En tiedä, sopiiko naapurin kaavoitusta arvostella, mutta teen sen kuitenkin.
Kun kaupunkisuunnittelulautakunta kävi opiskelemassa kaupunkisuunnittelua Vancouverissa, meille kerrottiin myös painavat perusteet sille, että korkea rakentaminen sopii vain keskusta-alueille. Lähiöissä kannattaa soveltaa pienempää mittakaavaa ja matalampaa rakentamista.
Elinympäristö tornin juuressa ei ole mainittavan houkutteleva verrattuna vehmaaseen lähiöön, jossa on puistoa ja pihaa ja rauhallisuutta, vaikka torni olisi kauniskin. Pilvenpiirtäjässä asumisen idea onkin siinä, että kun astuu ulos talosta, ympärillä on kaikkea mielenkiintoista ja lisää mielenkiintoista kävelymatkan päässä ja paljon ihmisiä. Sitä löytyy vain keskusta-alueilta. Ja jotta kaikkea tätä olisi, tarvitaan paljon ihmisiä ja siis korkeita rakennuksia. Kun jotain menettää on jotain saatava tilalle.
Vancouverin tornirakentamista oli yritetty apinoida viereisissä lähiökaupungeissa, mutta huonoin tuloksin. Jos asuu kaukana kaikesta, asuu mielellään pientalossa tai edes pienimittakaavaisessa korttelissa.
Tämän takia en ymmärrä lainkaan espoolaisten ajatusta tehdä korkeita asuntotorneja Keilaniemeen. Mitä Keilaniemessä on muuta kuin parkkipaikkoja, ramppeja ja häiritsevää liikennettä? Siitä ei tule koskaan hipsterialuetta. Se on hyvä toimistoalue, ja sellaisena sitä kannattaisi kehittää, mutta haluaisiko joku oikeasti asua siellä? Nesteen tornista on hienot näkymät, mutta ne on muutamassa viikossa nähty. Minä säilyttäisin sen toimistokäytössä.
Ei voi olla niin, että asuinalueen paras paikka on metroasema, jonka kautta pääsee vaivattomasti pois.