Jäätelöllä on väliä.

Elin­tarvike­te­ol­lisu­u­den ja kau­pan keskit­tymi­nen on merkin­nyt, että suo­ma­lais­ten tar­jol­la ole­vat elin­tarvikkeet ovat aika vai­h­toe­hdot­to­mia. Elin­tarvikkeet ovat laadukkai­ta, mut­ta tar­jon­taa hal­lit­see pyrkimys logis­tiseen ja tuotan­nol­liseen tehokku­u­teen. Vas­ta pari vuot­ta on Helsingis­sä esimerkik­si ollut myyn­nis­sä tomaat­te­ja, jot­ka on poimit­tu kypsinä.

Pitkään kuvit­te­limme, että Valion vanil­ja­jäätelö on hyvää jäätelöä, kos­ka emme olleet näh­neet parem­paa. On se ihan kelvol­lista, mut­ta nautin­nois­sa – jol­laisek­si kai jäätelö on tarkoitet­tu – mie­lenki­in­toista on myös vaihtelu.

Kata­janokalla Tove Janssonin puis­tossa ital­ialainen maa­han­muut­ta­ja myy lip­pakioskissa, ”käsin tehtyä” ital­ialaista jäätelöä, arti­saani­jäätelöä. Aivan ihanaa. Kan­nat­taa mais­taa, jos eksytte Skat­talle. Koke­mus osoit­taa, että jäätelöt voivat olla eri­laisia. En tiedä, miten ital­ialainen jäätelö tehdään, mut­ta jo olo­muodoltaan se eroaa suo­ma­lais­es­ta. Siitä ei voi tehdä pal­lo­ja, vaan se lusikoidaan pahvi­rasi­aan. Kil­pailu mur­taa monop­o­lien val­lan jopa jäätelössä.

Kaveri on aika epeli. Hän perusti pienen ital­ialaisen kahvi­lan hyvin pieni­in tiloi­hin van­haan sikarimyymälään. Toivoimme vil­pit­tömästi onnea, mut­ta olimme aivan var­mo­ja, ettei tuo ole tuos­sa mon­taa kuukaut­ta. Näyt­tää se ole­van kan­nat­ta­va. Kahvi­las­ta saa espres­son ohel­la hyviä ital­ialaisia herkku­ja. Oma suosikki­ni on pääsiäis­pul­la (colom­ba) , joi­ta ostin lah­jak­si usei­ta. Lip­pakioskista saa myös keit­tolounai­ta. (Lip­pakioskin piti aue­ta jo viime kesänä, mut­ta kaupun­gin päätöksenteko…)

Kata­janokalla maa­han­muu­ton myön­teiset puo­let näkyvät niin san­ot­tuna kulut­ta­jan yli­jäämänä. (Kulut­ta­jan yli­jäämä tarkoit­taa noin suurin piirtein sitä hyö­tyä, mitä kulut­ta­jalle tulee hyödykkei­den tar­jol­la olemis­es­ta. Jos olisin valmis mak­samaan jäätelöan­nok­ses­ta neljä euroa, mut­ta saan sen 3,5 eurol­la, saan 0,5 euroa kulut­ta­jan yli­jäämää.) Luot­sikadul­la on kur­di­pako­lais­ten pitämä pesu­la, nepalilainen rav­in­to­la, venezue­las­ta paen­neen miehen pyöräko­r­jaamo ja –vuokraamo ja tämä ital­ialainen kahvi­la. Oli myös venäläisen naisen pitämä ompe­limo, mut­ta se on muut­tanut muualle.