Puheenvuoroni puoluekokouksessa

Suomes­sa keski­tytään talous­poli­it­tises­sa keskustelus­sa liiak­si suh­dan­neke­hi­tyk­seen, kun poli­itikko­jen pitäisi kat­soa kauem­mak­si, minne olemme menos­sa ja halu­am­meko men­nä sinne. Piket­ty huomio tulo­ero­jen lisään­tymis­es­tä vas­taa sel­l­aista trendiä, jota mei­dän on syytä tarkkailla.

Suomes­sa taloudelli­nen tasa-arvo lisään­tyi tasais­es­ti 40 vuot­ta, mut­ta on nyt kään­tynyt uud­estaan nousu­un. Suomes­sa ei ainakaan vielä ole kyse pääomien kasaan­tu­mis­es­ta – olisi ihan kiva, jos pääo­mia olisi vähän enem­män. Suurin eri­ar­voisu­u­den lähde ei ole pääo­mas­sa vaan omas­sa päässä, siinä, että joidenkin osaamis­es­ta mak­se­taan melkein mitä hyvän­sä ja tois­t­en ei juuri mitään.

Outi Alanko-Kahilu­o­to piti tääl­lä eri­no­maisen talous­poli­it­tisen puheen­vuoron, vaik­ka kuvit­teli ehkä puhu­vansa sosi­aalipoli­ti­ikas­ta. Ohjel­man rak­en­teelli­nen heikkous min­un ajat­te­lu­ta­paani näh­den on per­in­teinen jako talous- ja sosiaalipolitiikkaan.

Kun taloud­clliset erot kas­va­vat, on lisät­tävä tulo­jen tasaamista. Eri­tyis­es­ti pitää paran­taa käteen jääviä ansioi­ta pienistä palkkatuloista.

Kävin vähän aikaa sit­ten puhu­mas­sa mata­la­palkkatöistä PAM:n hal­li­tuk­selle. Siel­lä valitet­ti­in, että varsi­nainen pro­le­taari on vas­ten­tah­tois­es­ti osa-aikatyötä tekevä kau­pan kas­sa. Niin onkin. Paljolti vihrei­den ansioista hän saa 150 euroa enem­män sovitel­tua päivära­haa ja satasen ver­ran enem­män asum­is­tukea eli yhteen­sä 250 euroa/kk. Vähän vinoilin puheen­jo­hta­ja Ann Selin­ille, pystyykö hän tuloneu­vot­teluis­sa samaan.

Elämme maail­man­his­to­ri­an voimakkain­ta taloudel­lisen kasvun aikaa. Tosin emme Suomes­sa vaan maail­man­laa­juis­es­ti. Tämä saat­taa maa­pal­lon kan­tokyvyn vah­van paineen alle.

Ympäristön etu on otet­ta­va mukaan talous­poli­ti­ikas­sa joko verot­ta­mal­la haitallisia asioi­ta tai sub­ven­toimal­la hai­tat­to­mia. Edelli­nen on järkeväm­pää kuin jälkim­mäi­nen pait­si sik­si, että se on talous­te­o­reet­tis­es­ti oikeaop­pista myös sik­si, että se tuot­taa julkiseen talouteen rahaa, kun tukipoli­ti­ik­ka vie raho­ja. Mehän tarvit­semme lisää rahaa tulo­jen tasaamiseen.

Lisäk­si tarvit­semme talous­poli­ti­ikas­sa enem­män Euroop­pa. EU:n piti olla pro­jek­ti, joka panee markki­navoimat kuri­in, mut­ta aivan toisin on käynyt. Jäsen­maid­en keskinäi­nen epälu­ot­ta­mus on johtanut kankeisi­in sään­töi­hin, jot­ka pakot­ta­vat huonoon talous­poli­ti­ikkaan.  Ongel­ma kos­kee eri­tyis­es­ti euroaluet­ta. Yhdys­val­lat ja Japani esimerkik­si ovat voineet har­joit­taa paljon järkeväm­pää poli­ti­ikkaa ja niin ovat myös Ruot­si ja Bri­tan­nia. Tämän seu­rauk­se­na kaik­ki euro­maat ovat velka­an­tuneet ja mah­dol­lisu­udet hyv­in­voin­ti­val­tion ylläpitämiseen ovat heikentyneet.