Pieni huomautus terveydenhuollon neuvontapuhelimesta

Seu­raa­va tek­sti perus­tuu muistin­varaiseen tietoon ja voi olla väärinkäsitys.

Olin joskus kauan sit­ten HUS:in hal­li­tuk­sen kok­ouk­ses­sa päät­tämässä ter­vey­den­huol­lon puhe­lin­neu­von­ta­palvelun han­kkimis­es­ta. Asia oli kil­pailutet­tu ja siinä pain­otet­ti­in hin­taa ja laat­ua niin, että hin­ta vaikut­ti enem­män kuin laatu. Kil­pailu­un osal­lis­tui eräs, muis­taak­seni Sitran piiris­sä kehitet­ty palvelu, joka oli hinnal­taan selvästi kalli­impi mut­ta laadul­taan ylivoimainen. Hin­taero oli niin suuri, että vaik­ka palve­lu­ta­sos­sa olisi ollut mak­si­maa­li­nen ero, olisi pitänyt vali­ta halvem­pi ja valit­ti­in, vaik­ka kaik­ki oli­vat sitä mieltä, että tuo parem­pi palvelu olisi ollut HUS:lle ja kaupungeille kokon­aistaloudel­lis­es­ti parem­pi. Kun soit­ta­ja saa puhelus­ta enem­män irti, säästyy paljon rahaa, kun lääkäriä ei tarvitse vai­va­ta. Olisi kan­nat­tanut mak­saa enem­män, kos­ka parem­pi puhe­lin­neu­von­ta olisi säästänyt selvää rahaa. Ei kuitenkaan halut­tu men­nä markki­natuomiois­tu­imeen ja mak­saa kor­vauk­sia. Olin sil­loin tästä päätök­ses­tä eri mieltä.

Olen käyt­tänyt tätä esimerkkinä siitä, miten kil­pailu­tus johtaa usein aivan vikaan.

Joku jol­la on pääsy van­hoi­hin paperei­hin, voisi kaivaa tämän tapah­tu­man esille ja kat­soa, kan­nat­taisiko asi­aan pala­ta nyt, kun tuo puhe­lin­palvelun sopimus näyt­tää ole­van katkol­la. Voi olla, että on kyse kahdes­ta eri asiasta.