Krim, rikos ja rangaistus

(Kir­joi­tus on julka­istu Ykkös­ketju-blogi­na Suomen kuvale­hden verkkosivuilla)

Ei olisi suuri vääryys palaut­taa Krim Venäjälle. Se siir­tyi Venäjältä Ukrainalle jok­seenkin erikoi­sis­sa olo­suhteis­sa – joidenkin väit­tei­den mukaan alko­ho­lil­la oli osansa tapah­tu­mis­sa. Siir­toa olisi tuskin tapah­tunut, jos olisi ajatel­tu mah­dol­lisu­ut­ta Neu­vos­toli­iton hajoamisesta.

Toisaal­ta enem­mistö Krim­in asukkaista on syn­tynyt Ukrainaan. His­to­ri­al­lis­ten rajo­jen muis­telus­ta ei koskaan seu­raa mitään hyvää. Men­emäl­lä his­to­ri­as­sa vähän kauem­mak­si, Krim kuu­luisi Turkille tai itsenäiselle tataarivaltiolle. 

Tiet­ty jär­ki olisi muut­taa nyky­isiä val­tioiden rajo­ja niin, että val­tioista tulisi väestöl­lis­es­ti yht­enäisem­piä. Siir­tomaa-ajal­ta periy­tyvät, täysin mieli­v­al­taiset ja heimora­jo­ja rikko­va val­tioiden rajat Afrikas­sa ovat pysyvä ongel­ma, mut­ta kukaan ei vakavis­saan ehdo­ta pan­do­ran lip­paan avaamista sielläkään.

Venäjä vetoaa Kosovoon ennakko­ta­pauk­se­na, eikä täysin aiheet­ta, mut­ta tähän vetoami­nen johtaa hel­posti omaan maali­in: poten­ti­aal­isia aluei­ta vas­taav­ille kansanäänestyk­sille löy­tyy Venäjältä roimasti, Tšetše­ni­as­ta alka­en. Krim­il­lä ei ole murhat­tu venäläisiä joukoit­tain etnisin perustein niin kuin albaane­ja Kosovos­sa, tataare­ja sen sijaan kyl­lä on murhat­tu ja paljon, mut­ta ei Ukrainan val­lan aikana.

Se nyt ainakin on selvää, ettei Venäjäl­lä ole oikeut­ta yksipuolis­es­ti ottaa Krim­iä itselleen tunkeu­tu­mal­la maa­han aseel­lis­es­ti, miehit­tämäl­lä par­la­ment­ti ja val­i­tut­ta­mal­la päämin­is­terik­si pienen sir­palepuolueen edus­ta­ja, jär­jestämäl­lä pikaäänestys ilman aikaa kam­pan­joiti­in ja selkeää ehdo­tus­ta, mil­lä ehdoil­la siir­to tapah­tu­isi eikä eri­tyis­es­ti niin, että ei riip­pumat­to­mia taho­ja päästetä tarkkaile­maan äänestys­tä.  Ties vaik­ka asi­as­ta olisi päästy sopimuk­seen neu­votellen, jos sopimuk­seen olisi kuu­lunut myös kaa­sun tule­va hin­ta ja ulko­val­to­jen vahvis­ta­ma lupaus olla puut­tumat­ta Ukrainan asioi­hin. Nythän joka tapauk­ses­sa käy Venäjän vauhdit­ta­mana niin, että Venäjä ottaa Krim­in ja län­si ottaa muun Ukrainan. 

Minus­ta oli huolestut­ta­va uuti­nen, että Venäjä oli kut­sunut dosent­ti Bäck­manin tarkkaile­maan vaalien riip­pumat­to­muut­ta ja näin vaku­ut­ta­maan suo­ma­laiset tai laa­jem­min län­si­maalaiset vaalien rehellisyy­destä. Halut­ti­inko eleel­lä alle­vi­iva­ta sitä, että he eivät piit­taa tuon taivaal­lista muiden mielipiteistä?

Mihin Putin tähtää? Hänelle on tuskin yllä­tys, että aseelli­nen rajo­jen siirte­ly Euroopas­sa ei jää vaille seu­rauk­sia. Vaik­ka talous­suhtei­den katkomi­nen mak­saa molem­mille osa­puo­lille, rikok­sen jät­tämi­nen ran­gais­tuk­set­ta ei vain käy. Toimet pitää suun­nitel­la niin, että syyl­liset kär­sivät paljon ja itse vähän. 

Venäjän ottaa riskin taloudel­lis­es­ta ja tiedol­lis­es­ta eristämis­es­tä. Nyky­maail­mas­sa ei pär­jää tuot­ta­mal­la tehokkaasti terästä. Vau­raus perus­tuu tietoon ja inno­vaa­tioi­hin. Eristämi­nen merk­it­see kelka­s­ta pudot­tamista. Eristämisessä Venäjä aut­taa omil­la tiedon kulkua rajoit­tavil­la toimil­la tehokkaam­min kuin mihin ulko­val­lat ikinä pystyisivät.

Ehkäpä Putin ei pelkääkään kaup­pa­so­taa. Ken­ties hän on lukenut talous­te­o­ri­oi­ta, joiden mukaan alku­vai­heessa ole­va teol­lisu­us­val­tio ei pysty kehit­tymään ilman tuon­tisuo­jaa. Hyvä esimerk­ki on Lati­nalaisen Amerikan nousukausin, kun toinen maail­man­so­ta lopet­ti suuren osan tuon­nista ja kulu­tus­tavarat piti valmis­taa itse. 

Venäjän talous ei ole päässyt käyn­ti­in oikein mitenkään. Raa­ka-ainei­den vien­ti tuo maa­han rahaa, joka vir­taa ulos län­si­mais­ten tavaroiden ostoina – juus­tokin pitää tuot­taa Pietarin alueelle Suomes­ta. Län­si­maid­en ei tietenkään kan­na­ta kieltää kulu­tus­tavaroiden vien­tiä Venäjälle, mut­ta Venäjä voi sulkea tuon­nin vas­ta­toime­na. Venäläiset kulut­ta­jat kär­sivät, mut­ta koti­markki­natuotan­to voi elpyä. 

Tai sit­ten Putin ei ole ajatel­lut näin pitkälle, vaan on menet­tänyt todel­lisu­u­den­ta­jun­sa, kuten Angela Merkel asian ilmaisi. 

Tehokkaim­min Venäjää sat­ut­taa pane­mal­la boikot­ti­in har­vat kehit­tyneet vien­tialat, joi­hin maa on voimal­la panostanut. 

Venäjä on vis­usti varonut käyt­tämästä ener­gian vien­tiä pain­os­tuskeinona Län­si-Euroop­paa kohtaan. Maakaa­su on vir­ran­nut Suomeen luotet­tavam­min kuin Pietari­in. Silti on viisaut­ta vähen­tää riip­pu­vu­ut­ta venäläis­es­tä ener­gias­ta. Sitä Venäjä pelkää. Siitä kiit­tää myös ilmas­to, mut­ta myös maakaa­sua hala­ja­va Kiina. 

Ukrainalaisia taas autamme parhait­en osta­mal­la ukrainalaisia tuot­tei­ta. Enää tarvit­taisi­in niitä ukrainalaisia tuot­tei­ta joi­ta suosia.

P.S. Min­is­ter­i­ta­paamis­ten kieltämisessä ei olisi jär­jen häivää.  Kri­i­seistä ulospääsyä ei pidä tietois­es­ti vaikeuttaa.