Helsingin johtamisjärjestelmä on pakko muuttaa, koska virkamiesten pitää olla virkamiehiä ja poliitikkojen poliitikkoja. Niin kauan kun säännöt ovat nämä, niiden mukaan on pakko toimia.
Helsingissä on oikeastaan liki sata vuotta sovellettu epävirallista versiota niin sanotusta pormestarimallista, jollaisen Tampere otti käyttöön tämän vaalikauden alussa. Kaupunginjohtajat ja apulaiskaupunginjohtajat on valittu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valtuutettujen keskuudesta ja jonkinlaista poliittista tasapuolisuutta noudattaen. Aiemmin kaupunginjohtaja johti puhetta kaupunginhallituksessa ja myös apulaiskaupunginjohtajilla oli kaupunginhallituksessa äänioikeus. Viidestätoista kaupunginhallituksen jäsenestä seitsemän oli kaupunginjohtajia, joten he päättivät käytännössä kaikesta. Kaupunginjohtajien äänioikeus poistui kuntalain muutoksen yhteydessä noin 35 vuotta sitten.
Varsinaisesta pormestarimallista Helsingissä noudatettu käytäntö on poikennut vain siinä, että kaupunginjohtajia ei valita vaalikaudeksi kerrallaan ja että valinnoista ei ole selviä pelisääntöjä. Aiemmin heidät valittiin toistaiseksi, minkä seurauksena liberaaleilla oli apulaiskaupunginjohtaja (Aarne I Välikangas) vielä senkin jälkeen, kun puolueella ei ollut yhtään valtuutettua. Nyt heidät valitaan seitsemäksi vuodeksi kerrallaan.
Kaupunginjohtajat myös tekevät selviä poliittisia päätöksiä johtajistotoimikunnassa, jonka kaupunginjohtajat muodostavat. Siellä tehdään ehkä tärkeimmät kaupunkia koskevat strategiset päätökset. Siksi puolue, jolla ei ole johtajistossa edustajaansa, on syrjässä monista päätöksistä.
Kun kuntalakia taas muutettiin niin, että pormestarien valitseminen tuli mukaan kuntalakiin, Helsingin järjestelmä, joka oli hyvin lähellä pormestarimallia, joutui laillisuuden kannalta vähän välimaastoon, koska se ei ole pormestarimalli virallisesti. Vihreät ovat vaatineet Helsingin nykyisen käytännön lopettamista. Olisi parempi, että virkamiehet ovat virkamiehiä ja poliitikot poliitikkoja.
Olemme myös esittäneet, että pormestari valittaisiin suoralla kansanvaalilla, kuten Euroopassa yleensä on tapana. Tähän ei ole tullut tukea muilta.
Pormestarit tultaisiin valitsemaan valtuustossa valtuuston voimasuhteiden mukaan ja he olisivat selvästi poliitikkoja siinä missä kuukausipalkkaa nostavat kaupunginhallituksen puheenjohtajat muissa kaupungeissa, esimerkiksi Oulussa. Ympyrä sulkeutuisi, koska kaupunginjohtajan tilalle tuleva, virallisestikin valtuutettujen keskuudesta valittava pormestari johtaisi puhetta kaupunginhallituksessa ja siis myös äänestäisi. Tämä tulisi voimaan kahden vuoden kuluttua, ellei sopu säry sitä ennen.
Tässä välissä eletään nykyisten pelisääntöjen mukaan. Ehkä. Lasse Männistön epäonnistunut pyrkimys sosiaali- ja terveydenhuollon apulaiskaupunginjohtajaksi saattaa johtaa siihen, että molemmat nyt auki tulevat tehtävät täytetään virkamiehillä, mikä ei ehkä olisi kovinkaan huono ratkaisu.
Emme pidä pelisäännöistä, mutta niin kauan kun ne ovat tällaiset, niiden mukaan on elettävä. Jos seiväshyppääjä on sitä mieltä, että lasikuituseipäiden salliminen oli virhe, hänen ei kuitenkaan kannata lähteä olympialaisiin bambuseipäällä.
Vihreä lanka kysyi minulta, olenko kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajan tehtävästä kiinnostunut. Olen siihen kaksi kertaa pyrkinyt, joten on vaikea väittää, ettei se kiinnostaisi.
Kiinnostukseni on ehdollista. Minulla on tiettyjä ajatuksia koko alan kehittämisestä päämääränä lisätä asuntotuotantoa merkittävästi ja rahoittaa se maapolitiikalla. Ei pitäisi olla vaikeata, kun asuntojen hinnat ovat mitä ovat. Jos näille ajatuksille ei ole kannatusta, turha minun on silloin tehtävään myöskään pyrkiä.
Varmaankaan en olisi vihreitä ainoa, joka tätä tehtävää harkitsee, mikäli pelisäännöt säilyvät entisinä.