Lääketutkimuksen rahoitus uusittava

Lääke­tutkimuk­sen rahoi­tus perus­tuu patent­tei­hin. Aiem­min Suomes­sa myön­net­ti­in patent­te­ja vain menetelmille tuot­taa lääke­molekyyle­jä, nyt myön­netään patent­te­ja itse molekyylille. Patent­ti on voimas­sa pääsään­töis­es­ti 20 vuot­ta. Tämä 20 vuot­ta ei kuitenkaan ole tehokkaan rahas­tuk­sen aikaa, kos­ka lääket­tä ei saa­da markki­noille heti paten­toimisen jäl­keen, vaan molekyylin tur­val­lisu­ut­ta ja vaikut­tavu­ut­ta on vielä selvitettävä.

Lääke­molekyylin kehit­tämji­nen kaikkine vaa­dit­tavine tur­val­lisu­us- ja vaikut­tavu­us­tutkimuksi­neen on hyvin kallista. Huo­mat­ta­va osa pro­jek­teista epäon­nis­tuu. Tämä pakot­taa tutki­van lääke­te­ol­lisu­u­den hyvin suurik­si yksiköik­si, jot­ta epäon­nis­tu­misen ris­ki saadaan katetuksi.

Lääke­tutkimus­ta ei syn­ny ilman rahoi­tus­ta, mut­ta tämä rahoi­tusarkkite­htu­uri on aika huono. Siinä on esimerkik­si seu­raavia ongelmia:

1)       Kun kek­sitään mullis­ta­va hyödylli­nen lääke, syn­tyy monop­o­lis­tisen tar­jon­nan ongel­ma. Lääkey­htiön kan­nat­taa mak­si­moi­da suuret­ta hin­ta x määrä, mikä merk­it­see, että hin­ta kan­nat­taa aset­taa tasolle, joka leikkaa pois huo­mat­ta­van osan kysyn­nästä. Hin­ta voi ylit­tää moninker­tais­es­ti lääk­keen valmis­tamisen mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set. On ole­mas­sa hyvä, paran­ta­va lääke, joka voi pelas­taa ihmishenkiä, mut­ta se jää voimakkaasti alikäytetyksi.

2)       Kun joku kek­sii lupaa­van lääk­keen (esim. sta­ti­init) muut lääkey­htiöt ryn­täävät apa­jalle tekemään saman­laista lääket­tä, jon­ka ei edes väitetä ole­van miltään osin tuo­ta kopi­oitavaa parem­pi. Mil­jarde­ja kuluu turhaan tutkimuk­seen, jol­la ratkaistaan ongel­maa, joka on jo ratkaistu. Toki sen alku­peräisen sta­ti­inin hin­taa joudu­taan kil­pailun takia laske­maan, mut­ta olisi tähän hin­tasään­te­lyyn halvem­piakin keinoja.

3)       Kan­nat­taa tutkia vain rikkaiden län­si­maid­en tarvit­semia lääkkeitä, kuten alzheimer­lääkkeitä, mut­ta ei esimerkik­si malar­i­alääkkeitä, kos­ka sille ei ole mak­sukyky­istä kysyntää.

4)       Kenenkään ei kan­na­ta kehit­tää lääkkeitä reservi­in, esimerkik­si antibioot­tia, jota pide­tään varas­tossa sen ison epi­demi­an var­al­ta eikä las­ke­ta liiken­teeseen ennen sitä kehit­tämään vas­tus­tuskyky­isiä kan­to­ja. Antibioot­tien osalta tilanne alkaa juuri tämän takia olla kriittinen

5)       Lääkkeil­lä ei ole nor­maale­ja markki­noi­ta, jos­sa kulut­ta­ja arvioisi tuot­teen hyö­tyjä suh­teessa hin­taan. Val­taosa lääkkeistä mak­se­taan veron­mak­sajien tai vaku­u­tusy­htiöi­den pus­sista. Jot­ta mak­sa­ja (Kela, vaku­u­tusy­htiö yms.) ei olisi täysin asee­ton, sen on voita­va hylätä täysin kohtu­ut­tomat hin­tavaa­timuk­set. Hylkäävästä päätök­ses­tä seu­raa yleen­sä se, että lääkey­htiöi­den rahoit­ta­mat poti­lasjär­jestöt ryhtyvät kam­pan­jaan lääkey­htiön saal­is­tuk­sen puoles­ta. Kum­mallista, että nuo poti­lasjär­jestöt eivät koskaan kyseenalaista lääkey­htiön moraalia.

6)       Lääke­tutkimus ei tuo­ta kovin toden­näköis­es­ti tulok­sia, joiden mukaan jonkin lääk­keen käyt­tö on tarpee­ton­ta tai johonkin tau­ti­in on ole­mas­sa yksinker­tainen ja hal­pa hoito. Tutkimus­tu­lok­sia on suo­ras­taan väären­net­ty osoit­ta­maan, että jokin lääke on vaikut­tavampi kuin se itseasi­as­sa onkaan.

Hyvä esimerk­ki tämän poli­ti­ikan vaiku­tuk­ses­ta ovat AIDS-lääk­keet. Vuo­den 2000 tietämis­sä pääosa AIDS-poti­laista asui köy­hissä mais­sa, mut­ta suurel­la rahal­la kehite­tyt AIDS-lääk­keet oli hin­noitel­tu ajatellen, kuin­ka paljon rikkaan län­si­maan ihmisen hen­gen pelas­tamis­es­ta ollaan valmi­it mak­samaan. Viimeisenä virkavuon­naan pres­i­dent­ti Clin­ton onnis­tui pain­os­ta­maan lääkey­htiöitä myymään lääkkeitä alen­nuk­sel­la Afrikkaan. (Teil­lä on kas­sakaapis­sanne patent­ti, mut­ta min­ul­la taas on patent­ti­la­ki!) Lääkkei­den hin­ta aleni kun­nioitet­ta­vat 97 %.

Toinen tämän sairaan sään­nöstön seu­raus on, että lääkey­htiöt käyt­tävät lääkkei­den markki­noin­ti­in enem­män rahaa kuin niiden tutkimiseen, vaik­ka lääkkei­den markki­noin­ti on vähän moraalin raja­mail­la ole­vaa puuhaa. (Resep­tilääkkei­den main­os­t­a­mi­nen yleisölle on Suomes­sa kiellettyä.)

Olen esit­tänyt tätä ennenkin, mut­ta esitän taas. Tähän arkkite­htu­uri­in tarvi­taan kolme muutosta:

1)       Kun lääk­keelle myön­netään patent­ti, tuo­hon patent­ti­in on liitet­tävä hin­ta, jol­la julki­nen val­ta voi ostaa patentin vapaak­si. Tähän tarkoituk­seen taas on muo­dostet­ta­va jokin OECD-maid­en yhteiselin, joka yhdessä rahoit­taa patentin mitätöimisen mak­saen siitä suun­nilleen samas­sa suh­teessa kuin nuo maat tai niiden pakol­liset vaku­u­tusjär­jestelmät jou­tu­isi­vat paten­tista hin­nois­sa mak­samaan. Täl­lä en tarkoi­ta, että lääkey­htiön saa­mat tulot lääk­keestä aleni­si­vat olen­nais­es­ti vaan että ne mak­set­taisi­in eri logi­ikan mukaan.

2)       Saman OECD-maid­en yhteise­li­men on ryhdyt­tävä til­a­maan sel­l­aisia lääkkeitä, joiden kehit­tämi­nen ei ole nyt taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa. Näitä oli­vat esimerkik­si nuo malar­i­alääk­keet ja reservi­in kehite­tyt antibiootit. Saman tahon tulee tila­ta lääkey­htiöistä riip­puma­ton­ta tutkimus­ta lääkkei­den vaikut­tavu­ud­es­ta ja tavoista vähen­tää lääkkei­den turhaa käyttöä.

3)       Lääkkei­den har­maatuon­ti on kiel­let­tävä. Aiem­min lääkey­htiöt myivät lääkkeitä köy­hi­in mai­hin halvem­mal­la. Tämä oli eet­tis­es­ti hyvä asia, vaik­ka sen moti­iv­ina olisikin ollut silk­ka tulo­jen mak­si­moin­ti hin­tad­if­fer­roin­nil­la. Sen jäl­keen lääkey­htiöi­den kohtu­u­ton­ta saal­is­tus­ta yritet­ti­in hillitä sal­li­mal­la noiden halpo­jen lääkkei­den har­maatuon­ti köy­histä maista rikkaisi­in. Nai­ivi aja­tus. Seu­rauk­se­na tietysti oli, että köy­hät maat joutu­vat mak­samaan lääkkeistään nyt saman kuin rikkaat maat.

Esimerkik­si noista sta­ti­ineista ensim­mäisen olisi ostet­tu vapaak­si ja lääkey­htiö olisi tehnyt siitä hyvän tilin. Seu­raavia sta­ti­ine­ja ei olisi kan­nat­tanut kehit­tää, elleivät ne olisi olleet joltakin omi­naisu­udeltaan ratkai­sev­asti parem­pia. Turhaa lääke­tutkimus­ta olisi siis jäänyt tekemättä.