Sampsa Katajan olisi pitänyt jatkaa eduskunnassa

Samp­sa Kata­ja (kok) ilmoit­ti luop­u­vansa kansane­dus­ta­jan tehtävistä ensi vaaleis­sa. Tieto ei yllät­tänyt, mut­ta har­mit­taa. Samp­sa on hyvä kansane­dus­ta­ja. hänen laisi­aan ei ole eduskun­nas­sa mitenkään liikaa.

Tun­nen Samp­san parhait­en vero­jaos­ton puheen­jo­hta­jana, jon­ka tehtävän hän on hoi­tanut aivan eri­no­mais­es­ti. Hänessä yhdis­tyy taita­va prag­maat­tisu­us tiukkaan peri­aat­teel­lisu­u­teen. Peri­aat­teel­lisu­us ilman prag­maat­tisu­ut­ta ja prag­maat­tisu­us ilman peri­aat­tei­ta ovat molem­mat tuhoon vieviä. (Vähän kuin tun­tee­ton jär­ki ja jär­jetön tunne) Min­un ja Samp­san peri­aat­teet menevät aika-ajoin ristin, minkä ei pitäisi yllät­tää ketään, sil­lä mehän olemme eri puolueis­sa, mut­ta arvostan hänen peri­aat­teel­lisu­ut­taan.  Ja prag­maat­tisu­ut­taan. Ja älyään.

- — - -

Samp­sa on onnis­tunut keräämään mag­neetin tavoin huonoa julk­isu­ut­ta, mikä lie­nee suure­na syynä hänen kyl­lästymiseen­sä. Tyyp­illi­nen oli, kun hän ennen joulua eduskun­nan per­in­teisen pikku­jouluil­lan tuoksin­nas­sa käy­tyään demarien pirskeis­sä kuuli jonkun sanovan suures­sa salis­sa jotain tyh­mää ja meni oikaise­maan väärää tietoa. Hänen puheen­vuorossaan ei ollut moit­teen sijaa, jos sen lukee pöytäkir­jas­ta, mut­ta puheesta pystyi tarkkaavainen kuuli­ja havait­se­maan, että pari lasia oli otet­tu. (Jot­ka tun­te­vat min­ut tietävät, että min­un puheestani kuulee yhdenkin lasin) Tästä syn­tyi melkoinen häs­lin­ki, mut­ta minkä takia? Heit­täköön ensim­mäisen kiv­en, joka ei koskaan…  (Joskus vuosia sit­ten estin vas­taa­vana iltana fyy­sis­es­ti erästä demarien kansane­dus­ta­jaa men­emästä puhu­maan, kun hän oli ottanut niin mon­ta lasia että olisi voin­ut kaat­ua puhu­japön­tön portaissa.)

Kysyin joskus joltain toimit­ta­jal­ta, mik­si nämä jah­taa­vat parhaiden edus­ta­jien pikkurikkeitä, kun muil­la on paljon isom­pia rikkeitä jah­dat­ta­vana. Me emme kalas­ta pikkukalo­ja, oli vas­taus. Met­sä­taloudessa ylähar­ven­nuk­sen väitetään johta­van met­sän pen­sas­tu­miseen. Pen­sas­tu­mi­nen on poli­ti­ikan suurimpia uhkia.

Kokoomus menet­tää yhden parhaista kansane­dus­ta­jis­taan. Voivat kat­soa peili­in ja kysyä, miksi.