Julkisuudessa on arvosteltu paljon Helsingin vaatimusta, että uustuotannossa on oltava tietty osuus perheasuntoja. Tällä halutaan suosia lapsiperheitä. Lapsiperheiden suosiminen on yleensä ollut hyväksyttävä, ellei jopa vaadittu osa kaikkea asuntopolitiikkaa.
Rakennusyhtiöt valittavat, ettei perheasunnoille ole kysyntää. Näyttää jopa Helsingin Sanomien asuntotoimitus menneen tähän halpaan. Helsingin kantakaupungissa on kysyntää kaiken tyyppisille asunnoille. Kysymys on siitä, että perheasunnoista maksetaan alempaa neliöhintaa kuin pienasunnoista ja rakennusyhtiöt pitävät enemmän isosta neliöhinnasta kuin pienestä. Perheasunnoista maksetaan kuitenkin paljon enemmän kantakaupungissa kuin vaikkapa Järvenpäässä, ja Järvenpäässäkin rakentaminen kannattaa.
Lapsiperheillä on vähemmän maksukykyä henkeä kohden kuin sinkuilla tai dinkuilla. Jos emme suosisi lapsiperheitä, maksukykyisimmät veisivät asunnot näiden nenän edestä. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että lapsiperheet häädettäisiin kantakaupungista jonnekin kaupungin laidoille ja vain hyvin varakkailla lapsiperheillä olisi asiaa kantakaupunkiin – tai niillä, jotka saavat asunnon kaupungin vuokra-asunnosta.
Koska Helsingissä kaupunki omistaa maan, lapsiperheiden suosiminen asuntopolitiikassa koituu kaupungin tappioksi. Se ei koidu rakennusliikkeiden tappioksi (jos alalla vallitsee toimiva kilpailu, mistä tosin en ole varma), koska toki ne tarjouskilpailussa ottavat huomioon sen, mitä kaavassa lukee. On toki tosi houkutteleva ajatus saada tontti ensin halvalla, koska siihen on rakennettava perheasuntoja ja sitten mankua muutos kaavaan, joka nostaa tontin arvoa huomattavasti.
Se on myönnettävä, että kaupunki on kaavamääräyksineen liian kategorinen edellyttäessään samaa perheasuntojen osuutta kaikissa kaupunginosissa ja melkein kaikissa kohteissa. On luonnollista, että suurempi osa sinkuista asuu kantakaupungissa kuin lapsiperheistä. Opiskelijoiden asunnon tarve on myös otettava huomioon.
Mutta noin yleensä lapsiperheiden suosiminen kaavoituksessa on hyväksyttävää ja kannatettavaa.
Espoossa uusien asuntojen keskipinta-ala on yli 90 neliötä eikä sitä arvostele kukaan.
= = =
P.S.
Jos on sitä mieltä, että pinta-alamääräysten sisällyttäminen kaavaan on vääränlaista markkinatalouden toimintaan puuttumista, silloin on varmaan myös sitä mieltä, että alueen kaavoittaminen pientaloille on väärin, jos kerrostalokaavalla tontin arvo olisi suurempi.