Omaisuuden vaikutus hoitomaksuun.

Suomes­sa van­hus­ten pitkäaikaishoidon mak­sut riip­pu­vat van­huk­sen tuloista – mak­su on tuloista 85% — mut­ta toisin kuin mon­es­sa muus­sa maas­sa, se ei riipu lainkaan omaisu­ud­es­ta. Tästä on väitel­ty pitkään. Argu­ment­ti­na omaisu­u­den huomioon ottamista vas­taan on käytet­ty pait­si sitä, että rikkaat eivät hyväksy sitä, myös sitä että omaisu­u­den voi hävit­tää ennen laitoshoitoon jou­tu­mista tai antaa ennakkoper­in­tönä pois.

Onko­han tämä keskustelu lainkaan rel­e­vant­tia? Kun­nat ovat jo vuosia sit­ten ratkaisseet asian niin, että jos van­huk­sel­la on merkit­tävästi omaisu­ut­ta, hän ei saa kun­nal­lista laito­spaikkaa, vaan hänet ohjataan yksi­tyiseen hoitoon. Kun­nal­lista paikkaa kan­nat­taa anoa vas­ta kun omaisu­us on käytet­ty hoitomaksuihin.

Olisi parem­pi, että omaisu­us otet­taisi­in mak­sus­sa kohtu­udel­la huomioon ja vas­taavasti oikeus hoitopaikkaan olisi ehdoton.

Pienenä yksi­tyisko­htana lisät­täköön, että van­huk­sen omis­ta­man asun­non pitäisi vaikut­taa hoit­o­mak­su­un vaikka­pa niin, että vuosi­mak­su olisi viisi pros­ent­tia asun­non arvos­ta. Vas­taavasti, jos van­huk­sen käytössä ollut asun­to vuokrataan, tämä vuokrat­u­lo ei vaikut­taisi hoit­o­mak­su­un. Nykysään­nöil­lä van­huk­sen asun­toa ei kan­na­ta vuokra­ta, kos­ka vuokra kon­fiskoidaan hoit­o­mak­su­un niin tehokkaasti, ettei vuokraami­nen kannata.