Ihanteellinen yhdyskuntarakenne (5) Puutarhakaupunki

Ideaal­i­malli puu­tarhakaupungista on kohta­laisen tiivis omako­tialue, jon­ka keskel­lä on juna‑, metro‑, tai ratikkapysäk­ki. Kilo­metrin säteel­lä pysäk­istä on maa­ta noin kolme neliök­ilo­metriä. Jos se kaavoite­taan vaik­ka vain 0,2:n aluete­hokku­udel­la, ker­rosalaa mah­tuu noin 600 000 k‑m², jos­ta asuinker­rosalaa olisi var­maankin noin 500 000 k‑m² ja asukkai­ta run­saat kymme­nen tuhat­ta. Tämä riit­tää ylläpitämään tärkeimpiä päivit­täisiä palvelu­ja, koulua, kun­nol­lista kaup­paa, rav­in­toloi­ta, ja muu­ta sel­l­aista. Palve­lut keskit­tyvät luon­nol­lis­es­ti alueen keskelle, sen pysäkin lähelle.

Täl­lainen puu­tarhakaupun­ki tar­joaa mah­dol­lisu­udet paljon parem­paan asumiseen kuin pien­ten omakotiläm­pärei­den sirot­telu suun­nit­telemat­tomasti sinne tänne. Useimpi­en mielestä tämä on myös parem­paa asum­ista kuin selvästi harvem­pi asum­i­nen isom­mil­la ton­teil­la, jol­loin alueel­la eivät palve­lut men­esty. Puk­in­mäessä, Oulunkylässä ja Pak­i­las­sa mak­se­taan pienistä omakoti­ton­teista enem­män kuin isom­mista ton­teista harvem­min kaavoite­tu­il­la alueil­la kehyskunnissa.

Kau­ni­ainen on kohta­laisen lähel­lä puu­tarhakaupunki­mallia, samoin Puk­in­mä­ki ja Tapani­la Helsingissä.

Puu­tarhakaupunkikon­sep­ti on teknis­es­ti yksinker­tainen, mut­ta kaavoit­ta­jan silmis­sä äärim­mäisen vaikea, ellei kun­ta satu omis­ta­maan koko maa­ta. Asu­tus pitää kaavoit­taa tiukasti tuon ase­man ympärille maan­omis­tu­soloista riip­pumat­ta. Juuri tämän takia kehyskun­nat ovat jät­täneet tämän mah­dol­lisu­u­den käyt­tämät­tä. Ne ovat liian heikko­ja organ­isaa­tioi­ta toteut­ta­maan tämän edel­lyt­tämää vah­vaa maapoli­ti­ikkaa, eikä niil­lä ole siihen edes halua. Maan­omis­ta­jien vaiku­tus­val­ta kun­tien päätök­sen­tekoon on aivan liian suuri, ja niin­pä kun­nat kaavoit­ta­vat maan­omis­ta­jia tas­a­puolis­es­ti kohdellen – eli sirot­tel­e­vat asu­tuk­sen ilman mainit­tavaa suun­nitel­maa. Eivätkä ne ole halukkai­ta tai kykeneviä myöskään rahoit­ta­maan sitä kon­sep­ti­in vält­tämät­tä kuu­lu­vaa raidey­hteyt­tä, vaik­ka se olisikin rahoitet­tavis­sa maan arvonnousulla.

Niin­pä olemme tilanteessa, jos­sa hyvää palve­lu­ta­soa toivo­van on valit­ta­va asun­nok­seen ker­rosta­lo. Näin ei ole muual­la maail­mas­sa. Bri­tan­ni­as­sa ja Hol­lan­nis­sa esimerkik­si osa­taan yhdis­tää pien­taloa­sum­i­nen urbaani­in rakenteeseen.

Hienoin ja kun­ni­an­hi­moisin suun­nitel­ma mod­erniksi puu­tarhakaup­ngik­si oli Mat­ti Visan­nin suun­nitel­ma Öster­sun­domi­in. Siitä olisi toteutues­saan tul­lut kään­teen­tekevä vai­h­toe­hto pien­taloa­sum­ista tavoit­televille. Valitet­tavasti arviot Natu­ra-alueesta tuho­si­vat koko suun­nitel­man. Olen pahoil­lani Mat­ti Visan­nin puoles­ta ja suuresti harmis­sani tapah­tuneesta. Öster­sun­domin alueen liit­tämi­nen Helsinki­in tapah­tui alun­perin val­tio­val­lan ehdo­tuk­ses­ta, mut­ta sen jäl­keen val­tio rajasi liitet­tävän alueen niin, ettei siihen saa aikaan järkevää kaupunkirakennetta.

Sipoo on suun­nitel­lut myös erit­täin hyvää aluet­ta Erik­snäsin alueelle (kir­joit­te­len tätä jut­tua kesämökil­lä tuol­la kaa­va-alueel­la), mut­ta yksi siitä puut­tuu ja sen mukana kaik­ki. Raidey­hteys. Kumipyöräli­iken­teen varas­sa alueesta tulee toimin­nal­lis­es­ti hajanainen. Lisäk­si se on vähän kaukana.