Paljonko ihminen pystyy päivässä oppimaan?

Ver­rat­tuna mui­hin mai­hin koul­u­laiset oppi­vat suo­ma­laises­sa perusk­oulus­sa häm­mästyt­tävän paljon, kun ote­taan huomioon koulupäivän poikkeuk­selli­nen lyhyys ja pitkät väl­i­tun­nit lyhyi­den tun­tien välis­sä. Joskus olen miet­tinyt, joh­tu­isiko hyvä oppimis­tu­los juuri lyhy­istä koulupäivästä ja välitunneista.

Oppimi­nen on kemi­aa eivätkä aiv­ot pysty oppi­maan päivässä enem­män kuin pystyvät, ei ainakaan mon­ta päivää peräkkäin. Jos yrit­tää oppia enem­män, oppii huonom­min. Tämä on siis ihan oma teo­ri­ani eikä siis mikään tieteel­lis­es­ti todis­tet­tu tosi­a­sia.  Ei silti vält­tämät­tä kaukana todellisuudesta.

Asial­la on merk­i­tys­tä, kun pähkäil­lään opiske­li­joiden oikeut­ta tehdä opin­to­jen ohes­sa ansio­työtä. VM:n taskus­lask­in­miehet ajat­tel­e­vat, että jos opiske­li­ja tekee töitä opin­to­jen ohes­sa, opin­not viivästyvät, kestävyys­va­je räjähtää käsi­in, luot­tolu­ok­i­tus las­kee ja katas­trofi tulee. Sik­si opin­to­tu­ki las­kee jyrkästi, jos tekee töitä liian paljon.

Kysyin tiedekul­man keskuste­lu­ti­laisu­udessa ”Tiedet­tä poli­ti­ikkaan” yliopistope­d­a­gogi­ikan pro­fes­sori Sari Lind­blom-Ylän­teeltä, hait­taako kol­men tun­nin päivit­täi­nen työn­teko opin­to­jen eten­e­mistä, ja hän vas­tasi suo­raan, että ei hidasta.

Täs­men­netään nyt kuitenkin vähän. Jos alku­ti­lanteessa opiske­li­ja opiskelee viisi tun­tia päivässä ja viet­tää lop­un aikaa opiskeluelämää ja tähän tulee sit­ten lisäk­si kolme tun­tia ansio­työtä, vaiku­tus opin­toi­hin riip­puu siitä, kum­mas­ta ansio­työ on pois, opin­noista vai opiskelijaelämästä.

Täl­lä teo­ri­al­la on selkeä seu­raus­vaiku­tuk­sen­sa. Jos on niin, että tehokkaasti voi oppia vain viisi tun­tia päivässä, ei ole syytä rajoit­taa ansio­työtä opin­to­jen ohes­sa, mikäli opin­not eivät kär­si. Täl­lä voi perustel­la sitä, että opin­to­tu­ki sido­taan tiukem­min opin­to­jen edis­tymiseen – jopa suo­ravi­ivais­es­ti opin­topis­teisi­in – eikä työn­tekoa syynätä niin tarkkaan.

Opiske­li­ja­jär­jestöt ovat aja­tus­ta vas­tus­ta­neet, kos­ka huonos­ti opin­nois­sa men­estyvä voi joutua noidanke­hään: ei opin­topis­teitä, ei opin­tora­haa, mäkkäri­in kokopäivä­työhön, ei opin­topis­teitä. Puhu­mat­takaan ongelmista, jot­ka aiheutu­vat sairauk­sista tai mie­len­ter­veysongelmista. Entä jos poikkeustapauk­sia varten tehtäisi­in poikkeussään­nöt ja pääsään­nöt nor­maale­ja tapauk­sia ajatellen?

Siis­pä tiedet­tä poli­ti­ikkaa!  Voisiko tiede­maail­ma antaa tähän vastauksen?