Kun toimin kuntajakoselvittäjänä Päijät-Hämeessä epäonnistuneessa Uusi Kunta projektissa, tutustuin myös Sysmän kuntaan, joka ei ollut lähtenyt selvitykseen mukaan, eikä sitä kukaan halunnut siihen myöskään pakottaa. Kävin kuitenkin tapaamassa sysmäläisiä. Voi olla, että käsitykseni kunnasta on liiankin romantisoitu, mutta siinä oli jotain sellaista, jot6a ajattelin uuden maalaiskunnan olevan parhaimmillaan.
Sysmä oli enemmän kommuuni kuin kunta – siis sanan suomankielisessä merkityksessä. Siellä talkootyön osuus oli suuri eikä hallinnollisista mutkista niin välitetty. Jossain isommassa kunnassa ehkä nipotettaisi esteellisyydestä, jopa kunnanjohtaja ja kunnanhallituksen puheenjohtaja olisivat naimisissa keskenään, mutta Sysmässä tästä asetelmasta ei ollut sanottavaa haittaa kenellekään. Monet asiat hoidettiin siellä huomattavasti halvemmalla kuin isommissa ja byrokraattisemmissa kunnissa. Pienessä kunnassa toiminnat eivät lohkoontuneet, vaan kokonaisuus pysyi päättäjillä mielessä.
Kunnan tämänhetkisistä tehtävistä Sysmä ei kuitenkaan pitkään selviäisi ihan vaan korkeasta keski-iästä johtuen. Niinpä jätin Uutta kuntaa koskevaan selvitykseen paikan myös Sysmälle ajatellen sitä, että kunta jossain vaiheessa toteaisi olosuhteet itselleen ylivoimaisiksi.
Mutta jos sote-palvelut otetaan kunnilta pois, jäljelle jäävistä tehtävistä Sysmä selviää itsenäisenä paremmin kuin osana suurempaa kuntaa.
Pienten maalaiskuntien osalta kuntalakia pitäisi keventää huomattavasti ja sallia yleinen järjen käyttö. Niiden osalta voisi myös hankintalakia keventää. Toisaalta kunnan tehtäviin voisi lisätä sellaisia asukkaiden yhteistoimintaa koskevia pykäliä, jotka eivät saas oikein sovellu suuriin kaupunkeihin. En nyt tarkoita, että peruskoulun oppilaat velvoitettaisiin taas tuomaan päivässä yksi halko kouluun, mutta jotain sen suuntaista.
Parempi, että en lähde täältä Katajanokalta tämän tarkemmin neuvomaan maalaiskuntia, mutta väitän, että maalaiskunnat voisivat paremmin, jos niille tehtäisiin oma kuntalaki tai kuntalakiin otettaisiin joitakin pykäliä jotka koskevat vain kaupunkeja tai vain maaseutua.