Monikanavarahoitus

Suomes­sa poti­laan ohel­la ter­vey­den­huol­lon rahoituk­seen osal­lis­tu­vat kun­nat, val­tio, Kela, vaku­u­tusy­htiöt, työ­nan­ta­jat ja työeläkey­htiöt. Rahoi­tus tuot­taa sekä tehot­to­muut­ta että luo epä­tasa-arvoa. On toki sel­l­ais­takin san­ot­tu, että onhan se hyvä, että rahaa tulee mon­es­ta tuutista, kun ter­vey­den­huolto on niin kallista. Kaik­ki tämä raha on peräisin veron­mak­sajil­ta, eikä ver­an­mak­sa­jan taak­ka siitä vähene, että rahavir­to­ja on monia.

Monikanavara­hoi­tus syn­nyt­tää tehot­to­muut­ta, kos­ka menon siirtämi­nen oma­l­ta organ­isaa­ti­ol­ta toisen mak­set­tavak­si kan­nat­taa tehdä, vaik­ka rahaa menisi enemmän.

Kipeään selkään voi määrätä fysikaal­ista hoitoa tai pil­lerin. Kun­ta jou­tu­isi mak­samaan hoidon kun taas lääke­hoidon mak­saa Kela. Niin­pä kun­ta, joka asi­as­ta päät­tää, pää­tyy herkästi pil­lerin kan­nalle. On paljon tilantei­ta, jois­sa kun­nan anta­ma hoito ja kelan mak­sama lääk­keet ovat tois­t­en­sa vai­h­toe­hto­ja, eikä tämä val­in­ta mene läh­eskään aina oikein.

Kela mak­saa vain apteek­ista ostet­ta­vat lääk­keet. Sairaalas­sa annos­telta­vat lääk­keet mak­saa kun­ta. Kym­menisen vuot­ta sit­ten tämä aiheut­ti ns. Rem­i­cade ongel­man. Rem­i­cade on kallis reumalääke, joka helpot­taa huo­mat­tavasti joidenkin reumapoti­laiden tilan­net­ta. Se mak­soi aikanaan noin 10 000 euroa vuodessa poti­las­ta kohden. Sil­lä oli suun­nilleen yhtä hyvä kil­pail­i­ja, joka mak­soi noin 20 000 euroa vuodessa.   Luulisi, että pääsään­töis­es­ti valit­taisi­in halvem­pi. Valit­ti­in kalli­impi. Rem­i­cade annos­telti­in suo­raan suoneen, ja sik­si poti­las sai lääk­keen­sä sairaalas­sa tai ter­veyskeskuk­ses­sa, jol­loin kun­ta mak­soi. Kil­pail­i­ja pis­tet­ti­in insuli­inin tavoin lihak­seen, joten sen saat­toi ostaa apteek­ista ja laskun mak­soi Kela. Päätös lääk­keestä tehti­in sairaalas­sa ja sairaalan kan­nat­ti vali­ta kalli­impi hoito, jot­ta ei jou­tu­isi itse mak­samaan. Arvi­ol­ta tuhat poti­las­ta käyt­ti tämän takia kalli­im­paa lääket­tä, mikä lisäsi kulu­ja kymmenel­lä miljoon­al­la eurolla.

Jos päivystys­tä keskitetään ja ter­veysasemia lakkaute­taan, poti­laiden matkat pitenevät. Säästö keskit­tämis­es­tä tulee kun­nille ja kor­vauk­set piden­tyneistä matkoista mak­saa Kela. Kun­nan kan­nat­taa keskit­tää sil­loinkin kun kokon­ais­menot kasvavat.

Tärkein ongel­ma liit­tyy kuitenkin pitki­in hoito­jonoi­hin, jota tuot­ta­vat turhia sairaus­päiviä. Kelan kan­nat­taisi usein ostaa asi­akkaalleen leikkaus yksi­tyis­sek­to­ril­ta vain vält­tyäk­seen mak­samas­ta päivära­ho­ja jonot­tamisen ajalta.

Aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä käyn­nistin valmis­telun hoito­taku­us­ta, jot­ta hoito­jonot saataisi­in lyhyem­mik­si. Kävin tästä aika tiukan keskustelun päämin­is­teri Lip­posen kanssa, joka vas­tusti hoito­taku­u­ta sinän­sä hyvin perustein. Ruot­sis­sa hoito­taku­us­ta oli juuri luovut­tu sen hait­tavaiku­tusten takia. Olisin ollut valmis luop­umaan hoito­taku­us­ta, jos olisimme tehneet sairaus­päivära­ho­jen kanssa, kuten on tehty Ruot­sis­sa. Sama land­stinget, joka on vas­tu­us­sa hoito­jonoista on vas­tu­us­sa myös sairaus­päivära­hoista.   Tämä pitää jonot lyhyinä.

= = = = =

Työ­markki­na­jär­jestöt pitävät tiukasti kiin­ni siitä, että eräät Kelan mak­samat kor­vauk­set ovat niiden rahaa, kos­ka ne rahoite­taan työ­nan­ta­ja­mak­suin ja palka­nsaa­jien sosi­aal­i­tur­va­mak­suina. Kaik­ki verot ovat lähtöisin taval­la tai toisel­la työ­nan­ta­jil­ta tai työn­tek­i­jöiltä. Tuol­la ”par­tien raha” ‑retori­ikalla halu­taan oikeut­taa se, että työikäisiä hoide­taan parem­min kuin muita.

Niin­pä työikäis­ten kuntou­tus, jon­ka tarkoi­tus on saat­taa kuntoutet­ta­va takaisin työkykyisek­si, mak­se­taan Kelan ja työeläkey­htiöi­den rahoista, mut­ta eläkeikäis­ten kuntou­tus kuu­luu kun­nalle. Kun­ta taas yleen­sä ei mak­sa. Tästä tulee eduskun­taan paljon vihaista palautetta.

= = =

Onko tois­t­en ter­veys tärkeämpi kuin toisten?

Kukaan ei vaa­di Tero Pitkämäkeä samaan hoito­jonoon muiden kanssa, jos hänel­lä on kyl­ki kipeä juuri ennen Olympialaisia. Entä taval­liset veroa mak­sa­vat työn­tek­i­jät? Onko hei­dän ter­veyten­sä tärkeämpi kuin eläkeläis­ten tai työt­tömien terveys?

Aika har­va on valmis avoimesti sanomaan, että ter­vey­den arvo riip­puu veron­mak­sukyvys­tä. Sen sijaan voidaan hyvin perustel­la, että tois­t­en aika on arvokkaam­paa kuin toisten.

Suomen peruster­vey­den­hoito jakau­tui vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa harmil­lis­es­ti hyväo­sais­ten työter­veyshuoltoon ja taval­lisen kansan ter­veyskeskuk­si­in. Jako on eri­ar­vois­ta­va ja haaskaa voimavaro­ja. Olisi hyvä saa­da työter­veyspoti­laat takaisin ter­veyskeskuk­si­in niin, että työter­veyshuoltoon nyt käytet­tävät rahat siir­ty­i­sivät mukana. Tarkoi­tan täl­lä niin san­ot­tua vapaae­htoista työter­veyshuoltoa eli kansanomais­es­ti työter­veyslääkärien vas­taan­ot­toa, en työolo­ja tarkas­tavaa pakol­lista työterveyshuoltoa.

Täl­laista siir­toa ei saa mitenkään aikaan, ellei tun­nuste­ta, että työssäkäyvän aika on kalli­im­paa kuin muiden. Työ­nan­ta­jan kan­nat­taa mak­saa yksi­ty­is­lääkärin vas­taan­oto­s­ta mielu­um­min kuin päästää työn­tek­i­jä kesken työpäivän jonot­ta­maan ter­veyskeskuk­seen. Joku voi pitää eri tahti­in eteneviä jono­ja eri­ar­voisi­na, mut­ta onko jotenkin vähem­män eri­ar­voista, että työssä käyvien nopeampi jono siir­retään toiseen taloon, kuten nyt tapahtuu?

On hyvin yksinker­tainen tapa päästä eroon monikanavara­hoituk­sen haitoista. Tehdään kuten Ruot­sis­sa. Ohjataan Kelan nyt mak­sa­vat lääke- sairaan­hoito- mat­ka- ja sairaus­päivära­hako­r­vauk­set tule­vien sote-piirien mak­set­tavak­si. Sil­loin kaikil­la menoil­la on sama mak­sa­ja eikä kus­tan­nuk­sia pysty siirtämään paikas­ta toiseen. Kelan toimis­tot voisi­vat edelleen huole­htia mak­satuk­ses­ta, mut­ta niiden jaka­ma raha olisi sote-piirin rahaa. Näin tehdään jo nyt koti­hoidon tuen kanssa. kela huole­htii mak­satuk­ses­ta, mut­ta raha tulee kunnalta.

Tek­sti on julka­istu Savon Sanomis­sa 31.8.2014