Eduskuntaäänestysten säännöt tälle vuosituhannelle

Kun hal­li­tus ei kaatunut mar­rasku­un alus­sa välikysymyk­seen, keskus­tan Juha Sip­ilä julisti, ettei hal­li­tus­ta yritetä tämän jäl­keen enää kaataa. Ei olisi minus­ta kan­nat­tanut sil­loinkaan, vaik­ka jo kolme vuot­ta sit­ten olin sitä mieltä, että tämä hal­li­tus ansait­sisi tul­la kaade­tuk­si. Ei uusia vaale­ja kan­na­ta jär­jestää paria kuukaut­ta ennen nor­maale­ja vaale­ja, kos­ka sil­loin mon­ta tärkeää lakiesi­tys­tä raukeaisi tai jäisi kokon­aan eduskun­nalle anta­mat­ta. Sen jäl­keen kuitenkin eduskun­nas­sa on äänestet­ty hal­li­tuk­sen luot­ta­muk­ses­ta läh­es joka per­jan­tai. Tätä varten paikalle hal­li­tus­ta tuke­maan on raa­hat­tu sairai­ta ja juuri syn­nyt­täneitä, mikä olisi lain­vas­taista mis­sä muus­sa työ­paikas­sa hyvänsä.

Tämän viikkoinen luot­ta­mus­lauseäänestys oli taval­lista han­kalampi, kos­ka hal­li­tus­puolueista oli väkeä sairaana, isän­sä hau­ta­jai­sis­sa ja ennen kaikkea päämin­is­teri Euroop­pa-neu­vos­ton kok­ouk­ses­sa Brys­selis­sä. Hal­li­tuk­sel­la oli suuria vaikeuk­sia selvitä luot­ta­mus­lauseäänestyk­ses­tä, jos oppo­si­tios­sa ei olisi poissaoloja.

Eilen illal­la päämin­is­terin tuk­i­joukoista otet­ti­in yhteyt­tä vihreisi­in ja pyy­det­ti­in tukea sille, että Stubb voisi olla Brys­selis­sä Euroop­pa-neu­vos­ton kok­ouk­sen lop­pu­un. Minä ilmoitin, että voin hyvin äänestää luot­ta­muk­sen puoles­ta, kos­ka ei olisi mitenkään järkevää, että päämin­is­teri jou­tu­isi lentämään kesken kaiken Helsinki­in painaak­seen Jaa-nap­pia. Enkä näe järkeväk­si kaataa hal­li­tus­ta enää tässä vai­heessa, kun sitä ei tehty aikanaan.

Euroop­pa-neu­vos­ton kok­ous päät­tyikin oletet­tua aiem­min niin, että Stubb oli lop­ul­ta paikalla. Äänestin var­muu­den vuok­si kuitenkin hal­li­tuk­sen luot­ta­muk­sen puoles­ta. Ilmeis­es­ti muis­sakin oppo­si­tiop­uolueis­sa oli henkeä, ettei hal­li­tus­ta nyt kan­na­ta kaataa, kos­ka pois­saolo­ja oli enem­män kuin aiem­mis­sa viikoit­tai­sis­sa luottamuslauseäänestyksissä.

Kir­joi­tan tästä, kos­ka sään­töjä kan­nat­taisi muut­taa. Se pitäisi tehdä nyt, kun ei tiede­tä, mitkä puolueet ovat seu­raavas­sa hal­li­tuk­ses­sa. Ei ole san­ot­tavaa järkeä siinä, että hal­li­tus ylipäätän­sä voi kaat­ua sat­un­naisi­in poissaoloihin.

On vähän van­hanaikaista, että päämin­is­terin pitää lentää Brys­selistä eduskun­taan sen selvit­tämisek­si, mikä on hänen kan­tansa hal­li­tuk­sen naut­ti­maan luot­ta­muk­seen. Kos­ka meil­lä ei ero­ta eduskun­nas­ta, kun tul­laan val­tioneu­vos­ton jäseniksi ja kos­ka min­is­te­rien on syytä olla paikalla tärkeis­sä EU-kok­ouk­sis­sa, pitäisi olla mah­dol­lista äänestää tärkeis­sä äänestyk­sis­sä paikalla olemat­ta. En tarkoi­ta loma­matko­ja, mut­ta virkate­htäviä ja mah­dol­lis­es­ti myös sairaus­lo­mia. Mah­dol­lisu­ut­ta äänestää ulko­mail­ta reaali­aikaises­ti ei tul­lut ajatel­luk­si vuon­na 1918, mut­ta nyt sen voisi toteuttaa.

Seu­raa­vat hal­li­tus­ratkaisut oli­si­vat helpom­pia, jos olisi mah­dol­lista pystyt­tää toimi­va hal­li­tus myös hyvin kapeal­la enem­mistöl­lä, kuten monis­sa muis­sa maissa.