Sote-sopu

(Kir­joi­tus on julka­istu Savon Sanomissa)

Hal­li­tus ja oppo­si­tio ovat sopi­neen sote-palvelu­jen jär­jestämis­vas­tu­un antamis­es­ta yliopis­tol­lis­ten keskus­sairaaloiden ympärille muo­doste­tu­ille miljoon­api­ireille, joi­ta kut­su­taan nim­i­hirviöl­lä erva-alueet.

Ker­rankin on tehty ratkaisu, joka saa poli­itikot kil­paile­maan, kuka on ollut täl­lä kan­nal­la pisim­pään. Tästä on hyvä jatkaa!

Uusi malli tarvit­ti­in, kos­ka vas­tuukun­ta­malli tulkit­ti­in perus­tus­lain vas­taisek­si ja sen poh­jana ollut kun­tau­ud­is­tus vesit­tyi. Maakun­ta­malli kaa­tui kaupunkikun­tien vas­tus­tuk­seen. Niiden oli mah­do­ton hyväksyä maakun­ta­mallia vaa­dit­tua äänileikkuria, joka olisi pain­ot­tanut maalaiskun­nis­sa asu­vien ääniä, jot­tei keskuskaupun­ki olisi saanut asukkaiden enem­mistöl­lään määräys­val­taa kuntayhtymässä.

Miljoon­api­ireis­sä on usei­ta kaupunke­ja, joten äänileikkure­i­ta ei tarvi­ta. Ne ovat riit­tävän suuria järkevän työn­jaon jär­jestämisek­si. Peruster­vey­den­hoi­dos­ta vas­taa sama taho, joka vas­taa erikois­sairaan­hoi­dos­ta ja sosi­aal­i­huol­losta sama kuin ter­vey­den­huol­losta. Raja-aito­jen pois­tamisel­la vähen­netään turhaa sähläämistä.

Johonkin rajo­ja aina muo­dos­tuu. Nyt ter­vey­den edis­tämi­nen vaikka­pa van­hus­ten liikun­nan avul­la on eril­lään ter­vey­den­huol­losta. Samoin kouluter­vey­den­huolto on joko eri organ­isaa­tios­sa muun ter­vey­den­huol­lon kanssa tai koulun kanssa.

= = = =

Ei se täl­lä vielä valmi­ik­si tul­lut. Nyt on raamit, vielä tarvi­taan sisältö.

Ääripäässä kaik­ki jatkuu ennal­laan. Ter­veyskeskuk­set ja alue­sairaalat jatka­vat kun­tien joht­a­m­i­na. Miljoon­api­iri vähän ja visioi ja tasaa meno­ja kun­tien kesken. Toises­sa ääripäässä miljoon­api­ireille annetaan kaik­ki val­ta jär­jestää toim­inta uudestaan.

Entä saa­vatko yksi­tyiset palve­lut haas­taa kun­nal­liset ja jos saa­vat, mil­lä ehdoil­la? Haja-asu­tusalueil­la ei ole toimin­nan organ­isoin­nille juuri vai­h­toe­hto­ja – kun­nan ter­veyskeskuk­sen vai­h­t­a­mi­nen yksi­tyisen pyörit­tämään ei muut­taisi mitään – mut­ta kaupungeis­sa yksi­tyiset palve­lut voivat muut­taa palvelu­raken­net­ta merkit­tävästi. Hyvin toimi­van ter­veyskeskuk­sen ei tarvitse kil­pailua pelätä. Kaik­ki ter­veyskeskuk­set eivät kuitenkaan toi­mi hyvin.

Huonos­ti toimi­va yksi­tyi­nen menee nurin tai omis­ta­ja vai­h­taa epäpätevän johdon. Kun­nalli­nen organ­isaa­tio nilkut­taa eteen­päin odot­taen epäon­nis­tuneen pomon siir­tymistä eläk­keelle. Huonos­ti toimi­vat ter­veyskeskuk­set var­maankin vaa­ti­vat suo­jaa yksi­ty­is­ten ”epäreilua kil­pailua ja ker­mankuor­in­taa” vas­taan. Juuri näi­den kohdal­la kil­pailus­ta olisi hyötyä.

= = = =

Teh­dyn ratkaisun toimivu­us on ratkai­sev­asti kiin­ni siihen liitet­tävistä taloudel­li­sista pelisään­nöistä. Kun­nat mak­sa­vat miljoon­api­ireille kiin­teää jäsen­mak­sua, joka ei riipu saadun hoidon määrästä vaan perus­tuu asukasluku­un, asukkaiden ikä­jakau­maan ja sairas­tavu­u­teen. Jos kun­ta voi yhä päät­tää ter­veyskeskuk­sen­sa toimin­nas­ta, sen kan­nat­taa tar­jo­ta kun­ta­laisilleen mah­dol­lisim­man hyvää hoitoa rahas­ta välit­tämät­tä.  Tämä voi räjäyt­tää kus­tan­nuk­set. Näin sitä ei voi organisoida.

Jos taas miljoon­api­iri ottaa paikalli­sista palveluista tuke­van otteen, päädymme ikävään manku­miskult­tuuri­in. Kaik­ki vaa­ti­vat lisää ja parem­paa ja miljoon­api­iri jakaa niukku­ut­ta. Jos kun­ta halu­aa enem­män ja parem­paa, sen pitäisi olla valmis mak­samaan enem­män ja tämän pitäisi olla myös mahdollista.

Yksi­ty­is­ten palvelu­jen osa voi olla joko ryöstöön rin­nastet­tavaa ker­mankuor­in­taa tai hedelmälli­nen palvelu­jen täy­den­täjä. Yksi­tyisen lääkäri­ase­man saa­ma kor­vaus peruster­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­sista ei voi riip­pua suo­raan suorit­tei­ta, kos­ka täysin ter­veitä ihmisiä voi hoitaa rajat­tomasti, jos joku muu mak­saa. Ruot­sis­sa mak­se­taan lähin­nä kir­jau­tunei­den­poti­laiden määrän mukaan. Tässä taas on ongel­mana poti­laiden valikoin­ti. Varakkaiden aluei­den peruster­veistä lääkärikeskus selvää vähin kustannuksin.

Ker­mankuor­in­takin voi olla järkevää erikois­tu­mista, kun­han helpoista poti­laista ja vaikeista poti­laista saata­vat mak­sut ovat kohdal­laan. Isois­sa kaupungeis­sa voisi olla erikois­tunei­ta palvelun tar­joa­jia, vaik­ka eri­tyi­nen diabeteskeskus.

Erikois­sairaan­hoi­dos­sa on tilaa työn­jaon merkit­tävälle tehostamiselle. HUS-piiris­sä on erikois­tut­tu ja keskitet­ty toim­into­ja. Se on tuot­tanut tulosta sekä meno­jen vähen­e­misenä että laadun paran­tu­mise­na. Pianis­tikin soit­taa sitä parem­min, mitä enem­män on har­joitel­lut. Meil­lä har­joite­taan tekonivelkirur­giaa peräti 60 sairaalas­sa. Poti­laat kär­sivät ja rahaa kuluu. Erikois­tu­misen ja keskit­tämisen lisäämisessä on miljoon­api­ireil­lä työsarkaa.

= = = =

Tehty ratkaisu vie poh­jan pien­ten kun­tien lakkaut­tamiselta. Ne ovat liian pieniä huole­hti­maan sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­losta, mut­ta jäl­jelle jäävi­in tehtävi­in ne ovat tehokkaampia kuin suuret. Sen sijaan kun­tau­ud­is­tus­ta tai vah­vaa seu­tuhallintoa tarvi­taan kas­vav­il­la kaupunkiseuduil­la, joil­la kun­tien väli­nen osaop­ti­moin­ti tuot­taa huonoa kaupunkia ja haaskaa rahaa. Kun­tia ei tarvitse vält­tämät­tä yhdis­tää, kun­han verot kerätään yhteiseen pot­ti­in.  Kansakun­ta voi parem­min, kun se keskit­tyy kar­javarkauk­sien sijaan kar­jan­hoitoon. Mon­es­ta kun­nas­ta koos­t­u­va kaupun­ki voi parem­min, kun sen eri osat tähtäävät yhteiseen hyvään eivätkä etu­i­hin naa­purin kustannuksella.

Entä maakun­nat? Olin kovasti tykästynyt ajatuk­seen antaa sote-huolto maakun­nille, jois­sa olisi suo­ril­la vaaleil­la valit­tu maakun­taval­tu­us­to. Sitä ei nyt tule. Olisiko parem­pi kor­va­ta ne kaupunkiseuduil­la ja antaa osa niiden tehtävistä miljoonapiireille?