Suomessa vanhusten pitkäaikaishoidon maksut riippuvat vanhuksen tuloista – maksu on tuloista 85% – mutta toisin kuin monessa muussa maassa, se ei riipu lainkaan omaisuudesta. Tästä on väitelty pitkään. Argumenttina omaisuuden huomioon ottamista vastaan on käytetty paitsi sitä, että rikkaat eivät hyväksy sitä, myös sitä että omaisuuden voi hävittää ennen laitoshoitoon joutumista tai antaa ennakkoperintönä pois.
Onkohan tämä keskustelu lainkaan relevanttia? Kunnat ovat jo vuosia sitten ratkaisseet asian niin, että jos vanhuksella on merkittävästi omaisuutta, hän ei saa kunnallista laitospaikkaa, vaan hänet ohjataan yksityiseen hoitoon. Kunnallista paikkaa kannattaa anoa vasta kun omaisuus on käytetty hoitomaksuihin.
Olisi parempi, että omaisuus otettaisiin maksussa kohtuudella huomioon ja vastaavasti oikeus hoitopaikkaan olisi ehdoton.
Pienenä yksityiskohtana lisättäköön, että vanhuksen omistaman asunnon pitäisi vaikuttaa hoitomaksuun vaikkapa niin, että vuosimaksu olisi viisi prosenttia asunnon arvosta. Vastaavasti, jos vanhuksen käytössä ollut asunto vuokrataan, tämä vuokratulo ei vaikuttaisi hoitomaksuun. Nykysäännöillä vanhuksen asuntoa ei kannata vuokrata, koska vuokra konfiskoidaan hoitomaksuun niin tehokkaasti, ettei vuokraaminen kannata.
Tai toinen tapa olisi tarjota kaikille jokin peruskorvaus, ja sitten maksaa mahdollinen lisätarve toimeentulotukena.
Eräs ratkaisumalli, jota myös käytetään kuntien taholta.
Haetaan vanhukselle ulkopuolinen edunvalvoja, joka realisoi vanhuksen asunnon ja muun omaisuuden. Saadulla rahalla sitten kustannetaan vanhuksen hoito. Perilliset jäävät hämmästelemään.
oletko kuullut perintöverosta?
”Tehostettu palveluasuminen” – vanhus maksaa lääkkeensä ja hoitonsa itse. Pitkaikaishoidossa ne kuuluisivat 85%:n maksuun. Säästöä, joka naamioidaan ihan käsittämättömään höpötykseen halusta asua kotona.
Jos ei pysty liikkumaan tai tarvitsee jatkuva seurantaa, kotona ei vain voi olla, vaikka kuinka tehostetaan.
kunnan ottama hoitomaksu on 85%!tuloista, KUITENKIN ENINTÄÄN HOITOKUSTANNUKSET.
Tämä loppu aina unohdetaan. omassa kunnassani yritin kaikin keinoin selvittää mikä on tämä yläraja. Isäni olisi voinut mennä kunnalliseen hoitokotiin missä oli tuttuja. Kun asiaa selvitettiin hänen luonaan päivittäin kävi jopa 6 eri hoitajaa. Työrajojen takia jumppari ei boinut pyyhkiä selkää eikä pesijä annostella lääkkeitä tai imuroida. Omaishoitaja saa kyllä nämä kaikki tehdä.
pitäisi velvoittaa kaikki kunnat julkaisemaan hoitohinnastonsa, jotta em. 85 % säännön yläraja tulisi tietoon ja aito vertailu kaupallisees palveluun voitaisiin tehdä.
Huono idea. Useinhan toivotaan että vanhus voisi vielä muuttaa omilleen ja pääsisi pois laitoshoidosta. Jos pistetään vanhus myymään talonsa niin täma mahdollisuus samalla suljetaan.
Kaikki eivät asu Katajanokalla.
Jos asuntoa ei realisoida, kenen arvion mukaan tuo 5% määriteltäisiin? Hyvin suuressa osassa Suomea asunnon markkinahinnan määrittäminen on erittäin vaikeaa. Jotkut asunnot ovat jopa niin vaikeita myydä, etteivät ne kelpaa edes käänteisen asuntolainan vakuudeksi.
Tuo 85 % ei pidä paikkaansa, sillä se kierretään ns palveluasumisella eli kaikki hoidokit ovat ”palveluasujia”.
Tällöin hoitomaksu voi olla mitä tahansa. Esim äitini tädillä hoitomaksu oli 150% hänen eläkkeestään.
Se merkitsi, että li syötävä säästöjä.
Hoitomaksun vuoksi täti ei kyennyt maksamaan asunnon ylläpitoa, joten sekin söi säästöjä.Täti kuoli sopivasti kun säästöt oli syöty, joten loppu jäi näkemättä
Mutta varmaan se olisi mennyt näin: Täti olisi joutunut myymään asuntonsa, rahat olisivat kolahtaneet tilille ja ne olisivat olleet säästöjä, jotka kunta olisi sosialisoinut
Mutta on maailman yksinkertaisin asia valmistautua omaisuuden ulosmittaamiseen: lahjoitan omaisuuteni n 70-75-vuotiaana perillisilleni, eipä jää mitään kunnalle.
Suosittelen kaikkia tekemään näin.
Odotellaan nyt vielä jonkun aikaa, niin ehtivät suuret ikäluokat saada perintönsä.
Sitten kun suuret ikäluokat tulevat laitosvaiheeseen, niin säädetään laki subjektiivisesta oikeudesta laitospaikkaan.
Eikö hoitomaksun tulisi olla pikemminkin kaikille samansuuruinen?
Vähän ehkä ohi aiheen, mutta menkööt. En tiedä asiasta mitään, joten siksi ihmettelen. Ilmeisesti vanhusten hoito ei ole subjektiivinen kuntalaisen oikeus samoin kuin lasten hoito on. Ymmärrän kyllä, että ”rikkaat” maksavat kunnallisesta päivähoidosta enemmän kuin ”köyhät”, mutta kaikki saavat samaa palvelua samalta luukulta. Mutta vanhemmiten palvelu pitää siis kustantaa itse, mikäli paikallinen byrokraatti päättää, että tämä henkilö on maksanut elämänsä aikana liikaa veroja, eli on liian ”rikas” kunnallisen palvelun asiakkaaksi? Onko päätökselle yleinen objektiivinen ohjeistus, vai toteutuuko subjektiivisuus tässä tapauksessa byrokraatin päässä? Jos ei, niin kuinka periaatteellinen ihmisten asuinpaikasta riippumaton samanarvoisuus kunnallisten palveluiden suhteen varmistetaan? Onko ”rikas” yhtä ”rikas” kaikissa kunnissa? Eli ei siis mitenkään?
Jos vanhustenhoito tulkitaan tavalliseksi vapaiden markkinoiden palveluksi, sillä on tietty markkinahinta, jonka varoissaan olevat maksavat. Köyhimmät palvelua tarvitsevat voivat lähettää laskunsa sosiaalitoimistoon.
Jos taas vanhusten hoito tulkitaan peruspalveluksi, hinnan tulisi olla kaikille sama.
Nykyinen malli on omituinen sekamuoto, jolla on mm. nuo mainitut haitat, eli omaisuutensa perillisilleen siirtäneitä vanhuksia kohdellaan eri tavoin kuin niitä, jotka eivät ole omaisuuttaan vielä lahjoittaneet. Ovelille halpa, muille kallis. Tämä ei ole järkevä malli, ja se tulisi korvata jollain järkevämmällä mallilla.
Jos on sitä mieltä, että rikkailta pitäisi ottaa enemmän pois, eikä rahoja tulisi jättää perillisille, järkevämpi tapa hoitaa tämä asia on vaikkapa nostaa progressiota niin, että yhteiskunta saa nuo kaipaamansa lisätulot rikkailta vanhuksilta jo aiemmin. Tämä malli kohtelisi ihmisiä tasapuolisesti.
Nykymalli on lähinnä mallia ”sairailta rahat pois”, enkä voi sitä siksi kannattaa. Rikkaita voi kyllä verottaa, mutta heikoimpien verottaminen on minusta vastenmielistä. Samoin niiden vanhusten ja perilllisten jättäminen rauhaan, jotka ovat keinotelleet tai rehellisesti järjestäneet rahat piiloon.
Nykyinen malli johtaa myös siihen, että suhteellisen suuri osa rikkaista vanhuksista on omaishoidossa, ja köyhemmät julkisessa hoidossa. Jos rikkaiden vanhusten rikkaat lapset haluttaisiin pitää työelämässä, rikkaille vanhuksille kannattaisi tarjota mieluummin hyvää ja halpaa hoitoa kuin omaisia ärsyttävää omaisuuden kahmimista. Itse ajattelen tosin niinkin, että omaishoito on hyvä asia, ja siksi sellaiseen kannustaminen ei välttämättä ole paha asia, eikä yhteiskunnalle tappioksi, vaikka omaishoitoon kansalaisten energiaa kuluukin.
Erityiseti tuossa äidin tädin tapauksessa kiinnosti hinnoittelu: Asuminen oli hinnoiteltu taivaisiin.Hoitolaitos oli vanha oppilasasuntola keskellä metsää, kaupungn keskustasta 40 km, vanha metsäkoulu,jonka yksityinen yrittäjä oli saanut lähes ilmaiseksi.
Vuokra oli 17 euroa m2 eli Helsingin tasoa.
Ruoka maksoi n 600 euroa kuussa, tavanomaista laitosruokaa.
Armeijassa varusmies ruokitaan samantasoisella laitosruualla 10,7 eurolla päivä .Varusmies kuluttaa 2-3 kertaa enemmän kuin vanhus, joka ei enää paljoa liiku.Ja tuohon hintaan sisältyy kaliita sissimuoniakain.
Keskustelu sosiaaijohtajan kanssa päättyi, kun hän ilmoitti, että he ovat sosiaalialan ihmisiä eikä heidän kuulu osata kilpailutusta eikä heidän velvollisuutensa ole yrittää alentaa hintoja.
Kun kunta oli ulkoistanut 80 % vanhusten hoidosta niin lopputulema oli, että kunta ryösti vanhukset putipuhtaiksi.
Jokaisella hoitopaikalla oli omat hintansa ja kunta vain välitti maksut yrittäjältä vanhukselle
Kunta rajoitti hoitoa niin, että kaikilla yrittäjillä oli koko ajan 100 % kuorma
Kunta on itse asiassa vain yksityisten palveluntuottajien myyntikonttori, lisäarvoa kunta ei tuota tällaisessa tapauksessa.
Itse asiassa kunta vahingoittaa vanhuksia, koska kunta rajoittaa kilpailua ja takaa yrittäjille monopolihinnoittelun.
Teimme asiasta kantelun ELY -keskukseen, mutta vastaus oli, että mikään laki ei rajoita kunnan toimintaa.Vastauksessa toki myönnettiin kunnan menettelevän eettisesti väärin mutta laillisesti ei, joten ELY-keskus ei voi puuttua asiaan
Sivujuonteena palveuasumiseen liittyy kotiin jääneen puolison asema.
Kun vanhus muuttaa palvelutaloon niin hänen asuntonsa on sen jälkeen palvelutalo ja puolen vuoden jälkeen hän ei enää osallistu entisen asunnon kustannuksiin, kaikki jää puoliosn vastuulle.
Pienituloiselle puolisolle se merkitsee suurta rasitetta.Omaan asuntoonkin saa asumistukea, mutta se kattaa vain alle puolet vastikkeesta.
Jos asuntoon kohdistuu remonttikuluja niin asunt menee myyntiin.Kun puolet asunnosta on palvelutalossa asuvan nimissä niin puolet myyntihinnasta on palveluasujan säästöä ja kunta voi konfiskoida tämän.
Tuo omaisuuden suoja on kyllä nimellinen Suomessakin
Miksiköhän muuten sairaanhoitoa saa ilman että myy omaisuuttaan, vaikkapa asuntonsa, jos syöpä iskee. Tai umpisuoli.
Miten tämä eroaa vanhemmasta vuodepotilaasta.
”Olisi parempi, että omaisuus otettaisiin maksussa kohtuudella huomioon ja vastaavasti oikeus hoitopaikkaan olisi ehdoton.”
Oikeus hoitopaikkaan on ehdoton. Jokainen hoidetaan. Jokaisella on oikeus saman tasoiseen hoitoon. Kunnallisen hoitopaikan saa varallisuudesta riippumatta ja varallisuuden siihen vaikuttamatta.
Se, mitä kunta tarjoaa ei tietenkään riitä ihmiselle, jolla on mahdollisuus järjestää asiat paremmin. Enkä ymmärrä sitä, miksi ihminen ei käyttäisi omaa varallisuuttaan oman elämänlaatunsa parantamiseen. Itse ainakin tulen käyttämään.
Täytyy sen verran korjata, että tuo valitusporras olikin AVI, ei siis ELY.
Säästötilillä on myös suojaraja eli 2000 euroa.
Yhteiset tilit lasketaan niin kuin hoidoskin osuus olisi puolet yhteisistä säästöistä.
Kunnlla on oikeus päästä tarkistamaan hoidokin tilien lisäksi puoliosn ja sen päälle tallelokerot.
Ongelman ydin on jossain paljon syvemmällä. Perus kysymys on, miksi hoitotyö on niin kallista verrattuna muihin (EU-)maihin? Kun olemme rehellisiä itsellemme, ryhdymme analysoimaan kustannustasoamma, niin voimme päästä järkeviin ratkaisuihin.
Ongelma on muodostunut siten, että sosiaali ja terveysalan kustannuksia ei ole kyseenalaistettu pariin-, kolmeenkymmeneen vuoteen. Kaikki mitä on keksitty pyytää, on saatu. Tämän kierteen katkaiseminen on kansantaloutemme elinehto.
Tätä käytetään erittäin harvoin ja näin tulisi tehdä huomattavasti useammin. Edunvalvonta tulee kysymykseen siinä vaiheessa, kun sekä potilas että omaiset ovat asiaan kykenemättömiä. Liian usein asia jää omaisten harteille, vaikka ovat asiaan kykenemättömiä.
Ota koko rakennuksen neliöt ja jaa se asukkaiden kesken.
Normaalissa vuokra-asunnossa saa asunnon neliöiden lisäksi lähinnä yhteiskäyttöön porraskäytävän ja häkkivaraston. Tuolla on suurin osa neliöistä muussa kuin asukkaiden henkilökohtaisessa käytössä. 17 euroa neliö huoneesta on kokonaisuus huomioiden erittäin vähän. Kun samalla saa käyttöön kaikki rakennuksen yhteiset tilat.
Armeijan ruokien vertaaminen vanhuksen ruokaan on taas aika turhaa. Vanhuksen 20 päivässä vrt. varusmiehen 10,70 päivässä. Jos näillä annetuilla rahasummilla pitäisi valita se, kummasta lähtee tekemään itselleen elantoa, niin varusmiesten kanssa pääsee varmasti helpommalla. Ruoassa määrä ei maksa juuri mitään verrattuna työhön. Varusmiehet tekevät ruoan suurimmaksi osaksi itse. Vanhuksille ruoka tehdään yksilöllisesti ihmisen henkilökohtaisen tarpeen mukaan.
Mitä yhteiskunnan tulisi rahoittaa?
Jos ajatellaan tällästä tyypillistä normia. Pariskunta on aikoinaan hankkinut 150 neliön omakotitalon ja kasvattanut tässä perheensä. Lapsista kaikki asuvat Helsingissä ja pariskunnasta toinen joutuu kotoaan hoitoon tai kuolee. No, kuolee on selkeä tilanne, sillä kukaan ei oleta yhteiskunnan maksavan kuolleen osuutta asuntoon, jossa on aikoinaan asunut. Eli keskitytään vielä elossa olevaan.
Hyvin tavallista on, että vanhus on itse ollut hyvin tietoinen siitä, että hänellä ei ole varaa (tai toimintakykyä) yksin asustaa taloa. On tiennyt jo pidemmän aikaa, että olisi aika siirtyä elämässä eteenpäin. Puhunutkin lapsilleen asiasta jo aikaisemmin.
Mitä kunnalta odotetaan? Maksaa ja hoitaa seuraavat 5-15 vuotta asuntoa, joka todellisuudessa on jo tulevien perijöiden vastuulla. Tätä on useiden perijöiden hankala hyväksyä, että kunta ei tätä tee.
Tähän kuitenkin sitten sellainen kommentti, että hyvin pieni osa ikäihmisistä pystyy kustantamaan omalla varallisuudellaan pitkäaikaista laitoshoitoa. Laitoshoidon kustannukset ovat helposti 100 000+ €/vuosi.
Tässä tulee hyvin suuri epätasa-arvo tuurin perusteella. Jos vanhus kuolee suhteellisen terveenä 90-vuotiaana sydänkohtaukseen kotonaan, hän on voinut olla yhteiskunnalle hyvinkin pieni kustannuksiltaan. Samanikäinen naapuri taas on ollut 15 vuotta laitoksessa, viimeiset kymmenen vuotta ymmärtämättä mistään mitään, ja hoitokustannusten kumulatiivinen summa on seitsennumeroinen.
Kustannustensa perusteella.
Yksittäisen umpisuolen hoito maksaa ehkä dementikon kuukauden laitosasumisen verran. Syöpä – syövästä riippuen – voi maksaa vuoden laitosasumisen verran.
Siksi tästä puhutaan niin paljon, kun rahasummat ovat yksilöiden kohdalla valtavia.
Ei eroa mitenkään.
Pysyvästi laitoshoidossa (eikun ”palveluasumisen piirissä”) olevien vanhusten omistamien asuntojen vuokraamiseen liittyy monta käytännön juttua tuon rahakysymyksen lisäksi. Tässä pari:
– Vuokraaminen on vaivalloista. (Pitää etsiä vuokralainen, huolehtia kämppä asuttavaan kuntoon, karhuta vuokria, vaihtaa jääkaappia…)
– Perinnönjako on hankalampaa, jos kämpässä on vuokralainen, joka ensin pitäisi huolehtia pois.
– Vanhus ei välttämättä ole siinä kunnossa, että hän voisi allekirjoittaa vuokrasopimusta. Virallinen tie olisi hankkia ensin edunvalvoja, mutta yleinen on järjettömän kallis ja huono, itse ryhtymällä joutuu hankalan byrokratian ikeeseen.
Yksi ratkaisu tähän olisi se, että kunta itse vuokraisi näitä asuntoja vanhuksilta. Tähän pitäisi tietenkin yhdistää se, että vuokratuloista pitää jäädä riittävä osuus käteen. Iso osa omaisista olisi tyytyväisiä, kun vastikkeet tulisivat kuitattua ja vanhus saisi jotain vielä sen päälle itselleen, ts. olisi tuossa järkeä kunnankin kannalta.
Samanlaisia kokemuksia, jotka selvisivät vasta kun korotin ääntäni ja uhkasin viedä asian poliisille. En vieläkään tiedä mikä ansaintalogiikka tuossa oli, joku bonus? Toisaalta samassa kunnassa oli oikeasti ammattitaitoisiakin henkilöitä, jotka auttoivat aina tarvittaessa. Työntekijöiden laatu siis vaihtelee rajusti.
Amerikkalainen isojen hoitokotiketjujen järjestelmä on tulokseltaan huono ainakin mediaan päätyneiden väärinkäytösten perusteella. TV:stä tuli juuri dokkari aiheesta. Nyt ”laatua” on Suomessakin kehitetty juuri tuohon suuntaan, mikä on selvä virhe. Pienet hoivayritykset pyritään saamaan pois markkinoilta. Kuka tai mitkä tahot tienaavat tällä?
Kustannuksia pitää pystyä laskemaan ja samalla laatua parantamaan. Se ei onnistu ilman paljon nykyistä parempaa käsitystä kustannusrakenteeesta.
Muuten olen Osmon kanssa samoilla linjoilla, mutta onko kunnalla oltava rooli vanhustenhuollossa? Jos on, niin kuinka suuri? Koko eteläisen Euroopan vanhustenhuolto toimii yksityiseltä, työperäisen (laittoman) maahanmuuton pohjalta. Silti tänne ainakin kantautuu vähemmän valitusta etelä-eurooppalaisesta mallista, kuin kunnallisesta toiminnasta tai suuryritysten hoitamasta vanhustenhuollosta. Se on yhteisöllisempää kuin kunnallinen toiminta ja inhimillisempää kuin suuryritysten tuottamat palvelut.
Jos potilaan/vanhuksen omaisuutta halutaan konfiskoida hoitokustannusten peittämiseksi, eikö olisi fiksumpaa ottaa omaisuutta vakuudeksi yhteiskunnan tarjoamaa hoitolainaa vastaan (josta siis hoito maksettaisiin)?
Sitten kun aika jättää potilaasta/vanhuksesta, laina korkoineen perittäisiin kuolinpesältä. Suuri tai peräti suurin osa kuolinpesistä menisi tietty konkurssiin, mutta yhteiskunta saisi kätevästi putsattua arvokkaat pesät.
Omaisuutta voitaisiin siis käyttää hoitojen kustantamisessa, mutta realisoimattomille asunnoille ei tarvitsisi määrittää arvoa nk. stetson-metodilla.
Isäni on lähestymässä vaihetta, jossa joutuu hoitokotiin. Kunta ei noudata tuota kattolauseketta , ainakaan hinnoitteluohjeesta sitä ei löydy.Ja tuo 85 % eläkkeestä on puhdasta propagandaa , tuksinpa sitä mikään kunta noudattaa kuin propaganda-asiakkaitten kohdalla
Enkä saanut ennakkolaskelmaa kunnalta vaikka vaadin sitä.Kunta ilmoitti, etteivät he voi laskea hintaa ennen kuin isäni on hyväksytty asiakkaaksi ja hoitopaikka määritelty, koska eri hoitopaikoissa on erilainen veloitus, esim asumisen hinnat, ruuan hinnat ym erilaisuutta.
AVI totesi, että kunnan pitäisi siitä huolimatta antaa etukäteisaskelma sillä tarkkuudella kuin he kykenevät, mutta kunta kieltäytyi edelleen.
Pitää varmaan tehdä uusi kantelu, sillä tuo AVIn lausunto ei kunnan kantaa muuttanut.
Jos asia etenee kooko hllintobyrokratian läpi niin asiakas on kuollut, sen verran valitukset kestävät.AVIn vastaustakin sai odottaa neljä kuukautta.HO kestää veilä enemmän ja KHO päälle niin puhutaan viidestä vuodesta.
Suomi eii ole oikeusvaltiona on kyseenalainen,sillä julkinen sektorikin toimii hitaalla oikeusprosessilla kansalaisia vastaan.Eli hidas oikeus on valtion tietoiseti tekemä .
Kuinka paljon halvemmaksi (jos siis vain raha otetaan määrääväksi tekijäksi) olisi sijoittaa laitoshoitoa tarvitseva eläkeläinen Thaimaassa, Filippiineillä tms sijaitsevaan yksityiseen hoitokotiin? Oletuksella, että vastaavan tasoista hoitoa olisi saatavilla.
Estääkö mikään säädös kunnan tai valtion toimivan näin, jos vanhuskin tätä toivoisi?
Näin on, ja samaa mieltä. Symppaan sitä näkökulmaa, että vanhuuden vaivat ovat hyvin läheistä sukua hieman nuorempien vaivoille, ja siksi on järkevintä nähdä vanhuspalvelut osana peruspalvelujärjestelmäämme ja tereveydenhuoltoamme. Toimintakykynsä menettäneiden vanhusten hoito on tavallaan kevyttä sairaanhoitoa.
Peruspalvelut kustannetaan pääsääntöisesti yhdessä. Ehkä jotain pientä voi periä samaan tapaan kuin terveydenhoidostakin peritään (osin tarpeettomien käyntien välttämiseksi).
Siispä nykyinen järjestelmä romukoppaan, ja tarjotaan palvelut kaikille, varallisuudesta riippumatta. Jos varakkaita halutaan rokottaa lisää, niin sitten muilla järkevämmillä menetelmillä.
Joo.. no jos kyse on vaan rahasta niin laitetaan tosi maksullinen terveydenhuolto sitten samalle linjalle vanhushoidon kanssa.
Tässähän oli uutinen että vuoden kallein potilas turussa oli maksanut miltsin. Nyt pitää toivoa että potilaalla oli asunto, luulis sen myymällä saavan osan takas.
(Tarkastin, oli lapsipotilas, ei ehkä olekaan asuntoa nyt mitä myydä alta. Höh.)
Joiltakin jää miljoonaperintö ja toisilta ei mitään. Onko suurin vääryys siinä että kieli pitkällä odotetaan perintöä, jota ei sitten tulekaan? Naapurin köyhän mummon nollaperintö taas on ihan ok, koska kaikille on ollut aina tiedossa että perittävää ei ole eikä tule.
Anteekssi vain, mutta hoitomaksujen aiheuttama perintöjen epätasa-arvoisuus on mielestäni ihan naurettava perustelu.
Tietääkseni kustannukset ovat n. 140 eur/päivä eli n. 50000 vuodessa per henkilö 60 asukkaan vanhainkodissa tai tehostetussa palveluasumisessa. Iso summa, mutta jos eläke on vaikkapa 1300 eur/kk, se kattaisi pääosan hoidosta.
lähteeni: Laitoshoidosta omaan kotiin 2013 //
Kustannusselvitys vanhusten ja kehitysvammaisten asumisesta
siirryttäessä laitoshoidosta palveluasumiseen
Kalle kirjoitti:
Mikähän vaikutus pelkästään ilmastolla on ruohonjuuritason talouden rakenteisiin? Olemmeko Suomessa, johtuen energia- ja ravintohuollon hankaluudesta ja siten kalleudesta johtuen, tuomittuja luomaan yhä uudelleen työnjakoa, jossa ei ole sijaa ihmillisyydelle tai ylipäätään arvoille joita ehkä tavoittelet(?).
Ehkä tuossa pitäisi kysyä myös omaisten kantaa. Kannattaisi ehkä myös selvittää vaihtoehdot edulliselle hoidolle kotimaassa ja lähialueilla.
On kerrostalossakin muitakin yhteisiä tiloja kuin porraskäytävä .Esimerkiksi saunat, pesutuvat, kuivaushuneet ,kellarikomerot, pyöräsuojat, vinttivarasto, kellarivarasto, väestösuoja etc
Ei tuollaisen palvelutalon yhteiset tilat ole sen suurempi rasite kuin kerrostalossa keskimäärin. Asunnoista puuttuvat useimmiten esim keittiöt, sillä laitoshoidossa olevan ei oleteta enää kyenevän tekemään ruokaansa. Ja tuossa esimerkissäkin huoneet olivat 15 m2 kanikoppeja.
Omatoimisia vanhuksia varten ovat senioriasunnot.
Voidaan ehkä turvallisesti olettaa, että jo hetken eläkkeellä olleet asuvat omalta kannaltaan optimaalisessa paikassa. Toki ostovoimansa rajoissa. Mutta verrattuna entiseen elämään jota rajoitti epäsymmetrinen suhde työnantajaan asuinpaikan valinnassa. Mutta keskimäärin.
Toisin sanoen tuollaista optimointia tulisi tapahtua koko ajan luonnostaan? Korostan vapaaehtoisuutta.
Hm? Nopeasti laskettuna jos 3600 €/kk eläkeestä maksaisi 85 % hoitomaksuja, siitä riittäisi juuri ja juuri puoleen tuosta 140 €/päivä maksusta.
Pienen nettihaun perusteella (ensimmäinen linkki minkä viitsin avata) esim Espanjassa näyttäisi hintahaarukka olevan 1500 – 2500 e/kk riippuen halutusta hoitotasosta. http://www.hovikoti.fi/images/OmenaReal/OmenaReal_hoivapalvelut_ver2.0_small.pdf
Ja siitä ei ole aavistustakaan miten Kela tai ties kuka muu tuota korvaisi vai meneekö kaikki omalta tililtä.
Tämä on toki mahdollista, mutta miksi toimijana pitäisi olla kunta tai valtio, ”jos vanhuskin tätä toivoisi”?
Jos omistaa Suomen passin, on oikeutettu poistumaan maasta ja menemään hoidettavaksi mihin maahan tahansa, eikä se tietenkään kuulu valtiolle tai kujnnalle. Asia muuttuu toiseksi, jos haluaa valtion tai kunnan osallistuvan kustanuksiin.
Meillä asiakasmaksut kattavat 18% vanhustenhuollosta.
Puolet olisi siis kunnan kannalta hyvä, mutta maksuasetuksen tuomat mahdolliset korotukset valtio ottaa edelleen itselleen.
Eli jos haluaa valtion tai kunnan osallistuvan hoidon kustannuksiin, ei saa mennä hoitoon toisessa maassa? Tätäkö tarkoitit?
Antti,
Joku kysyi, tarvitaanko valtiota tai kuntaa siihen, että jku menee hoitoon Thaimaahan. Olen julkisesti ehdottanut, että ihan julkisella rahalla saisi mennä Thaimaahan, jos haluaa.
Omatoimiset vanhukset tekevät mitä haluavat!
Miksi ihmeessä?
Kannattaa hoitaa asia niin, että joku perillisistä tai muista lähisukulaisista rupeaa edunvalvojaksi. Tällöin ei tarvitse pelätä, että ulkopuolinen edunvalvoja tekee epäedullisia päätöksiä.
Normaalitapauksessa edunvalvonnan aiheuttamat byrokratiahommat vievät muutaman tunnin vuodessa. (Tämä on ainakin oma kokemukseni lähisukulaiseni edunvalvojana toimimisesta.) Itse raha-asioiden hoitoon voi kyllä mennä enemmän aikaa, mutta nehän joutuu hoitamaan joka tapauksessa, jos henkilö itse ei pysty niitä hoitamaan.
Mistähän tuo tieto on peräisin?
Kunnissa on paljon eroja. Tuo ollee jonkun suuren kunnan, esimerkiksi Helsingin tai Espoon, tilanne? Riittävän pienessä kunnassa, jossa palvelu tuotetaan lähellä tarvitsijaa, hinta tiedetään takuuvarmasti.
Se onkin yhteikunnallinen ongelma. Suomessa on oikeasti vain yksi yhteiskunnallinen iso ongelma: pääomaköyhyys.
Joku syrjäytyminen tms. on ihan reppuluokan juttu siihen verrattuna, että Suomessa ei ole yksityisiä pääomia. Suomalaisten pääomien verottaminen, oli kyseessä isoista (yritys tms.) tai pienistä (mummon asunto tms) pääomista on vahingollista meille kaikille.
Hoito muualla kuin Suomessa on edullisepaa – meille kaikille. Se on edullisempaa veronmaksajille.
Suomalaisessa systeemissä yhteisöllisyys, arvot ja inhimillisyys ovat kadonneet, kuten tuossa aikaisemmin todistin. Vanhuksesta tehdään täällä teollinen tuote.
Ystäväni myy yhtä tuotetta vanhainkoteihin ja kiertää paljon maata. Häneltä on kuullut aika huimia tarinoita siitä, miltä tilanne näyttää todellisuudessa ja miten eräät kunnat kikkailevat.
Kunta on sopiva yksikkö tuottamaan tämän tyyppisiä palveluita vain, jos se on niin pieni, ettei sosiaalijohtaja kehtaa tyriä tai vetää välistä. Pienessä kunnassa voi olla taloudellisesti tiukkaa, mutta kaikki tuntevat kaikki, eikä kukaan uskalla tehdä ihan hirveän isoja vedätyksiä.
Vähän vastentahtoisesti olen samoilla linjoilla Osmon kanssa. En kuitenkaan antaisi vanhukselle ihan samaa summaa, joka hoitoon menee Suomessa, muutenhan se elää himskatti soikoon liian herroiksi.
Jos vanhus haluaa hoitoon Filippiineille, Timbuktuun tai vaikka Islamilaiseen kalifaattiin, lyödään hänelle käteen 80 % laskennallisesta summasta, jonka hänen hoitonsa Suomessa yhteiskunnalle maksaisi. Sitten se on moro vaan ja yhteiskunta säästää.
Omaisille ei tietenkään mitään kulukorvauksia, jos tahtovat mennä mummoa tai taataa katsomaan, omalla rahallaan jokainen tehköön mitä lystää. Näin toimii markkinatalous.
On siis jotenkin hyväksyttävämpää, että lähisukulainen kavaltaa rahat?
Kyllä, ja vielä edullisempaa on meille kaikille muille, kun emme osallistu sen kustannuksiin. Miksi osallistuisimme?
Miksi vain vanhuksille? Missä ikäraja? Himskatti soikoon, minäkin tahtoisin Thaimaahan, minkä summan myöntäisit?
Vakavasti puhuen: niin kauan, kuin vanhuksella on toimintakykyä, yhteiskunnan osallistumisen pitäisi olla mahdollisimman vähäistä.
Maksuasetus koskee vain ns laitoshoitoa tarvitsevia .Vanhuksista suurin osa on ns palveluasujia ja mikään laki ei rajoita heiltä perittäviä maksuja
Vankilapalvelut voisi ostaa jatkossa Venäjältä ja turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuspalvelut Pohjois-Koreasta. Säästyisi paljon rahaa. Eikä vähiten sitä kautta, että rikolliset lainkuuliaistuisivat ja turvapaikanhakijat jättäisivät hakemuksensa johonkin toiseen kohdemaahan.
Ylläoleva on tietysti mauton heitto. Mutta tavallaan ihan linjassa Thaimaahan sijoitettujen vanhainkotien kanssa. Jotenkin tuntuu lähtökohtaisesti väärältä se ajatus, että siirretään kustannuksia aiheuttava väestönosa ulkomaille poissa silmistä, poissa mielestä -mentaliteetilla. Silloinkin, jos se väestö (vanhukset) itse sitä haluaa ja silloinkin, jos yhteiskunta siinä säästää.
Jokainenhan saa itse mennä minne tahtoo ja järjestää hoitonsa kuten parhaaksi näkee, jos maksaa lystin. Terveysturismia Kaukoidässä jo onkin, ehkä siellä hoidetaan vanhuksiakin. Mutta minusta yhteiskunnan tulee olla todella varovainen siinä, että se lähtisi tukemaan tällaista maan ulkopuolelle sijoittamista/sijoittumista, perustui se sitten pakkoon tai vapaaehtoisuuteen.
Brityanniassa on hyvin yliestä muuttaa eläkevuosiksi Espanjaan tai Malatalle. Koska hoiva järjestyy vakuutuspohjaisesti, vakuutusrahat saa viedä minne haluaa. Eivät ole pitäneet tätä käyhtäntöä mitenkään vastenmielisenä. Jos hoivavakuutus yleistyy meillä, on jokseenkin varma, että moni käyttää rahat siellä, missä samalla rahalla saa enemmän.
Yhteiskunnan maksaman hoitosetelin pitäisi olla ulkomailla pienempi, koska verot menevät toiseen maahan. Espanjaan se on kuitenkin maksettava samansuuruisena kuin Suomeen (EU).
Totta kai näin. Muotoilin kysymykseni hieman vajaasti. Jos yhteiskunta kuitenkin osallistuu vanhuksen hoitamiseen jollakin summalla, niin onko summa sidottu siihen että hoito järjestetään Suomessa?
Jos hoidon järjestäminen Suomessa on esimerkiksi tuplahinta verrattuna Thaimaan hintatasoon, niin näin lyhyen matikan 15 sekuntin ajattelun pohjalta tuntuisi järkevältä tukea niiden vanhusten ulkomaille muuttoa jotka niin haluavat.
Asunto on useimmin lesken ja puolisovainajansa perillisten yhteistä omaisuutta. Kun leski muuttaa kirjoille hoitolaitokseen, hänen asumisoikeutensa entiseen kotiin irtaimineen voidaan katsoa päättyneeksi, perikunta myy asunnon ja lesken 50 prosenttia pannaan tavalliselle pankkitilille. Hoitomaksuun peritään vain korkotuotosta 85 %. Jos asunto vuokrataan, vuokrasta saa vähentää yhtiövastikkeen ja pääomatuloveron. Jäljelle jääneestä puhtaasta vuokratuotosta peritään hoitomaksuun 85 %. Vuokraaminen kannattaa, sillä asunto pysyy perikunnan omistuksessa ja sen arvo nousee vuosi vuodelta! Lesken ei kannata maksaa itse asunnon kuluja tulojensa 15 %:sta, sillä sitten ei jää muiksi käyttövaroiksi mitään.
Työttömänkin pitäisi saada palveluseteli, jotta voi muuttaa Thaimaahan oottelemaan työtä
Ei tietenkään. Edunvalvojan pitää pitää huoli siitä, että rahat käytetään päämiehen hyväksi. Rahojen kavaltaminen edunvalvojana on sitä paitsi suhteellisen hankalaa, koska maistraatti valvoo rahojen käyttöä. Ainoa ongelma on se, että maistraatin valvonta tulee vähän jälkijunassa. Jos edunvalvoja kavaltaa rahat, siitä jää kyllä kiinni, mutta jos edunvalvoja on jo onnistunut haaskaamaan kaikki rahat eikä omista mitään, voi rahojen takaisin saaminen olla aika vaikeaa.
Heti kun ihminen pääsee työnantaja-työntekijä -valtasuhteen epäsymmetriasta eroon hän on vapaa valitsemaan omista lähtökohdistaan ja optimoimaan hyötyjä ja haittoja. Harvempi muuttanee tuossa vaiheessa leedsistä lontooseen. Ei vaan kannata.
Yhteiskunnan kannattaa kannustaa tällaista. Se vähentää eri väestöryhmien -tarpeetonta- kilpailua niukoista resursseista. Kuten elintila.
Kaikille niille jotka eivät ole paikallisten (suomalaisten) työmarkkinoiden käytettävissä. Ei ikärajoja. Saman summan kuin tähänkin asti. Ehkä vähän vähemmän sillä oletuksella, että kohdepaikka on halvempi elinkustannuksiltaan kuin Suomi. Eli pitää päästä sekä win-win tilanteeseen että vapaaehtoisuuteen.
Ja mikä ihmeen ”Vakavasti puhuen”. Kädet ristiin, että tuollaista optimointia nyt tapahtuu edes valtioiden sisällä.
Piti vielä jatkaa. Neutral-Win (valtio-kansalainen) tulisi siis myös riittää sivistysvaltiossa.
On kyllä mielenkiintoinen näkemys että palvelusta maksaminen on verotusta.
Tuolla logiikalla ruokakauppakin on aivan kauheata pääomien sosialisointia. Ruokaa pitäisi saada ilmaiseksi kuntien ylläpitämistä ruokakaupoista ja lounaskahviloista, sillä kaikkienhan on syötävä ja moinen pääomien verottaminen Lidlin, S-marketin ja K-kaupan taseisiin on ihan puhdasta kommunismia.
Ei, kyllä tätä hajoittaa keskisuuri pohjoinen kunta eikä ole ainoa kepulainen kunta.Vain isäaurinkoisen suosikit hoidetaan asiallisesti
Jos puoliso kuolee niin leski saa leskeneläkettä , keskimäärin 500 euroa kuussa.
Huomattavasti korkeampi tuki kuin asumistuki, jota saa omaan asuntoon jotain 30 % käyttökuluista.
Harva 80-90-vuotias siirtyy elämässä muuhun kuin haudan suuntaan
https://www.tyoelake.fi/fi/erilaisiaelakkeita/perheelake/leskenelakkeenedellytykset/Sivut/default.aspx
Täällä on noussut esille kysymys, pitäisikö muidenkin kuin vanhusten saada yhteiskunnalta etuseteli lomail… anteeksi hoitoon Thaimaassa. En tiedä, olisiko viisasta antaa esim. pitkäaikaistyöttömälle tällaista seteliä. Työttömyyskorvaukset palautuvat Suomessa kiertoon kauppoihin, vuokranmaksuihin ja Veikkaukselle sekä RAY:lle. Jos työtön maksettaisiin työttömäksi Thaimaahan, raha siirtyisi thai-kansan hyödyksi.
Toisaalta jos samalla otettaisiin Thaimaasta Suomeen työperäistä maahanmuuttoa matalapalkkatöihin ja morsiamiksi peräkylänpojille, tappio pienenee ja suomalaisen yhteiskunnan onnellisuus kasvaa…
Vakavasti puhuen, onko kukaan koskaan laskenut tällaisten nyt utopistiselta kuulostavien mutta kentien ihan järkevien ja työttömienkin mielenterveyttä hoitavien ideoiden kustannuksia ja hyöty/haitta-suhdetta yhteiskunnalle?
Tuo ”Saman summan kuin tähänkin asti” on oikein eli ei mitään!
Näin on juuri omaisen kyseessä ollen.
Kysyn kun en tiedä: kuinka paljon maksaa veroja hoitolaitoksessa oleva vanhus, jonka omaisuus realisoidaan hoitokulujen kattamiseksi? Ei oikein kuulosta reilulta, jos vielä verottajallekin pitää osuus antaa sen lisäksi että eläke ja omaisuus ohjataan sote:n moolokin kitaan.
Ja siis tarkoitin, kuinka paljon tällaiselta hoitolaitoksen armoilla elävältä eläkeläiseltä liikenee varoja enää muuhun verokertymän kasvattamiseen?
Kysymys on tietysti luokkaa ’how long is a piece of string’ – sehän riipuu täysin hänen tuloistaan, jos hän on miljonääri ja nauttii pääomatuloja, niin aika vähän veroja maksaa… jne.
Onko se sen naurettavampaa kuin se, että vaikeavammaisena syntyneen lapsen vanhemmat eivät joudu maksamaan kaikkia lapsen hoitoon liittyviä kustannuksia? Tai se, että neliraajahalvaantunut vuodepotilas ei joudu maksamaan oman hoitonsa kustannuksia omaisuudellaan?
Meillä on yhteiskunnassa toistaiseksi ollut sellainen pyrkimys, että sairaus ei saisi suistaa aivan kohtuuttomiin taloudellisiin tappioihin. Tämänkin voi muuttaa, mutta sitten pitää väkisinkin muuttaa enemmän kuin yhtä kohtaa.
En näe asiaa ehkä niinkään perillisten, vaan sen ikäihmisen suunnasta. Itse mieluummin kuolisin dementoitumatta ja joutumatta tiedottomaksi laitospotilaaksi. Mutta jos en tuossa onnistu, niin koen kyllä epäreiluna sen, jos yhteiskunta vie minun elämäni aikana kokoon raapimani rahat tilanteessa, jossa itseäni ja omaisiani on kohdannut onnettomuus.
= = =
Tietysti jos järjestelmä uhkaa mennä tuollaiseksi, jätän luotettavan tahon haltuun valmiiksi allekirjoitettuja mutta päiväämättömiä lahjakirjoja. Perikunta saa sitten ohjeen käydä hakemassa laput siinä vaiheessa, kun en enää itse pysty niitä rahoja käyttämään oman elämänlaatuni parantamiseksi. Piruuttani teen vielä videoidun lausunnon, jossa lausun tämän vakaana tahtonani luotettavien todistajien läsnäollessa.
Koska en liene ainoa kieroilija, laajempi vastuu pitää sitten ulottaa koskemaan myös omaisia. Silloin päästään lähemmäs mallia, jossa perheyhteisö kantaa vastuuta. Tämä ei ole maailmalla mitenkään ennekuulumatonta, mutta pohjoismaisessa yhteiskunnassa siitä voi seurata monenlaista jännittävää määrittelemistä.
= = =
Minusta on kannatettavaa, jos omista asioistaan päättämään kykenevä ikäihminen voi käyttää rahojaan oman elämänlaatunsa parantamiseksi. Jos kunta kuppaa vanhuksen rahat tarjoamalla luksusluokan ruokaa ja runsaita kulttuuririentoja, niin sehän on vallan mainiota, kunhan kyse ei ole ihan puhtaasta huijauksesta (à la lehtikauppiaat).
Tilanne kuitenkin muuttuu siinä vaiheessa, kun järjen valo sammuu, koska sen jälkeen siihen elämänlaatuun alkaa olla vaikea vaikuttaa. Siinä vaiheessa vanhus itse toimijana poistuu lopullisesti kuvasta.
Ihan tuloverolain mukainen osuus. Eihän sillä mitään muuta olennaista merkitystä ole kuin julkisen vallan keskinäinen kilpailu niistä pennosista.
(Ja siis nykyään ei virallisesti reaalisoida omaisuutta hoitokulujen kattamiseksi. Käytäntö palveluasumisineen sitten vähän vaihtelee…)
Detalji: Nuo kämpät eivät useinkaan ole sellaisia ja siinä kunnossa, että ne voisi sellaisenaan vuokrata eteenpäin.
Onko luokkaa 5000-6000 euroa tai yli (per kuukausi) pääosin terveen seniorin asumisesta ja ylläpidosta huijausta (a la lehtikauppiaat)? Mielestäni tämä toiminta sisältää laajan, ns. harmaan vyöhykkeen, jossa on mahdoton vedenpitävästi todistaa mitään puolesta tai vastaan, vaikka pelin törkeä rahastushenki olisi mitä ilmeisin. Asiat voidaan useimmiten esittää niin monin eri tavoin.
Entäpä sitten, kun tuo seniorin ”järjen valo” alkaa välkkyä? Moniko meistä nuoremmistakaan on jatkuvasti skarppi elämänsä viimeiseen hengenvetoon asti? On varmaan myös lukuisia tapauksia, joissa tuo ajattelukyky on välillä hyvä, välillä jopa erinomainen, välillä taasen selvästi heikompi. Miten asian tämän puolen kanssa pitäisi sitten menetellä?
Itsemääräysvallan tai -oikeuden menetys tai riisto, voisi olla aika kohtuutonta, jos niitä aivotoiminnan ja ajattelun selkeyden normaalivaiheitakin vielä löytyy. Ongelmallisia ovat sitten tietysti taas ne ajat, jolloin näin ei ole. Viimeksimainittuja ”heikkoja hetkiähän” ne yli-innokkaat (puhelin)kauppiaat ja muut ”kirotut rahankerääjäkonnat” koettavat omaksi, sekä firmojensa eduksi (ja liian monen hyväuskoisen seniorin vahingoksi) häikäilemättä käyttää.
Vaikeavammaiset lapset eivät tyypillisesti jätä perintöä vanhemmilleen.
Mutta toisaalta kyllä minulle käy puhtaasti vakuutuspohjainenkin järjestelmä. Siinä on ainakin kannnusteet kunnossa, kun ilman vakuutusta ei saa hoitoa ja ilman töitä ei saa vakuutusta.
Miten sinä koet mitään, jos olet dementoitunut? 😉
Eihän dementikon elämänlaatu siitä kärsi, jos hän joutuu maksamaan hoidostaan. Ei hän enää siinä vaiheessa omaisuudellaan mitään tee. Siinä vaiheessa ainoa syy säästellä hoitokuluissa on perinnön jättäminen.
(suosin siis sellaista linjaa, että myös täysipäinen vanhus käyttää rahansa pääasiassa saamansa hoidon maksimointiin, mikäli hoitoa tarvitsee)
Mutta tämähän on paljon parempi tilanne, mikä nykyinen. On täysin järjetöntä että dementointuneen vanhuksen perintö on vuosikausia jemmassa ja käyttämättä. On kaikille parempi, että kertynyt varallisuus, jota vanhus siis itse ei enää tarvitse, joko jaetaan eteenpäin suoraan perillisille tai sitten kulutetaan hoitomaksuihin.
Kaikkin huonoin vaihtoehto jokaisen osapuolen kannalta on, että vanhuksen omaisuus jää vuosikausiksi kaniin. Vanhus ei omaisuuttaan tuossa vaiheessa enää tarvitse.
En näe tuossa mitään ongelmaa. Kyllähän omaisuutensa saa lahjoittaa, jos siltä tuntuu. Onhan meillä nytkin systeemi, että talousvaikeuksien kohdatessa toimeentulotukea ei saa, jos on elänyt säästäväisesti mutta sitä saa, jos on kuluttanut aivan kaiken ja nostanut tilit tyhjiksi ja jemmannut rahat kenkälaatikkoon.
En näkisi että järjen valon sammmuminen takroittaa automaattista ”en maksa mistään mitään”-korttia.
Pitää muistaa että tulevaisuudessa meillä tulee olemaan erittäin paljon dementikkoja ja heidän hoitamisensa tulee olemaan uskomattoman kallista. Ei ole minusta oikein, että perinnöt turvataan veronmaksajien rahoilla.
Miksi ’pääosin terveen seniorin’ pitäisi maksaa moisia summia?
Pääosin terve seniori (tai aika paljon sairaampikin) asuu tietysti kotonaan ja saa kotipalveluja – olkoon koti sitten vaikka Thaimaassa (ja saa siellä tietysti paikallisia palveluja, ei suomalaisia eikä Suomen kustannuksella).
Siitä ei taideta päästä mihinkään, että jälkipolvet maksavat vanhusten hoidon tavalla tai toisella. Karkeasti näen kolme eri vaihtoehtoa:
1. Nuo kustannukset tungetaan jälkipolvien verokiilaan
2. jälkipolvien keskuudessa järjestetään melkoiset arpajaiset, joissa häviäjät menettävät perintönsä vanhempiensa hoitokustannuksiin ja voittajat selviävät ilman kustannuksia. Loppukustannukset tungetaan verokiilaan
3. Kustannukset kerätään jokseenkin tasapuolisesti perintöjä verottamalla.
Jostain syystä sen vaihtoehton pelkkä maininta joka noista on paras sekä päivänvalon kestävistä moraaliaksioomista lähtien että taloudellisesta tehokkuudesta lähtien, aiheuttaa useissa ihmisissä jonkunlaisen alkukantaisen ideologisen reaktion, johon verrattuna käsien heiluttelukin on loistavaa argumentaatiota.
1. kohdan mukaan nykyisin pääasiassa toimitaan.
2. vaihtoehdon mukaisia arpajaisia en on vielä nähnyt esitettävän – mutta kerta se on ensimmäinenkin.
3. kohdan mukainen verottaminen olisi tietysti helppo toteuttaa, mutta kohdistuisivatko kustannukset oikein?
Suurista perinnöistä menisi suurempi vero, mikä kyllä minulle kelpaisi, mutta kelpaisiko enemmistölle?
Onko(kenenkään kannalta) kohtuullista pitää asuntoja tyhjillään sillä välin kun vanhus on hoitolaitoksessa?
Tulee sellainen kuva, että on, kun lukee näitä kommentteja. Huh huh.
No se vain on järkevää omaisuudenhoitoa. Jos edunvalvoja panee asunnon vuokralle, vuokratulot menevät käytännöllisesti katsoen kokonaan valtiolle ja kunnalle. Tämä on sinänsä ihan OK, mutta entäpä jos vuokralainen ”kuluttaa” asuntoa enemmän kuin normaalisti. Ei niitä korjauskustannuksia valtiolta/kunnalta takaisin saa. Nimimerkillä kokemusta on.
Pientä hyväkuntoista asuntoa kannatta pitää muutaman vuoden tyhjillään, tai sitten vuokralaisen pitää olla pomminvarma.
Vanhukset kannattaa kyörätä Viroon hoidettavaksi
Virolainen keskipalkka on 900 euron luokkaa ja hoitajan palkka vielä alempi.
Henkilökulut jäävät n viidesosaan Suomen tasosta.
Pidän sinänsä ajattelumallistasi ja analyysistäsi. Käytännössä kuitenkin valinta on lähinnä numero 1 ihan pelkän tuoton perusteella. Vastaus ei välttämättä kuitenkaan ole työn verokiila.
Perintövero on ongelmallinen kolmesta syystä (tuoton alhaisuuden lisäksi). Varallisuuden arvo on vaikea määritellä kattavasti ja oikeudenmukaisesti. Perittävä varallisuus ei ole likvidiä (pahimmillaan se voi olla hyvin epälikvidiä). Perintövero on satunnainen ja riippuu perhekohtaisesti tarkasteltuna ihmisen eliniästä. (Näiden syiden lisäksi erilaisia sukulaisuuteen perustuvia huojennuksia ym. voidaan pitää aika hankalina, mutta se ei ole veron luonteeseen liittyvä ongelma.)
Pykälää paremmaksi tästä päästään sillä, että vaihdetaan perintövero varallisuusveroon. Arvostusongelmat pysyvät, likviditeettiongelmat muuttuvat astetta helpommiksi (ennakoitavuus paranee), ja elinikälotto häviää.
Varallisuusvero on kuitenkin perintöveron tavoin käytännössä reikäjuusto, ja esimerkiksi Suomen muinoinen varallisuusvero oli melkoinen irvikuva mistään järkevästä. Käytännössä ainoa kunnolla toimiva varallisuusvero on kiinteistövero. Se voi tarjota yhden palan tähän palapeliin.
Jos kuitenkin jatketaan varallisuuteen liittyvällä linjalla, niin pääomatulojen verottaminen on vielä parempi vaihtoehto, koska silloin arvostus- ja likviditeettiongelmat on ratkaistu. Kääntöpuolella on kuitenkin talouden hyytyminen jossain pisteessä (investointien kannattavuus heikkenee) sekä nykyään verokilpailu ja pääomapako. (Ts. kiristysvaraa ei ainakaan yleisissä prosenteissa ole paljon, ja yrittäjiäkin pääosin verotetaan varsin paljon.)
Luovutusvoittojen verotuksesta voisi vielä löytyä sellaista kiristämisvaraa, joka ei aiheuttaisi kohtuuttomia ongelmia taloudelle. Ei sieltäkään vanhustenhoidon viemiä rahoja kokonaisuudessaan löydy, mutta jonkin miljardin voi löytää.
Ihan helppo tämä yhtälö ei ole, koska faktuaalisesti kuitenkin käy niin, että verorahoilla tuo rahoitetaan. Jos meillä on vakuutuspohjainen järjestelmä, työssäkäyvät maksavat sitten sekä oman vakuutuksensa että köyhien vakuutukset veroina. Ei se olennaisesti nykytilannetta muuta.
Ja euromäärät ovat niin suuria, että perintöjen kanssa pelaaminen on fiskaalisesti aika näpertelyä. Vaikka omaisuuden voisi ottaa hoitomaksujen katteeksi, otettavaa ei erilaisten verosuunnitteluluonteisten perintöjärjestelyjen jälkeen jäisi kovin mainittavasti.
Asiasta on hyvä puhua ideologisesti, mutta sen jälkeen on hyvä katsoa euroja.
Ensimmäiset arpajaiset on järjestetty jo syntymävaiheessa. Joillakin on käynyt hyvä vanhempionni ja tulossa on hyvän vanhemmuuden ja kaikenlaisen koulunkäynnintuen lisäksi kunnon perintöä, kun taas toisilla omista vahnemmista ei ole mitään muuta puhdasta kuin haittaa.
En ymmärrä miksi keskiluokkaisten vanhempien jättämää perintöä pitäisi erityisesti suojella sillä peruteella, että on oikein menettää mahdollisuus perintöön heti syntymällä väärään perheeseen, mutta on väärin menettää mahdollisuus perintöön neli-viisikymppisenä (sen ikäisiä lapset keskimäärin ovat, kun vanhemmat joutuvat hoitolaitoksen).
Ymmärrän kylä minkä takia tämä ei ole reaalipoliittisesti mahdollista. Perivälle keskiluokalle ei voida selittää että osa heidän perinnöstään pitäisi käyttää hoitomaksuihin, vaan kyllä ne rahat revitään kaikkien veronmaksajien selästä.
Sain nyt kunnalta arvion vanhuksen hoidon maksuista. Se on n 2000 euroa kuussa eli tehostetun palveluasumisen kustannus
Vanhuksella ei tietystikään ole tämän suuruista eläkettä, joten erotus otetaan ensisijaisesti säästöistä. Jos säästäjä on enemmän kuin 3000 euroa niin kunta jäädyttää tilin käyttöönsä.
Jos säästöjä ei ole niin silloin kunta maksaa erotuksen.
Hoitoon siirtyvän vanhuksen osllsitumine yhteisen asunnon kuluihin lakkaa 6 kk kuluttua.
Tilalle tulee asumistuki, mikä on n 150 euroa kuussa.
Jos puoliso jäisi leskeksi niin silloin hän saisi leskeneläkettä, joka on huomattavasti asumistukea korkeampi.
Tuolla 85/42,5 % maksukatolla voi pyyhkiä takapuolta oikeassa elämässä.
Sen esille tuominen osoittaa vain kuinka vieraantuneita poliitikot ovat todellisesta elämästä
Mikähän kunta on kyseessä? Liikutaan aikalailla lain rajoilla, en osaa sanoa kummalla puolella rajaa. Jos siirrytään pitkäaikaishoitoon, pitkäaikaishoidon maksuasetus tulee voimaan heti eikä 6 kk:n kuluttua.
Jep. Teoria on aina helppoa. No helpompaa.
Perinnöissä olisi se hyvä puoli, että ne kulkevat käsi kädessä huollettavan joukon suuruuden kanssa. Tämä sallisi väestön supistumisen ja myös talouden päämäärien muuttumisen. Perintömassa edustaa ehkä parhaiten huollettavan joukon elämänkatsomusta. Toistaiseksi tällä ei ole ollut merkitystä koska materiaalinen hyvinvointi on pääsääntöisesti kasvanut sukupolvittain. Jossakin vaiheessa voi tulla vastaan raja jolloin huollettavan joukon mieltymykset ovat kalliimpia kuin huoltajajoukon. Perinnöt voi nähdä näiden mieltymysten sukupolvikohtaisena takuuna. Keskimäärin.
Ideologisesti voitaisiin aina kymmenen vuoden välein äänestää työajan pituus. Nyt se voisi asettua vaikkapa nelipäiväiseen viikkoon. Ikääntyneiden ei tarvitsisi tästä kuitenkaan katkeroitua koska heidän näkemyksensä on kiteytynyt aikanaan ja aikalaistensa varallisuuteen ja ”perintöihin” joilla he kustantavat elämäntapansa kunniakkaaseen loppuun asti.
Tämä oli kiemuraisesti kirjoitettua teoriaa. Meillä ei toistaiseksi ole kehittynyttä maata jossa vapaaehtoisesti laskettaisiin taloudellista toimeliaisuutta. Enkä esitä, että tällä hetkellä ikääntyneiden palvelussa olisi karsittavaa luksusta.
max
Miksi pitäisi kymmene4n vuoden välein äänestää työajan pituudesta? Pitäisikö myös äänestää siitä, juodaanko aamulla teetä vai kahvia. Yksi tykkää rahasta ja toinen vapaa-ajasta. Eikö siitä valinnasta voi päättää itse niin kuin kahvista ja teestä?
Mitähän tämäkin on tarkoittavinaan? Omistusasunnon yhtiövastike jatkuu ja vuokra-asunnon vuokra myös, osallistuupa puoliso tai ei.
Se oli vain (huono) esimerkki jossa työikäinen väestö pyrkii talouden supistamiseen omasta tahdostaan haittaamatta milläään lailla päätäntävallattomien eläkeläisten hyvinvointia.
Olet oikeassa työpäivän pituudesta voi päättää tällä hetkellä itsenäisesti.
Tuottohan on alhainen lähinnä siksi, että perintöveroa ei tosiasiallisesti edes yritetä kerätä kuin pyöristysvirheen verran.
Jos hyväksyttäisiin, että perintövero on vero paremmasta päästä, niin en näe miten nämä olisivat ratkaisemattomia ongelmia. Laitetaan varallisuus huutokauppaan vaikka noin kolme vuotta kuoleman jälkeen (pahin suruaika ohi). Perikunnalle jätetään mahdollisuus valita myykö varallisuuden huutokaupan voittajalle vai ei. Perintövero maksetaan samasta summasta joka tapauksessa.
Ja oikeudenmukaisuushan on melkoisen suhteellinen käsite. Minun mielestäni on paljon oikeudenmukaisempaa, että veroja kerätään ansiottomista tuloista kuin hiki päässä lisäarvoa tuotettaessa syntyneistä tuloista. Vaikka ei ihan täydelliseen arvonmääritykseen päästäisikään.
Osuu kuitenkin poikkeuksellisen hyvin yksiin ansiottoman tulon kanssa.
Minulle ajatus siitä, että perhettä tai sukua tarkasteltaisiin verotuksessa varallisuuden siirrossa sukupolvien yli yhtenä yksikkönä on jotakuinkin yhtä vieras kuin ajatus siitä, että lasten palkat maksettaisiin suvun pään tilille, joka sitten päättää mitä rahoilla tehdään.
Ei jatku vanhuksen osalta ellei hänellä ole säästöjä .
Jos puolisoa ei ole ,niin asunto menee pakkohuutokauppaan maksamattomien laskujen vuoksi, kunta kun on ottanut tilit haltuun. Ja kunnan hoitomaksut ovat etusijalla.
Ja kun asunto on pakkohuutokaupattu niin tilille pistetään jäännösrahat jotka kunta taas vie .
On täyttä puppua, että kunnalla ei olisi oikeutta vanhuksen omaisuuteen
Tästä se päänsärky kuitenkin tulee. Koska siellä hoivapuolella ei ole kovin paljon karsittavaa, muun taloudellisen toiminnan himmaaminen väistämättä lisää sen hoivapuolen painoarvoa.
Jos tasapainoa ei haluta aivan mahdottomaan tilanteeseen, muun työn työmäärää pitää lisätä suhteessa sote-palveluihin tai sitten sote-palveluissa työskentelevien ja muiden työtuntien vaihtosuhteen pitää muuttua.
Noihin voi vaikuttaa monella konstilla (prosessien tehostuminen, sote-palkkojen alentaminen, ei-sote-työn tekijämäärän lisääntyminen tai tuottavuuden kasvu, jne.) Muun kuin sote-työn tuntimäärän väheneminen on kuitenkin hyvin hankalaa tämän kannalta.
Peruspulma on se, että ihminen ei voi downshiftata hoivatarvettaan. Tämä tuo yhtälöön yhden ilkeän vakion (hoivatyötuntien määrä kansantalouden tasolla). Ellemme sitten hyväksy, että hoivan taso laskee nykyisestä huomattavasti.
Joo; ja sitten huomataan että varallisuutta ei kerta kaikkiaan ole. Kämppä ja kesämökki on myyty ajat sitten jollekin Panamalaiselle pöytälaatikkoyhtiölle, kenen taskussa senkin omistuspaperit sitten lie. Teillä on kova hinku työllistää verosuunnittelujuristeja.
Tilanne tosiaan muuttuu jo kohtuullisen paljon, jos sovitaan, että perintövero on vaikkapa 24 % kaikista perinnöistä. Ei poikkeuksia.
Sen jälkeen veropohja alkaa ollakin laajempi. Nythän perintövero on hyvin hajanainen vero, jossa huojennetaan siitä, tästä ja tuosta.
Tämä ei ehkä ole poliittisesti realistista, enkä tiedä, että ihan tuohon olisi missään kyetty. Aina joku vetää sieltä pakasta köyhän lesken, pienet perinnöt, maa- ja metsätalousmaan, pienyrityksen, lähisukulaisuuden tai jotain muuta sopivaa, jolla veropohjasta syödään suuri (ellei suurin) osa.
Jotta perintöverosuunnittelu ei lähde hanskasta, lahjaveron pitää mennä samoilla säännöillä (ts. kiinteä prosentti kaikista lahjoista ilman verotonta osuutta). Ja jotta veronkierto käteisen kanssa ei karkaa samalla tavalla käsistä, tarvitaan varsin kattava varallisuusseuranta ihmisille, pankkitiedot mukaanlukien. (Tätähän ei ollut edes varallisuusveron aikaan.)
Nämä toimenpiteet voivat tuntua vähän extremeltä, mutta jos mikään ylläolevasta jää tekemättä, homma vuotaa kuin seula. Todennäköisesti löytyy vielä nippu muitakin vuotopaikkoja, jotka pitää tiukalla valvonnalla torpata. (Mieleen tulee ainakin nykyinen mahdollisuus myydä asuntoja alihintaan.)
Argumenttini ei siis ole se, etteikö olisi teoreettisesti mahdollista tehdä kattava ja tuottava perintövero. Se kuitenkin vaatii hyvin järeitä toimia, joille tuskin löytyy poliittista kannatusta.
Usein joku on hiki hatussa pakertanut sitä omaisuutta kerätäkseen, joten sikäli välttämättä muuten kuin verotuksen painopisteen muutostilanteessa asialla ei ole niin paljon väliä. Vain sijoitustuottojen kohdalla tässä on selvä ero.
Mutta oikeastaan tarkoitin oikeudenmukaisuudella sitä, että perintövero kohtelee erilaisia omaisuuseriä hyvin eri tavoin. Mitä likvidimpää varallisuus on, sitä helpompi sitä on uittaa laillisesti tai laittomasti verotta.
Alkuperäisessä oikeudenmukaisuus-kommentissani lähdin siitä, että kyse on poliittisesti realistisesta emmentalverosta. Ehdottamasi oikeasti kattava perintövero on kohtelee perintöjen saajia keskenään oikeudenmukaisemmin.
Tämä on tietenkin arvokysymys. Ymmärtääkseni iso osa ihmisistä haluaa jättää perintöä nimenomaan lapsilleen, jolloin perheyksikössä on mieltä tarkastelutasona. Samaan viittaa myös se, että lainsäädännössä meillä on perintökaari ja perintövero riippuu sukulaisuussuhteista.
Jos tämä ajattelu unohdetaan, niin silloin olisi itse asiassa aika loogista todeta, että henkilön maallisen vaelluksensa aikana keräämä varallisuus on hänen henkilökohtaista varallisuuttaan, johon häviää omistusoikeus hänen kuollessaan, ts. yhteiskunta perii aina kaiken.
Itse asiassa olen kyllä itsekin sitä mieltä, että aihe perhe ja perintö vaatisi yhteiskunnan tasolla vähän uutta miettimistä. Tosin minun ajatukseni on se, että tehdään lahjoittamisesta (jälkisäädöksellä tai muuten) täysin vapaata ja poistetaan lainsäädännöstä kaikenlaiset tasingot, lakiosat, ym. kiemurat. Verot kerätään sitten luovutusvoitoista siinä vaiheessa, kun omaisuus vaihtaa omistajaansa vastikkeellisesti.
Suurta taas ei saa millään järkevällä hinnalla vuokrattua. Useimmiten vanhusten asunnot eivät ole sellaisenaan suoraan vuokrattavissa kuntonsa perusteella, ja ne kamatkin pitäisi järkätä sieltä johonkin.
Ja kumpi esimerkiksi tällä hetkellä vastaa paremmin tuon vakion vaatimuksia suomalaisen taloudellisen toimeliaisuuden volyymi vai maahan vuosikymmeninä kertynyt pääomamassa jonka pääosin sen saman vakion määrittelijä omistaa? Kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että toimeliaisuudessa on tosiaan vain tilapäinen lama. Eihän meidän korvat tule kestämään sitä huutoa jossa vakion vaatimuksiin vastataan tuolla jälkimmäisellä resurssilla. Otan tässä vapauden olla pohtimatta (kaikenlaisen) pääoman verottamisen mutkikkaita kujia.
Missä tilanteessa ja millä lakipykälillä? Tarkoitatko tilannetta, jossa vanhukselle on määrätty yleinen edunvalvoja?
Oikein muuten en keksi, miten tuo onnistuisi. Kunta voi toki laittaa laskuja ulosottoon, ja ne voivat olla ulosottokelpoisia ilman oikeuden päätöstä. Ulosoton kautta voivat sitten säästötkin mennä, mutta eivät ennen sitä. (Ja mielenkiintoisesti ulosotto menee ensisijaisesti eläkkeestä…)
Edunvalvojan tehtävä sinänsä on valvoa vanhuksen, ei velkojien etua. (Yleisen edunvalvojan ja edunvalvojan suhde nyt on välillä sama kuin kansandemokratian ja demokratian suhde.)
Vähän sama sen asunto-osakkeen kanssa. Jos ei satu huvittamaan maksaa vastiketta, niin ei sitten maksa. Yhtiö ottaa asunnon hallintaansa, remppaa sen ja vuokraa lain mukaan käyvällä vuokralla. Jos vuokrasta jää remppakulujen ja vastikerästien jälkeen jotain jäljelle, se tilitetään omistajalle (jolta sitten viedään tilanteesta riippuen 85 % tai ehkä kaikki).
Liian vanha kirjoitti: ”Hoitoon siirtyvän vanhuksen osllsitumine yhteisen asunnon kuluihin lakkaa 6 kk kuluttua.”
Nyt hän kirjoittaa: ”Jos puolisoa ei ole…” Mikäs aviopari tai avopari sellainen on, jolla ei ole puolisoa, mutta yhteinen asunto?
Ja tietenkin hoidossa olevan vanhuksen varoja käytetään hänen itsensä hoitoon – jos ei hänen, kenen sitten?
Mikä on järkevä hinta? Ovatko asuntojen nykyiset hinnat tai vuokrat Suomessa muka järkeviä? Jos vanhukset hoidettaisiin vanhainkodeissa, vapautuisi markkinoille paljon asuntoja, mikä tervehdyttäisi asuntomarkkinoita, hintoja ja vuokriakin laskien. Nykyisin kuitenkin pyritään kaikki vanhukset pitämään väkisin kodeissaan. Miksi? Eikö kukaan ole kertonut sote-väelle mitään ’suurtuotannon’ eduista?
Ei niitä vapaudu nykyisin ehdoin. Kopioin aikaisemman sanaomiseni:
Jossain aikaisemmassa säikeessä esitin, että ongelma voitaisiin helposti ratkaista siten, että kunta ryhtyisi vuokraaajaksi normaalein ehdoin ja sitten kunta edelleenvuoraisi (alivuokraisi) asunnon ettenpäin. Näinhän monet kunnat toimivat vapailla markkinoilla omien työntekijöiden eduksi, mutteivät niin, että he pyrkisivät vuokraamaan nimenomaan hoitolaitoksissa olevien kuntalaisten asuntoja.
Järkevää taloudenpitoa? Asunnosta joutuu maksamaan vastikkeen, mutta vuokralla sen saa katettua. Vastikkeen verran siis persnettoa joka kuukausi ja vuosi.
Ja tuskinpa se vanhuksen asunto on ihan eilen remontoitu. Todennäköisimmin uusi omistaja tekee kuitenkin heti remontin; muoti ja trendit ehtivät muuttua, vaikka asunto muuten olisikin kohtuullisen siistissä kunnossa.
Mielenkiintoinen ajatus. Se pitäisi pistää kaikkiin seniorilehtiin, kuten myös tämä:
No, vanhus tällaisista tiedoista ja tilanteista ahdistuisi, mutta edunvalvojan ei tarvitse kaikkea kertoa.
Vanhus joutuu tekemään hoidostaan sopimuksen, joka antaa nuo oikeudet kunnalle.Tai sopparin tekee hänen edustajansa.
Sain juuri sukulaistani koskevan ehdotelman, hoitomaksu on n 2000 euroa kuussa ja hän saa eläkettä vähän yli 1000 euroa käteen. Jos vanhus ei pysty maksamaan tuota 2000 euroa niin erotus otetaan ensisijaisesti säästöistä.Ellei niitä ole niin sen jälkeen kunta vastaa erotuksesta. Mutta vanhukselle ei jää käyttörahaa, joten tuo 85 % on pötypuhetta
Ja sopimuksen mukaan tuo entisen asunnon vastikkeen/korjausten maksaminen eläkkeestä loppuu 6 kk:n kuluttua.
Asunto jää sen jälkeen puolison vastuulle ja rahoitettavaksi.
Ulosmittauksessakin katsotaan kuka on etuoikeutettu,pankki, kunta vai taloyhtiö vai ovatko kaiki samanarvoisia ja eläkkeen ulosmitattavissa oleva osuus jaetaan saatavien suhteessa,ja loppu menee kunnalle
Rovaniemen kaupunki.
Tein kunnasta kantelun AVI:oon tai mikä elyavi sotku se onkaan.Sain vastauksen, ettei kunta riko näillä ehdoilla lakia, koska kunta määrittelee hoidon ns tehostetuksi palveluasumiseksi eikä maksulaki koske tällaista tomintaa.
Laitoshoidoksi määritellään hoito vasta kun henkilö siirtyy terveyskeskuksen vuodeosastolle eli viimeisiksi viikoiksi.
Tein kantelun myöskin kilpailuvirastooon, sillä kaupunki ei noudata kilpailuttamisessa eikä valvonnassa hyvää hankintatapaa eikä huolehdi vanhusten eduista. Kysessä on enemmämkin uushuutolaisuutta
Laitos on laitos on laitos, minun järkeni mukaan.
Millään mielikuvituksella ei voi sanoa petissä makaavan liikuntakyvyttömän vanhuksen i.v antibiootteineen ympärivuorokautisen sairaanhoidon kohteena ollen asuvan ”kotona”. Se vihkikuva yöpöydällä ei asiaa miksikään muuta.
Hieman juupas eipäs -keskustelua.
Olisi hyvä pitää mielessä vanha talonpoikaisviisaus: ”Me emme peri maata vanhemmiltamme. Me lainaamme sen lapsiltamme.”
Niin, minun mielestäni perintöveron ainoa todellinen ongelma on poliittisen kannatuksen puute. Sen vuoksi perintöveron poiston sijaan pitäisi keskustella siitä, miten se saadaan siedettävämmäksi.
Tämäkin argumentti tulee silmille vähän väliä enkä koskaan ole päässyt edes alkuun sen ymmärtämisessä. Miksi sinulla pitäis olla oikeus luovuttaa tuo keräämäsi varallisuus verotta, kun minä joudun varallisuuttani luovuttaessani maksamaan verokiilan lisäksi auto-, alkoholi- ym. muut haittaverot? Oikeudenmukaista?
Ymmärsin. Ymmärsitkö, että minun mielestäni tuota merkittävästi suurempi epäoikeudenmukaisuuden lähde on se, että ansaittua tuloa verotetaan paljon tiukemmin kuin ansaitsematonta? Selvennetään: Sinä sanot, että on kovin epäoikeudenmukaista kun markkinataloudessa kaikki karkit eivät mene tasan. Minä sanon, että kyllä, mutta minun mielestäni on paljon epäoikeudenmukaisempaa laittaa ihmiset asumaan pohjois-koreaan, vaikka sitten markkinataloudessa karkit jakautuisivatkin epätasaisesti.
??? Minä haluan nimenomaan katsella elokuvia, jolloin minua ja elokuvateatteria pitäisi katsoa yhtenä verotuksellisena yksikkönä? Olen varmasti jonkun länsimaisen individualismiaivopesun uhri, mutta tuollainen dynastia-ajattelu oli ajankohtaista joskus pimeällä keskiajalla. Ei modernissa oikeusvaltiona itseään pitävässä yhteiskunnassa. (Itseasiassa nyt kun mietin, niin tämä ilmeisesti on se fundamentaali ero miksi tämä perintöverokeskustelu on yleensä niin kovin hankalaa. Minun päähäni ei vain yksinkertaisesti taivu ajatus, että vanhemmillani/lapsillani olisi verotuksessa mitään tekemistä minun kanssani. Tuloni ovat omiani, menoni ovat omiani, miksi ihmeessä vanhempieni tulot olisivat minun tulojani? Ajatus on erittäin kaukainen ymmärrettäväksi.)
En voi tähän paljon muuta todeta, kuin että kehotan lukemaan Pikettyn kirjan ajatuksella. Toivot tuossa suoraan yhteiskuntaa, jossa helpoin/ainoa mahdollisuus edetä yhteiskunnan tikapuilla on mennä taidokkaasti naimisiin.
Ilmeisesti kaikille ei ole ymmärryksen lahjaa suotu!
Jos leijonaemo pyytää omaksi ja pentujensa saaliiksi kauriin, kuuluuko se saalis mielestäsi mielummin vieressä kärkkyvälle hyeenalle, vai tuon leijonaemon poikasille?
Tällä hetkellähän kauriista menee leijonanosa hyeenalle kun se pyydetään, ihan sama ruokitaanko pentuja vai ei. En ymmärrä miksi juuri silloin kun pennut ovat pieniä, on oikein ottaa oikein paljon. Sitten kun pennut ovat täysikasvuisia, niin sitten on katastrofi jos hyeena tulee lähellekään.
Ainakin minun mielestäni on parempi että minulla on enemmän rahaa kun lapset ovat pieniä, kuin että lapset saavat enemmän fyrkkaa kun ovat jo 5-kymppisiä. Tosin ymmärrän että jos on 5-kymppi en ja perintö kiiltelee silmissä, niin ajattelu hämärtyy…
Mutta minä kannatankin semmoista kerettiläisyyttä kuin että käyttäjä maksaa. Se ei suomen sotsialistisessa tasavallassa käy päinsä, täällä kun oikeistokin tykkää hoitaa hommat julkisen sektorin kautta. Se että palveluista maksetaan, on yleisesti verboten. Käden lastoittamisen pitää olla halvempaa kuin pari isoa kolmosta lähikuppilassA tai hiustenleikkuu. Sitten ihmetellään kun veroaste on 45% ja nousussa ja yli puolet kaikesta menee julkisen kautta.
Onko ihme?
Tietysti, näin luonto on sen rakentanut. Tosin leijona ja pennut saavat parhaat osat ja hyeenoille jäävät jätteet. Ja ketju vai jatkuu osille tulevat monet muutkin eläimet
Niin, jotkut tosiaan ovat sitä mieltä, että on enemmän oikein, että hyeena käy nappaamassa puolet jokaisesta kauriista ennen kuin leijonat ovat suupalaakaan napanneet kuin se, että hyeena käy kaluamassa luut kun emo on kuollut ja poikaset täysikasvuisia. Minä en tuota logiikkaa oikein ymmärrä.
Kyllä myös vanhainkoti on laitos.
Eipä ole, niin… entä jos leijonaemo joutuu viimeisiksi päiviksi laitoshoitoon, miten sen rahoittaisit?
Eläintarhaan vaan, mutta kuka maksaa?
Kysessä on tehostettu palveluasuminen, ei vanhainkoti. Ja minulla on AVIN päätös, että näin on .Samoin STM ja sosiaaliasiamies olivat samaa mieltä ja totesivat , ettei maksuasetus koske palveluasumista. Se saadaan aikaiseksi ehkä 2016
Siis nimimerkki ”Liian vanha” kirjoitti: ”Laitoshoidoksi määritellään hoito vasta kun henkilö siirtyy terveyskeskuksen vuodeosastolle eli viimeisiksi viikoiksi.”
Tämä ei pidä paikkaansa, sillä myös (ja erityisesti) vanhainkoti on laitos.
Palveluasuminen ei ole laitoshoitoa eikä maksuasetus koske sitä – tässä ei ole mitään epäselvää, muille kuin ilmeisesti ”Liian vanhalle” eli turha siitä on AVI:lle tai STM:lle esitelmöidä.
Tämä on erityisen epäselvää minulle, koska pelkästään ilmiasua tarkastelemalla eroa ei voi mitenkään havaita. Olen nähnyt myös monen monen vanhainkodin ja jopa vuodeosaston muuttuvan ”asumispalveluyksiköksi” ainoastaan kyltti ovessa vaihtamalla.
Vanhankoteja ei enää ole. Ne on kaikki ”muutettu” palveluasunnoiksi.
Missähän niitä vanhainkoteja on ? Eipä taida löytyä montaa Suomesta.Ne on korvattu tehostetun palveluasumisen laitoksilla, tehtävä sama, mutta nimi ja hinnoittelu eri.
Tehostettuun palveluasumiseen sijoitetaan vanhukset, jotka eivät selviä enää kotona omaishoitajan ja avopalveluiden avulla.
Tuostahan voi tarkistaa, löytyykö Rovaniemeltä yhtään vanhainkotia
http://www.rovaniemi.fi/fi/Palvelut/Perhe–ja-sosiaalipalvelut/Vanhuspalvelut/Palveluasuminen/Nasmankiepin-palvelutalo
Ainakin meillä on vielä kaksi.
Hienoa, että en asu Rovaniemellä (enkä ainakaan muuta sinne vanhuudenpäiviä viettämään).
Rovaniemen valtuustossa ko. tilanteesta vastaavat: Keskusta 19 paikkaa ja Kokoomus 12 paikkaa.
Täsmälleen! Ja sitten muutamaksi viimeiseksi viikoksi heidät siiretään laitoshoitoon. Äitini kuoli laitoksessa 10 päivässä.
Laitosten nimet vaihtelevat, vanhainkoti nimellä niitä ei monessakaan paikassa liene.
Hetkisen kun miettii, niin olet luultavasti päätynyt siihen johtopäätökseen johon Rovaniemen päättäjät haluavat ympäristökuntien vanhusten juurikin päätyvän 😉
Ihan käytännön työn teosta kommentoin, vaikka aiheeseen ei erityisesti liitykkään.
En tiedä, miten asia on yleistettävissä koko valtakunnan tasolla, mutta luulisin sen olevan.
Hoitajia palkataan lähes ainoastaan kotisairaanhoitoon.
Palkattavalla on oltava oma auto käytössä.
Palkka on niin pieni, että autot on mitä on. Nyt on lunta maassa ja suuri osa hoitajista ajaa edelleen kesärenkailla odottaessaan palkkapäivää.
Veikkaan, että 2/3 osaa autoista ei käynnisty 10 asteen pakkasella. Jo nyt on viikottain ongelmana, että hoitajien autot ei käynnisty.
Kun käytännössä töihin ei pääse ilman autoa ja ilman vakituista työpaikkaa ei saa autolainaa, niin olisiko mitenkään mahdollista saada valtion takausta autolainalle tilanteessa, jossa se on pakko olla?
Mahdollisesti – mutta tuolla konseptilla vanhustenhoito saattaa olla hyväkin business. Ainakin firmoille on.
No höpö höpö sentään!
1. Miksi kukaan ajaisi kesärenkailla, mikäli on liukasta, koska kaikilta kyllä löytyy loppuunajetut talvirenkaat (tulevat auton mukana)? Jos ei ole niitä viitsinyt alle laittaa niin kyseessä on enemmän kyse ettei olla syystä taikka toisesta vaihdettu talvirenkaita alle. Eikä E-Suomessa taida vielä edes tarvita talvirenkaita, jos voi vähän katsella milloin ajelee ja käyttää pääteitä.
2. Nykyiset öljyt ja käytössä olevat autot ovat sen verran hyviä, että ainoastaan ikivanhat dieselkärryt eivät meinaa käynnistyä. Ja tietenkin ne, joiden akkujen annetaan tyhjentyä lyhyessä ajossa (ja tämä vika on lisävarusteisten autojen vika). En jaksa uskoa että kaikki hoitsut ajelevat 20v vanhoilla dieseleillä.
3. Yleensä mies ajaa perheen ykkösautolla, joka maksaa 20 000 euroa. Puolisolle on sitten se tonnin parin romu kauppakassi. Kenen vika?
Kun oma vaimo teki aikoinaan kotisiivousta, niin jotkut asiakkaat vähän ihmettelivät kun hän karautti pihaan (minun) uudenkarhealla Audilla. Se on vähän siitä kiinni kuka ottaa minkäkin auton ja mihin ne rahat käytetään.
On ihan naurettavaa väittää että auton hankkiminen on muka rahoituksesta kiinni, kun samaan aikaan omien havaintojen mukaan sekä opiskelijoilla että työttömillä on varaa autoihin (käy vaikka tarkastamassa paikallisen korkeakoulun parkkipaikka, ainakin täällä se on niin täynnä ettei sinne mahdu, jos saapuu puolenpäivän jälkeen). Auto on kyllä halpa investointi, jos se tuo työpaikan ja niihin saa kyllä aina rahoitusta.
Jos palkkataso alalla on sellainen ettei muiden pakollisten kulujen jälkeen jäisi rahaa lainan lyhentämiseen, ei saakaan lainaa. Äänekkäät väittää täällä että järkevä ihminen neuvottelisi auton todelliset kulut palkkaansa – ihan kuin mitään ehdotuksia edes kuunneltaisiin, aina löytyy joku joka ei vaadi ja ajaa laittomilla renkailla tms.
Huono vitsini turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten ulkoistamisesta ei näemmä ollut pelkkä vitsi. Australia sijoittaa turvapaikanhakijat Nauru-saarelle kauas kaikesta odottamaan hakemustensa käsittelyä. Merkittävä tulonlähde pienelle saarivaltiolle.
Niin siis väitetäänkö täällä nyt ihan naama pokerina, että ”hoitajia palkataan ainoastaan kotisairaanhoitoon” ja ”kotisairaanhoitajan palkalla ei osta edes autoa” ergo ”sairaanhoitajiksi valmistuvat valmistuvat suoraan kortistoon, kun töissä ei voi eikä kannata käydä”?
Yleensä sote-alaa on kumminkin pidetty työllistymisen kannalta pomminvarmana alana.
Vastavalmistunutta vaivaavat tietenkin ne samat naisvaltaisten alojen ongelmat kuin muitakin naisvaltaisia aloja: työelämä alkaa sijaisuuksilla ja pätkillä, koska niin moni työntekijä pitää parit äitiyslomat uransa aikana. Ja terveydenhoitoala ei ole vapaa siitä samasta ongelmasta, mikä on muillakin koulutusta vaativilla aloilla: jos aikoo jäädä asumaan koulutuspaikkakunille, kohtaa kireän kilpailun. Terveydenhuolto-oppilaitokset kun kouluttavat hoitajia koko Suomen tarvetta varten, ei vain opiskelijapaikkakuntien tarvetta varten.
”Kun oma vaimo teki aikoinaan kotisiivousta, niin jotkut asiakkaat vähän ihmettelivät kun hän karautti pihaan (minun) uudenkarhealla Audilla. Se on vähän siitä kiinni kuka ottaa minkäkin auton ja mihin ne rahat käytetään.”
1950 euroa / kk brutto. Hki maksaisi 2112 euroa, mutta asumiskustannuksen erotusta ei sillä kustanna. Netto 1580.
Audi maksaa uutena ”karauttamiskunnossa” 54 600 euroa.
Ensimmäisenä vuotena hinta tippuu yli 15 000 euroa. (useita myynnissä hintaan 36 900 – 40 000)
Päälle liikennevakuutus 277, kasko 789 ja vero 786.
Hoitaja ei tähän hoitotyöllä pääse enkä usko, että siivoamalla pääsee siivoajakaa. Kyrpää imemällä toki voi onnistua.
Pienipalkkaiset eivät päätä, mihin rahat käytetään. Ei ole mitään, mitä päättää.
Hoitajatko siis jäisivät koteihinsa odottelemaan kelien paranemista ja kodeissaan yksin pärjäämättömät vanhukset jätettäisiin oman onnensa nojaan? Voisi haju olla melkoinen jo rappukäytävässä asti sitten aikanaan, kun keli paranisi.
Tämä meni nyt vähän liiankin synkkäsävyiseksi kirjoitteluksi, mutta ottaako kukaan tosissaan tilanteen vakavuutta? En itse ymmärrä lainkaan sitä, miksi vanhusten palvelut ajetaan alas,
kun pitäisi lisätä resursseja, esim. juuri vanhainkoteja?
Ajankohtaista keskustelua minulle juuri nyt.
Onko neuvoja mitä kannattaisi tehdä nyt?
Minä hyvin tuore äitini edunvalvoja. Äiti juuri siirrettiin pitkäaikaishoitoon (vaikka kovasti yritettiin kunnan puolesta palveluasumiseen). Isä kuoli juuri ja perunkirjoitus vielä tekemättä. Heillä keskinäinen hallintatestamentti.
OK-talo (arvo n. 180K€), auto (arvo n. 20k€), käteisvaroja 25k€. Äidillä alle tonnin eläke.
Omaisuus ei vaikuta enää hoitomaksuun, mutta mahdolliset vuokratulot asunnosta vaikuttavat.
Voiko äitini pienestä eläkkeestä maksaa OK-talon ylläpitoa?
Jos äitisi ei voi muuttaa takaisin, maistraatti vaatii aika pian, että talo on joko myytävä tai siitä pitää saada markkinavuokraa. Myy siis talo ja auto ja sijoita rahat niin, ettei niistä tule tuloja, esimerkiksi kasvuytiöiden osakkeisiin tai indeksirahastoihin. Jos äitisi tarvitsee äkillisesti paljon rahaa, niistä on paljon helpompi ottaa kuin talosta tai autosta.