Koko Suomeen 200 000 työpaikkaa lisää, talous kahden prosentin kasvu-uralle yrittäjyyttä vahvistamalla, velaksi eläminen loppuu
Tavoite: Vuonna 2019 talous kasvaa kahden prosentin vauhdilla, työpaikkojen määrä lisääntyy kohti 200.000 työpaikan tavoitetta yksityisellä sektorilla. Valtiontalouden todellinen alijäämä painetaan alle kahden miljardin euron ja kuntatalouden alijäämä noin miljardiin.
Tämä sinänsä rehellinen laskelma paljastaa tilanteen hirvittävyyden. Kova nousukausi, epärealistisen hyvä työllisyyden paraneminen, kahden miljardin valtion talouden säästöt ja sen jälkeen valtio ja kunnat enää kolme miljardia alijäämäiset. Olemme sitoutuneet siihen, että keskimääräisessä suhdannetilanteessa julkinen talous on korkeintaan 0,5 % alijäämäinen, mutta tämä menee kolminkertaisesti yli. Suomi selviää kreikkalaistyylisellä tilastokikalla laskemalla eläkejärjestelmän muodollisen ylijäämän mukaan julkiseen talouteen, mitä ei sallita muille. Pitäisi tietysti laskea myös eläkejärjestelmän vastuuvelan kasvu, jos eläkkeet sotketaan tähän.
Yhteiskuntasopimuksella parannusta kansainväliseen kustannuskilpailukykyyn.
Sisäinen devalvaatio olisi varmaankin paikallaan. Kun työllisyys parani vuonna 2007 ”liikaa”, palkat nousivat yhdeksän prosenttia. Tuottavuus ei ole noussut lainkaan, joten kilpailukyvyssä on vähän tekemistä.
Kasvurahastosta helpotusta yritysten rahoituksen pullonkauloihin.
Tätä ehdotusta on eri puolilla joukolla ihmetelty, sillä rahaa on panna yrityksiin vaikka kuinka paljon, ideat vain puuttuvat. Tai vakuudet. Basel III estää pankeilta riskirahoituksen, eikä meillä ole yksityistä rahaa kanavoitumassa. Riskirahoituksen verotus (tappioiden vähentäminen, osinkotulojen verotus suhteessa muiden pääomatulojen yksinkertaiseen verotukseen) ehkäisee pankkitileillä mätänevien rahojen kanavoimisen yritysten oman pääomanehtoiseen rahoitukseen. Mitään järkeä nyt ainakaan ei ole myydä valtion tuottavaa omaisuutta tämän rahoittamiseksi aikana, jolloin valtion velan nimellinen korko on ‑0,17 %.
Verotus työntekoa, riskinottoa ja yrittäjyyttä kannustamaan.
Edelliseen viitaten, perusteltu, mutta vähän kaipaisi yksityiskohtia jo näin ennen vaaleja.
Toimeliaisuutta ja kilpailua rajoittavaa sääntelyä puretaan esimerkiksi poistamalla ETA-alueen ulkopuolelta tulevan työvoiman tarveharkinta.
Tämä on ainoa toimi, jolla ohjelmassa lisätään työn tarjontaa, eikä tämänkään vaikutus ole kuin marginaalinen, koska Suomi on hyvin vähän houkutteleva kohde työperäiselle maahanmuutolle. Ei ole mitään mahdollisuutta lisätä työllisyyttä 200 000 hengellä, ellei toteuteta työn tarjontaa lisääviä toimia. Muuten käy niin kuin kävi vuonna 2007.
Toteuttamatta jääneet reformit pannaan toimeen (eläkeuudistus, sote) sekä kuntien tehtäviä ja toimintatapoja uudistetaan.
Tähänkö piti uhrata oikein painomustetta?
Tiukalla menokurilla, tuottavuuden parantamisella ja tarvittaessa menosäästöillä (2 mrd.) valtion menot jäädytetään reaalisesti vuoden 2014 tasolle
Kaksi miljardia on paljon rahaa. Keskustan eduskuntakäyttäytymisen perusteella näitä rahoja ei voi ainakaan ottaa mistään sellaisesta, mitä nykyinen hallitus on ehdottanut, vaan jo toteutetut säästöt pitää purkaa kaikki. Ymmärtääkseni kulisseissa keskustellaan paljon raaemmista säästöistä. Niistä olisi hyvä keskustella ennen vaaleja. Jos vaaleihin mennään kertomalla, mihin kaikkeen tulee heti lisää rahaa, kun vain meitä äänestätte ja huhtikuun lopulla paljastetaan, mitä oikeasti joudutaan tekemään, ei se ainakaan herätä luottamusta politiikkaan.
…
Yleisarviona on sanottava, ettei näytä keskustallakaan olevan lääkkeitä talouskurimukseemme. Tai jos on, niitä ei uskalleta kertoa.
= = = =
Ohjelmassa on viiden tavoitteen ohella muita pakollisia osia, kuten ulko- ja turvallisuuspolitiikka, tyhjänpäiväisyyksiä sisältävä EU-linjaus ja mielenkiintoinen kohta valtioneuvoston työtapojen uudistamisesta, jonka arvioiminen vaatii vähän perehtymistä keskustalaiseen terminologiaan.
Ulkopolitiikasta sanotaan, että ylläpidetään mahdollisuutta liittyä Natoon. Hallitusohjelmaan ei siis enää kirjattaisi, että jäsenyyttä ei haeta. Tämä on nykyoloissa ymmärrettävä muutos, mutta voi tietysti olla, että Merkel ja Putin ehtivät sitä ennen sopia, etteivät Ukraina ja Suomi liity Natoon.