiekas­ta valmis­te­tun öljyn kokon­ais­päästöt ovat paljon suurem­mat kuin per­in­teisen raakaöljyn.

Öljyn hin­nan raju vai­htelu viime vuosikym­meninä osoit­taa, että kysyn­tä ja tar­jon­ta ovat jous­ta­mat­to­mia. Hin­to­jen nousu ei lyhyel­lä aikavälil­lä tuo lisää tar­jon­taa eikä hillitse kysyn­tää kuin mar­gin­aalis­es­ti. Tämä tarkoit­taa, että kysyn­nän ja tar­jon­nan epä­suhde johtaa suuri­in hin­tavai­htelui­hin. Pitkäl­lä aikavälil­lä sekä kysyn­tä että tar­jon­ta reagoi­vat hin­toi­hin voimakkaam­min. Niin­pä hal­van öljyn aika jäänee lyhyek­si. Täl­lä hin­tata­sol­la öljy-yhtiöt luop­u­vat monista investoin­neista uusi­in esi­in­tymi­in samal­la, kun öljyn kulu­tus kään­tyy lasku­un. Pahim­mil­laan öljyn hin­nan­nousu voi olla yhtä nopeaa kuin oli sen lasku. Tai jopa nopeam­paa, sil­lä onhan tuotan­non lisäämi­nen hin­nan noustes­sa han­kalam­paa kuin sen vähen­tämi­nen hin­nan laskiessa.

Jos öljyn hin­ta koh­ta taas nousee entiselle tasolleen, maail­man­talouden ter­ve­htymi­nen pysähtyy, ark­tisen öljyn kimp­pu­un käy­dään entisel­lä tar­mol­la ja Venäjäkin saa taas rahaa varustautumiseensa.

Öljyn ja kivi­hi­ilen maail­man­markki­nahin­nan pysymi­nen hal­pana on vält­tämätön ehto ilmas­ton­muu­tok­sen tor­jun­nalle. Tun­ne­tu­ista esi­in­tymistä pitäisi maa­han jät­tää 80 %. Mitä kan­nat­tavam­paa öljyn pump­paami­nen on, sitä varmem­min esi­in­tymät käytetään viimeistä tilkkaa myöten.

Kysyn­tää ja uusi­u­tu­via ener­gialähteitä ajatellen taas olisi hyvä, että fos­si­iliset polt­toaineet oli­vat mah­dol­lisim­man kalliita.

Maa­pal­lo olisi parem­mas­sa tur­vas­sa, jos öljyn kulut­ta­jahin­ta olisi riit­tävän korkea hillit­semään kysyn­tää ja tuke­maan vai­h­toe­hto­ja, kuten sähköau­to­ja ja uusi­u­tu­via polt­toainei­ta, mut­ta tuot­ta­jahin­ta silti niin mata­la, ettei se houkut­tele hyö­dyn­tämään huono­ja esi­in­tymiä. Nämä kak­si näen­näis­es­ti ris­tiri­itaista tavoitet­ta on saavutet­tavis­sa yhtä aikaa verot­ta­mal­la öljyn käyt­töä kunnolla.

Öljynku­lut­ta­ja­maid­en pitäisi tehdä vuorostaan kartel­li ja sopia öljyn kulu­tuk­sen verot­tamis­es­ta kaikkial­la. Näin pidet­täisi­in tuot­ta­jahin­ta jatkos­sakin hal­pana ja öljyn kulu­tus aisois­sa. Öljyn vero­ton maail­man­markki­nahin­ta pysy­isi mata­lana paljon pidem­pään, kos­ka kulu­tus ei nousisi niin kuin se nousee, jos kulut­ta­jahin­nat laske­vat. Hyödyt maail­man­taloudelle oli­si­vat hal­vas­ta maail­man­markki­nahin­nas­ta ilmeiset. Tietysti öljyn maail­man­markki­nahin­ta nousee joskus, kos­ka hal­van hin­nan aikana ei investoi­da tuotan­toon. Lisään­tyvä kulu­tus kään­täisi hin­nan nousu­un paljon aikaisemmin.

Hal­pa öljy merk­it­see piristys­ruisket­ta Euroopalle. Piristys­vaiku­tus säi­ly­isi ennal­laan, vaik­ka öljyä verotet­taisi­in, jos vas­taavasti alen­net­taisi­in muu­ta, mielel­lään työhön kohdis­tu­vaa vero­tus­ta. Etu säi­ly­isi pidem­pään, kos­ka öljyn kulu­tus ei kään­ty­isi nousu­un. Geopoli­it­tiset hyödyt öljy­tu­lo­jen hiipumis­es­ta säi­ly­i­sivät. Täy­delli­nen win-win-win ‑malli.

Ei tietenkään auta, että Suo­mi nos­taa yksin öljy­tuot­tei­den vero­ja, kos­ka ei se maail­man­markki­nahin­toi­hin mitään vaikut­taisi. EU olisi toim­i­jana merkit­tävämpi, mut­ta mukaan olisi hyvä saa­da muitakin. Yllät­täen Kiina voisi olla taivuteltavis­sa, kos­ka maa tähtää paraikaa voimakkaasti ben­si­inin kor­vaamiseen sähköl­lä liiken­teessä; kiinalai­sis­sa kaupungeis­sa käyneet ymmärtävät mik­si. Kiinan etu myös on, että län­si­maid­en talous elpyy. On Kiinan kannal­ta parem­pi, että teol­lisu­us­maista rahat vir­taa­vat vien­ti­t­u­loina Kiinaan kuin mak­suna kalli­ista öljys­tä öljyn­tuot­ta­ja­maille. Vaikeampi tapaus on pop­ulis­ti­sista hallinnos­ta kär­sivä Yhdys­val­lat. Olisi myös Yhdys­val­tain talouden ja ulkopoli­ti­ikan etu pitää öljyn maail­man­markki­nahin­ta mah­dol­lisim­man pitkään mah­dol­lisim­man alhaal­la; ei vain Venäjän vaan myös Venezue­lan vuoksi.

Öljyn hin­ta-alen verot­ta­mi­nen pois olisi teol­lisu­us­maille yksiselit­teis­es­ti hyvä asia. Se helpot­taisi ilmas­to­tavoit­tei­ta, tuk­isi mak­su­taset­ta pitämäl­lä öljyn maail­man­markki­nahin­nan alhaal­la pidem­pään, elvyt­täisi talout­ta tehdessään mah­dol­lisek­si työhön kohdis­tu­vien vero­jen alen­tamisen ja edis­täisi työl­listävien koti­mais­ten uusi­u­tu­vien ener­gialähtei­den käyttöä.