Ihanteellinen kaupunkirakenne (6) Tiivis mutta harva

Hyvä kaupunki­rakenne on tiivis mut­ta har­va. Mikä raken­netaan, raken­net­takoon se tiivi­isti ja kaupunki­mais­es­ti. Ker­rostaloaluei­den tont­tite­hokku­us mielu­um­min lähel­lä kah­ta kuin alle yhden ja pien­taloalueet vähin­tään 0,4:n tont­tite­hokku­udel­la. Tämä tietysti noin ohjeel­lise­na arvona, maas­tol­la ja muil­la olo­suhteil­la on vaiku­tuk­sen­sa asiaan.

Tiivi­in kaupunki­maisen kaavoituk­sen vastapain­ona tarvi­taan kun­non viher­alueet kaupunki­mais­ten osien väli­in. Näin on kaavoitet­tu esimerkik­si Sak­sa (kat­sokaa lentokoneen ikku­nas­ta, jos sää sal­lii, tai ekol­o­gisem­min Google Earthista!)

Tämän takia esimerkik­si Hert­toniemen metroase­man ympärille kan­nat­taa rak­en­taa asun­to­ja muut­ta­mal­la hyvin teho­ton­ta teol­lisu­usaluet­ta asun­nok­si ja jät­tää kilo­metrin päässä metroase­mal­ta ole­va Kivi­nok­ka viher­alueek­si – toki niin, että asukkaiden mah­dol­lisu­us käyt­tää sitä para­nee nykyis­es­tä olen­nais­es­ti, vaik­ka se sotisikin mökkiläis­ten etu­ja vastaan.

Hyvässä kaupungis­sa on siis tiheitä saarekkei­ta, pikkukaupunke­ja viher­aluei­den ympäröimänä. Niitä ei kuitenkaan sirotel­la miten hyvänsä.