Kun toimin kuntajakoselvittäjänä Päijät-Hämeessä epäonnistuneessa Uusi Kunta projektissa, tutustuin myös Sysmän kuntaan, joka ei ollut lähtenyt selvitykseen mukaan, eikä sitä kukaan halunnut siihen myöskään pakottaa. Kävin kuitenkin tapaamassa sysmäläisiä. Voi olla, että käsitykseni kunnasta on liiankin romantisoitu, mutta siinä oli jotain sellaista, jot6a ajattelin uuden maalaiskunnan olevan parhaimmillaan.
Sysmä oli enemmän kommuuni kuin kunta – siis sanan suomankielisessä merkityksessä. Siellä talkootyön osuus oli suuri eikä hallinnollisista mutkista niin välitetty. Jossain isommassa kunnassa ehkä nipotettaisi esteellisyydestä, jopa kunnanjohtaja ja kunnanhallituksen puheenjohtaja olisivat naimisissa keskenään, mutta Sysmässä tästä asetelmasta ei ollut sanottavaa haittaa kenellekään. Monet asiat hoidettiin siellä huomattavasti halvemmalla kuin isommissa ja byrokraattisemmissa kunnissa. Pienessä kunnassa toiminnat eivät lohkoontuneet, vaan kokonaisuus pysyi päättäjillä mielessä.
Kunnan tämänhetkisistä tehtävistä Sysmä ei kuitenkaan pitkään selviäisi ihan vaan korkeasta keski-iästä johtuen. Niinpä jätin Uutta kuntaa koskevaan selvitykseen paikan myös Sysmälle ajatellen sitä, että kunta jossain vaiheessa toteaisi olosuhteet itselleen ylivoimaisiksi.
Mutta jos sote-palvelut otetaan kunnilta pois, jäljelle jäävistä tehtävistä Sysmä selviää itsenäisenä paremmin kuin osana suurempaa kuntaa.
Pienten maalaiskuntien osalta kuntalakia pitäisi keventää huomattavasti ja sallia yleinen järjen käyttö. Niiden osalta voisi myös hankintalakia keventää. Toisaalta kunnan tehtäviin voisi lisätä sellaisia asukkaiden yhteistoimintaa koskevia pykäliä, jotka eivät saas oikein sovellu suuriin kaupunkeihin. En nyt tarkoita, että peruskoulun oppilaat velvoitettaisiin taas tuomaan päivässä yksi halko kouluun, mutta jotain sen suuntaista.
Parempi, että en lähde täältä Katajanokalta tämän tarkemmin neuvomaan maalaiskuntia, mutta väitän, että maalaiskunnat voisivat paremmin, jos niille tehtäisiin oma kuntalaki tai kuntalakiin otettaisiin joitakin pykäliä jotka koskevat vain kaupunkeja tai vain maaseutua.
Miksi Sysmä ei selviäisi? Epäiletkö johdon muuttuvan seniiliksi, vai eikö vanhainkoteihin riittäisi enää hoitajia? En usko kumpaankaan, joten kaipaisin jotain muuta toimivampaa syytä.
Viittasit soten raskauteen, mutta en nyt näe siinäkään mitään, mikä tekisi Sysmän toimintakyvyttömäksi soten hoitajaksi.
En näe tarvetta jakaa kuntia kahteen kastiin, sillä selvää rajaa ei ole. Uusi raja ja kaksijakoiset säännöt aiheuttaisivat vain hölmöyksiä, kun kahdella vierekkäisellä, jokseenkin samankokoisella kunnalla olisi eri säännöt. Historiassa on ollut erityisiä kaupunkioikeuksia ja muuta kastijakoa, mutta emme kai halua tuollaista enää. Fiksumpaa on kirjoittaa lait ja säännöt niin, että ne toimivat järkevästi sekä suurissa että pienissä kunnissa (vaikkapa niin, että kilpalutusrajat ovat kunnan koon funktio, tiettyjä virkoja vaaditaan 1 kpl per n asukasta, mahdollisesti kuntien yhtesinä jne.).
Yksi ero kaupunkien ja maaseudun välillä on, että — opetus- ja sote-palveluiden järjestämisvelvollisuuden vuoksi — maalaiskunnat yrittävät kaikin keinoin estää haja-asutusalueen loma-asuntojen muuttamisen vakituisiksi asunnoiksi. Kaupungeissa taas on usein järkevää antaa kysynnän ja tarjonnan ohjata rakennusten käyttötarkoituksia — jos toimistoille ei ole kysyntää, muutetaan ne asunnoiksi. Muutenkin ylhäältä annettu kaavoitus herättää välillä kansalaiset vastarintaan, vaikka sen takana olisi hyviä tarkoituksia. Miten eroaisi nykyisestä sellainen kaupunki, jossa rakennusten toteuttaminen annettaisiin vapaammin markkinoiden hoidettavaksi ja tonttituloilla kaupunki hankkisi sosiaaliseen asumiseen asuntoja? Tässä vähän on kahden kerroksen väen kaikua, mutta niin on vuokrataloissa vs. omistustaloissa muutenkin. Markkinat esim. hinnoittelevat merinäköalan tai ylemmän kerroksen arvokkaammiksi, jolloin yhden vuokratalon ja yhden omistustalon sijaan saataisiin kaksi taloa, joissa on omistusasujille tuplasti haluttuja asuntoja ja parhaassa tapauksessa enemmän vuokra-asuntoja edullisemmalla hinnalla.
Oletko laskenut kunnan kantokyvyn myös tilanteessa, jossa SOTE-palvelut on oikeasti perattu läpi ja katsottu mitkä kuuluvat yhteiskunnan tarjoamiin peruspalveluihin ja mitkä kuuluvat yksilön omalle vastuulle? Ei kai kukaan lakutaitoinen oleta, että SOTE-himmeli on nykyisen laajuinen tulevaisuudessa? Meilä ei yksinkertaisesti ole varaa tähän.
Yksinkertaisinta on laskea — 50 % ja — 30 % vaihtoehdot ja miettiä asia uudestaan. Jossain tuossa haarukassa tulee toivottavasti olemaan kantokykymme. En pidä ajatuksesta, että yritämme väkisin nykyisen kaltaisella himmelllä ja koko järjestelmä romahtaa. En pidä Uuden Seelannin mallia kovin toivottavana, mutta niin käy meillekkin, jos emme tee korjausliikkeitä hallitusti.
Oleellista on, kuten totesit, että pienemmät yksiköt ovat tehokkaampia. Suuret säästöt saadaan aikaiseksi purkamalla liian suuret kaupungit pienemmiksi. Helsingin pilkkominen 10 000 — 40 000 asukkaan kaupungeiksi ja kauppaloiksi tuo suurimmat yksittäiset säästöt. Taitaa siitä syntyä joku maalaiskuntakin.
Kalle. Ensin halusit lisätä terveydenhoitomenoja 30% (Ranskan terveydenhuolto meille ja sitten alentaa 30%. Yritä päättää
Kiintoisa ajatus, mutta totuus on täsmälleen päinvastainen: uusia veronmaksajia haluavat kaikki kunnat.
Ja terveyspalveluita kunnat joutuvat tarjoamaan myös loma-asukkaille.
Loma-asukkaiden terveyskeskuskäynnistä lähtee lasku asukkaan kotikuntaan. Kannattavaa bisnestä.
Niinpä, ja vapaa-ajan asunnon kiinteistövero on kunnalle tuottoisampi kuin vakituisen asunnon. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä on Sysmälle ylivoimaisen edullinen.
Tiedätkö, tämän vuoksi yksityistämiset ja ulkoistukset ovat hankalia. Kun vaikkapa siivous ulkoistetaan, varsinaisista työntekijöistä tulee siivojille liikkuvia esteitä ja siivoojista työntekijöille satunnaisia, vaihtuvia naamoja, jotka ilmestyvät milloin milloinkin ja katoavat taas. Kollegiaalisuus ja arvostus katoaa ja koska ei olla enää samassa veneessä, sopimustekstin yksityiskohdista tulee tärkeitä. Samassa organisaatiossa taas ollaan kollegoita, autetaan toisia ja tehdään sitä, mikä on tärkeintä, eikä nipoteta työnjaosta.
Varmaan voisi muutenkin miettiä sitä järjen käyttöä tuon osalta. Ja rutiininomaisiin ja/tai tarpeettomiin valituksiin hankinnoista voisi ihan suosiolla lisätä jonkun sakon. Nykyään kai muroihin kuseminen huonon häviäjän toimesta on tehty turhan helpoksi.
Osmo: “Mutta jos sote-palvelut otetaan kunnilta pois, jäljelle jäävistä tehtävistä Sysmä selviää itsenäisenä paremmin kuin osana suurempaa kuntaa.
Pienten maalaiskuntien osalta kuntalakia pitäisi keventää huomattavasti ja sallia yleinen järjen käyttö. Niiden osalta voisi myös hankintalakia keventää.”
Ilman sotea kuntien tilanne muuttuu aivan toisen näköiseksi, ne asiat, mitkä jäävät, voidaan hoitaa asukaslähtöisemmin.
Itse asiassa järjen käyttöä ei ole nykyisessäkään kuntalaissa kielletty, kunnat vain eivät osaa hyödyntää siihen sisältyviä mahdollisuuksia — mennään vaan niinkuin ennenkin.
Ja (pienenä sivujuonteena) Kunnallisalan Kehittämissäätiö, jonka pitäisi rahoillaan edistää innovaatioita, ei tee mitään sinne päinkään, ainoastaan typeriä galluppeja, joilla pyritään sementoimaan nykytilanne.
Osmo, nyt luet kyllä tahallaan väärin. Haluan, että tehdään sormiharjoitelmat sosiaali- ja terveydenhuoltomenoista tasolla — 50% ja — 30%. Jossain tuossa on tulevaisuuden SOTE-taso.
Täältä poimin joskus linkin mikä lie YK:n tekemä terveydenhuollon kustannustehokkuusanalyysi. Siinä oli Ranska ja Italia huippua kustannustehokkuudessa. Ranskan ymmärrän, Italia oli minulle yllätys.
Yritysmaailmasta tiedän, että tehtävistä riippuen joskus pienet ovat tehokkaampia ja joskus isot. Joskus suuruuden ja pienuuden ekonomiaa pystytään kombinoidaan menestyksekkäästi sopimuksiin perustuvalla työnjaolla.
Siksi ihmettelen sellaisia poliitikkoja, jotka kritiikittä ideologiaansa pohjautuen aina kertovat isomman koon tuovan säästöjä tai päinvastoin suuria kuluja. Ja toisaalta arvostan sellaisia poliitikkoja, jotka osaavat arvioida tilannetta analyyttisesti.
Olisi hienoa, jos kuntien ja muiden julkisten toimijoiden toimintaa vihdoin päästäisiin arvioimaan järkevästi. Samalla tavalla pitäisi arvioida EU:n ja valtioiden välistä työnjakoa. Näyttää siltä, että EU estää monissa tilanteissa järkevää ja tehokasta toimintaa. Mutta toisaalta EU tuo myös etuja.
Jotenkin se ylempi byrokratia aina pyrkii liian pikkutarkkaan ja kahlitsevaan sääntelyyn. Toisaalta aivan villiksi toimintaa kentällä ei voi päästää.
Ongelma ovat viranomaistehtävät, joissa tarvitaan asiantuntijaa.
Nykyisessä mallissa “merkittävää julkista valtaa käyttävä” henkilö on asianomaisen kunnan virassa. Siis jokaisella kunnalla on oma sosiaaliviranomainen, kaavoittaja, rakennustarkastaja jne.
Jos kunta olisi tilaajaorganisaatio, joka hankkisi myös viranmaispalveluita “keskuskunnalta” tai mistä mielestään ne saakin, homma toimisi pienellä organisaatiolla.
Yhden hengen virnomaisosaaminen — vaikka kunnan teknisenä johtajana — on varsin vaativa paikka jos on se ainoa alan henkilö. Isommassa yksikössä osaamista pystytään ylläpitämään — aina sekään kunnissa ei tietenkään onnistu.
Kunta olisi siis kunnan johto ja sekä luottamushenkilöt, mutta muu viranomaisoimintakin voitaisiin hankkia mistä parhaaksi nähdään.
Malli muuten toimii Ranskassa, jossa onkin paljon pieniä kuntia.
Niin ja miksi hemputissa pysäköinninvalvonnan on oltava kunnallista toimintaa.
Poimi se linkki uudelleen ja laita meille nähtäväksi!
Ranska otti WHO:n vuoden 2000 vertailussa maailmanmestaruuden kokonaispisteillä (tulokset + asiakastyytyväisyys), mutta se oli myös tuolloin Euroopan kallein BKT:hen verrattuna. WHO:n vertailu on jo niin vanha, että sitä ei kuitenkaan kannata liikaa katsella. (Tosin Suomi oli siinäkin hyvä tuloksiltaan ja edullinen mutta tyly.)
Asia ei muutenkaan liene sellainen, jossa oikein olisi laskettavissa kustannustehokkuutta tavalla, joka nostaisi yhden mestariksi. Sen sijaan samalla kustannustasolla olevien maiden tuloksia voidaan vertailla keskenään — jos hyviä vertailuja löytää.
Kohtuullisen tuore vertailu on vuoden 2013 “Euro Health Consumer Index”. Siinä Suomi on terveydenhuollon tulosten perusteella jaetulla kolmannella sijalla Ruotsin, Sveitsin ja Alankomaiden kanssa. Ranska on yhdeksäntenä.
Hoitotuloksessa ykkösenä on Islanti. Tämä saattaa johtua pieneltä osalta paradoksaalisesti siitä, että maassa ei ole erikoistumiskoulutusta, vaan ainoastaan valmiita ulkomailla koulutettuja erikoislääkäreitä. Erikoisemmat potilastapaukset myös herkästi lähetetään ulkomaille hoitoon.
Kokonaissijoituksena Suomi on kymmenes. Ranska on hiuksenhienosti meidän edellämme, mutta voitamme Ranskan kaikessa muussa paitsi odotusajoissa. Ruotsi on juuri meidän perässämme, mutta Ruotsi häviää meille lähinnä odotusajoissa. (Tutkimuksen tekijät toteavat, että sikäläinen vårdgaranti ei ole toiminut. Kannattaako huonoa kopioida?) Italia on pisteissä jossain kaukana perässä (Alankomaat: 870, Suomi: 773, Italia: 651.)
Koko nipun voittaja on Alankomaat, joka siis on hoidon tuloksissa meidän kanssamme samassa tasossa. Toisaalta siellä ollaan vertailun mukaan heikompia esimerkiksi ennaltaehkäisevissä palveluissa. Tutkimuksen tekijät kuitenkin toteavat, että on vaikea tehdä asetelmaa, jossa Alankomaat ei pärjäisi erittäin hyvin. (Järjestelmä on myös Euroopan kalleimpia.)
Vertailussa Suomesta sanotaan:
As the EHCI ranking indicates, Finland has established itself among the European champions, with top outcomes at a fairly low cost. In fact, Finland is a leader in value- for-money healthcare.
Compared with Sweden, Denmark and other Nordic countries, Finnish healthcare is somewhat old-style in the sense that national authorities have not paid too much attention to user- friendliness. This means that waiting times are still long, provision of “comfort care” such as cataract surgery and dental care is limited and that out of pocket-payment, also for prescription drugs, is significantly higher than for Nordic neighbours.
Ei yksi vertailu tietysti kesää tai talvea tee, mutta tämä tuntuu Suomen kohdalla olevan muutenkin trendi. Toimivaa muttei mukavaa.
Raportti tästä luettavaksi.
Tuo WHO:n tutkimus vuodelta 2000 käytti terveydenhuoltojärjestelmän tuotoksena elinajan odotetta ikään kuin ainoa siihen vaikuttava tekijä olisi terveydenhuolto.
Toisaalta miksi ihmeessä sen pitäisi olla jotain muuta? Homman ilmeisesti saa kuitenkin toimimaan ihan kaupallisestikin, joten sen pitäisi tuoda kunnalle rahaa. Kyse on kuitenkin lainvalvonnasta.
(Ok, sen voisi tietysti kilpailuttaa provikkaoikeuksilla, mutta ei sitä ilmaiseksi pidä pois antaa. Yksityiset alueet ovat sitten erikseen.)
Tässä olisi yksi tehokkuusvertailu:
http://www.bloomberg.com/visual-data/best-and-worst/most-efficient-health-care-countries
Ei todellakaan kovin mukavaa: pitkät odotusajat hoitoon, erityisesti hammashoitoon ja korkeat omavastuut lääkkeissä.
Nämähän ne kritiikin aiheet ovat olleet — eikä uusi hallintohimmeli tilannetta paranna (tosin kaihileikkauksiin päässee nykyisin melko nopeasti — eikä se mikään ‘comfort care’ ole).
Tuo on juuri niitä huonoja vertailuja, jotka eivät sairastunutta lämmitä. Siinä pisteytys on:
60 %: elinajanodote
30 %: hinta suhteessa BKT:hen
10 %: absoluuttinen hinta
Vertailu on todennäköisesti tehty lähinnä näyttämään pitkää nenää Yhdysvaltojen järjestelmälle. Elinajanodotteella on lopulta nykymaailmassa suhteellisen vähän tekemistä terveydenhuoltojärjestelmän kanssa, jos järjestelmä on edes kohtuullista länsimaista tasoa. Asia riippuu enemmän geeneistä ja kulttuurista.
Eurooppalainen vertailu ottaa huomattavan paljon kantaa siihen, miten esimerkiksi syöpään sairastuneelle tai sydänkohtauksen saaneelle käy, tai missä ajassa pääsee minkäkinlaiseen hoitoon.
WHO:n vertailussa elinajanodotteella oli myös iso paino, mutta siinä katsottiin myös elinajanodotteen tasaisuutta sekä hoitoonpääsyyn liittyviä asioita. Muistaakseni mukana oli jokin taloudelliseen kohtuullisuuteen liittyvä tekijä myös, hinta ei kuitenkaan ollut vertailtavana.
WHO ei siis enää vertailujaan tee, koska mittaristo oli aika huono. Siitä ei järjestelmien kehittämiseen voinut ammentaa paljonkaan.
Tietääkseni eurooppalainen vertailu on ainoa laajemmin käytössä oleva, jossa pääsee vertailemaan eri maiden järjestelmien hyvyyttä asioissa, jotka ovat järjestelmillä hoidettavissa. Valitettavasti vertailu ei kata esimerkiksi Singaporea, Hong Kongia ja Japania, jotka olisivat mielenkiintoisia vertailukohtia.
Viherinnsi voi kertoa miksi jääkiekkotuomarit eivät ole kunnan tai valtion palkkalistoilla tai ylippättän miksi kukaan olisi muualla kuin kunalla töissä?
Viranomaisvaltaa käytetään jo ruohonleikkuussa siinä, että missä järjestyksessä kunnan nurtsi leikataan.
No, ylipäätään:
- Viranomainen voisi olla ihan missä tahansa Suomessa viranomainen. Esimerkiksi pappi saa vihkiä ihna misä tahansa.
- Mietitetään edes sekuntti sanaa “merkittävä” julkinen valta, joka raja tuntuu olevan 40 euroa. Eikö tunnukkin, että perustuslakivaliokunnassa on täydiä idiootteja ja pösilöitä, kun moisen keksivät.
Kuntalainen ja verkonmaksaja kun vain hluaa, että niillä verorahoilla jotain tapahtuu ihan todellisudessa.
Pysäköinnin valvonta hoituu oikein reippasti, kunhan kuka tahansa saa hintana väärin pysäköidyn auton omaan jemmaansa ja antaa mahdollsiuuden lunastaa se käypiä kuluja vastaan. Noin muualla maailmassa. eikä noin viikon jälkeen kenellekään tule mieleen pysäköidä väärin sekunniksikaan.
Siis: väärinpyskäköinti on valtiovallan erityisessä suojelussa. Kuten moni muukin asia, jossa kutaan pitää palkata se epätoivoinen ylityöllistetty ja ei-niin-kaikkitietävä henkilö joitamaan viranomaishommia vähän miten sattuu.
Ilmeisesti sen verran löytyy kunnallishallinnosta väärinpysäköiviä autoilijoita, ettei pysäköinninvalvontaa saada järjestettyä riittävässä määrin eikä edes virastoaikojen ulkopuolella.
Luulisi, että edes blogisti saisi sellaisen aloitteen tehtyä, että resursseja lisätään 50% seuraavalle vuodelle, mikäli pysäköinninvalvonta tekee voittoa. Muuten ne jäisivät samalle tasolle. Pätevä pomo saisi aika nopeasti järjestettyä tuon jälkeen kunnollisen ja kattavan valvonnan pikahinauksineen ja säilytysmaksuineen.