Helsingin kaavoitus ja luontoarvot (3): Luonto Helsingissä: ihmistä vai luontoa varten?

Luon­toko­hteil­la on arvoa toisaal­ta asukkaille, mut­ta toisaal­ta luon­toko­hteet ovat arvokkai­ta itsessään, vaik­ka niitä ei kukaan kävisi koskaan kat­so­mas­sa. Maas­sa on arko­jen bio­tyyp­pi­en suo­jelemisek­si luon­non­puis­to­ja, joi­hin toisin kuin kansal­lispuis­toi­hin, ei halu­ta liikaa kävi­jöitä luon­non rauhaa tärvelemään.

Luon­non itseis­ar­voinen suo­jelu sopii minus­ta vähän huonos­ti Helsinki­in, jos­sa maan vai­h­toe­htoiskäytön hin­ta on yksi maan suurim­mista. Jos luon­to olisi neu­vot­teluis­sa osa­puoli, se myisi nämä luon­toko­hteet Helsingis­sä raken­nus­maak­si ja ostaisi sil­lä rahal­la sato­ja ker­to­ja suurem­pia aluei­ta muual­ta Suomesta.

Siltä osin kuin luon­toko­hteet ovat ihmistä varten, niitä ei voi vai­h­taa toisel­la puolel­la maa­ta ole­vi­in kohteisi­in, kos­ka ne ihmiset ovat täällä.

Ongel­malli­nen argu­ment­ti on, että kun muual­la Suomes­sa met­siä alis­te­taan talous­met­sik­si, vain Helsingis­sä on koh­ta oikea­ta van­haa met­sää ja sik­si met­sät pitää säästää Helsingis­sä. Tilanne voi todel­lakin olla juuri niin kuin san­o­taan, mut­ta eikö sitä pitäisi ratkaista siel­lä, mis­sä aar­nialuei­den säi­lyt­tämi­nen merk­it­see vain vähäistä alen­tu­mista puun tuotan­nos­sa? Kovin kallista on aar­nialuei­den säi­lyt­tämi­nen keskel­lä Helsinkiä ver­rat­tuna niiden säi­lyt­tämiseen muual­la Suomes­sa. Brasil­ias­sa sen, joka ottaa met­sää käyt­töön, velvol­lisu­us on ostaa met­sää muual­ta ja suo­jel­la se. Helsin­ki voisi var­maankin suo­jel­la muual­la maas­sa moninker­taisen määrän met­sää vasti­neek­si met­sien kaavoit­tamiselle Helsingissä.

Mut­ta: van­ho­jen met­sien suo­jelu Helsingis­sä ja juuri Helsingis­sä on perustel­tua virk­istyskäytön kannal­ta. Itse­tarkoituk­selli­nen van­ho­jen met­sien suo­jelu kuu­luu muualle, mut­ta met­sil­lä on arvon­sa ihmisille tääl­lä. Oikeal­la met­säl­lä on ver­rat­tomasti parem­pi arvo myös virk­istyk­selle kuin puu­pel­loil­la. Sil­loin suo­jelu ei voi olla niin totaal­ista, että alueet sul­je­taan taval­lisil­ta kansalaisil­ta, jot­ta ne eivät kuluisi liikaa.

Entä alku­peräi­nen luon­to ryteikköi­neen vai hoide­tut puis­tot? Molem­pia. Mis­sä kulu­tus on suur­ta, hoidet­tu puis­to on paikallaan.

Entä harv­inaiset, laivo­jen mukana tulleet tulokasla­jit? Ovatko ne suo­jelun arvoisia aartei­ta vain onko niil­lä pelkkä kuriositeettiarvo.

Tai sit­ten lajit, joi­ta ei esi­in­ny muual­la kuin Helsingis­sä, kos­ka Helsin­ki on niin etelässä? Ovatko ne näil­lä val­tioiden rajoil­la kor­vaa­mat­to­mia, mut­ta oli­si­vat merk­i­tyk­set­tömiä, jos Viro ja Suo­mi kuu­luisi­vat samaan valtioon?