Esko Seppänen neuvoi minua kerran, että ei kannata julkaista kirjoja kustantajien kautta, koska ne panevat valtaosan katteesta taskuunsa. Omakustanne on paljon kannattavampi ja kätevämpi, koska kirjaa voi silloin tarvittaessa jakaa myös ilmaiseksi. Itsekin ihmettelin, mihin kustantajaa oikein tarvitaan. Kustantajalle toimitetaan kirja tiedostona, kustannustoimittaja korjaa muutaman pilkkuvirheen, taittaa kirjan ja huolehtii sen levityksestä kirjakauppoihin. Myyntituloista kirjailija saa 15–20 % ja kustantaja pitää loput.
Niinpä päätin julkaista kirjan Vauraus ja aika omakustanteena. Koska kirjakauppalogistiikan järjestämisessä itse ei ole mitään järkeä, päätin ostaa sen joltain pieneltä kustantajalta, jollaiseksi valitsin Teos Oy:n.
Kävin neuvottelemassa asiasta Silja Hiidenheimon kanssa. Palaveri kesti tunnin, ja tulin ulos kustannussopimus salkussani. Määrätietoinen nainen!
Mutta toisin kuin muut kustantajat, Silja paransi kirjaani huomattavasti. Hän oli aivan nero! Kirjaa myös markkinoitiin. Kokemukset Teos Oy:sta ja erityisesti Siljasta olivat niin positiiviset, että siitä eteenpäin olen julkaissut kaikki kirjani Teoksella.
Pyöräiltyäni vuonna 2007 Helsingistä Nizzaan vein kyhäelmän matkapäiväkirjasta Siljan luettavaksi ja kysyin arkaillen, kannattaako tällaista ylipäänsä painaa. Silja teki kirjaan nerokkaan rakenteellisen ehdotuksen – laita siihen yhteiskunnallista pohdintaa väliin! Hän oli malliksi sijoittanut blogiltani imuroimiaan tekstejä kirjaan. Laitoin kirjan nopeasti uuteen uskoon, ja siitä tuli luetuin kaikista kirjoistani!
Silja veti osaamisellaan ja uhrautumisellaan Teokseen suuren määrän hyviä kirjailijoita. Pieneksi kustantajaksi Teos on saanut uskomattoman määrän kirjapalkintoja.
Uudenvuoden päivänä Silja kuoli kesken kaiken nopeasti edenneeseen syöpään 53-vuotiaana.
Hirvittävä menetys!
Surullista.