Mikä deflaatiossa on vaarallista?

Silmi­i­ni osui jostain lehdestä pelko, että öljyn hin­nan­lasku johtaisi lamaan, kos­ka se alen­taa hin­tata­soa ja deflaa­tio on tun­netusti paha asia. Aja­tus on aivan hölmö.

Deflaa­tio on paha asia, ja ilmiön jonkin­lainen mit­tari on hin­tata­so. Mut­ta niin kuin kaik­ki mit­tar­it, hin­tain­dek­si mit­taa vähän eri asi­aa kuin ilmiötä nimeltä deflaa­tio. Samas­ta syys­tä hin­to­jen nousu, joka johtuu arvon­lisäveron koro­tuk­ses­ta, ei ole inflaa­tio­ta siinä mielessä, mitä tarkoita­mme inflaa­ti­ol­la: hin­to­jen ja palko­jen nousukier­ret­tä. Jos hyvä vil­jasato alen­taa ruuan hin­taa, se ei kuitenkaan ole lamaan johtavaa deflaatiokierrettä.

Toki öljyn hin­nan koro­tus voi tuot­taa häir­iöitä talouteen, kun öljyn­tuotan­nos­sa mukana ole­via yri­tyk­siä menee nurin. Napa­jäätikön alta öljyn poraami­nen ei juuri nyt ole mikään hyvä bisnes. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, mis­tä deflaa­tion vaarois­sa on kyse.

Mitä vikaa siinä deflaa­tios­sa on? Yleinen vas­taus on, että jos kulut­ta­jat odot­ta­vat hin­to­jen laske­van, he lykkäävät ostok­si­aan ja kysyn­tä hiipuu. Tämä ei voi olla se jut­tu. Jos olisi, kän­nyköi­den ja kameroiden myyn­ti olisi ollut lamas­sa vuosia, kos­ka joka pitkään samal­la rahal­la on saanut parem­paa kuin edel­lisenä vuotena.

Deflaa­tion olois­sa ei kan­na­ta investoi­da tuotan­toon, kos­ka investoin­nin rahamääräi­nen tuot­to piene­nee. Oikeas­t­aan kyse on siitä, että deflaa­tion olois­sa reaa­liko­rko pyrkii nouse­maan, kos­ka nimel­lisko­rot eivät voi laskea alle nol­lan, mikä heiken­tää investoin­tien kan­nat­tavu­ut­ta. Asun­to­lainan otta­mi­nenkin on vähän huono asia, kos­ka velan reaaliar­vo kas­vaa ehkä jopa nopeam­min kuin velkaa pystyy lyhentämään.

Jos deflaa­tion ongel­ma on liian korke­as­sa reaa­liko­rossa, sil­loin nol­la ei ole mikään ratkai­se­va raja. Deflaa­tioon liit­tyvät ongel­mat alka­vat jo, kun inflaa­tio läh­estyy nol­laa. Kohtu­ullises­sa inflaa­tios­sa on se hyvä puoli, että reaa­liko­rot voivat men­nä miinuk­sel­la, mikä joudut­taa kum­masti investointeja.

EKP:n kah­den pros­entin inflaa­tio­tavoite on liian mata­la. Kolme tai neljä pros­ent­tia olisi parempi.