Miksi Ruotsissa menee niin hyvin ja meillä niin huonosti? (2/2) Työperäinen maahanmuutto.

Moni teol­lisu­us­maa on täy­den­tänyt työikäis­ten määrää työperäisel­lä maa­han­muu­tol­la. Yhdys­val­to­jen ja Kanadan elin­voima on lähin­nä maa­han­muu­ton seu­raus­ta. Nämä maat ovat siir­to­lais­ten osalta hyvin valikoivia. Myös Ruot­si on ollut pitkään työvoimaa tuo­va maa. Suo­mi sitä vas­toi menet­ti työvoimaa ulko­maille, eri­tyis­es­ti Ruot­si­in. Suomen muut­to­tap­pio kään­tyi pysyväk­si muut­tovoitok­si vas­ta vuon­na 1981 ja merkit­tävää muut­tovoit­toa Suo­mi on saanut vas­ta vuodes­ta 2005 alka­en. Koko maan tasol­la ulko­maalais­taus­taisen väestön merk­i­tys on vähäi­nen, mut­ta pääkaupunkiseudun työ­markki­nat eivät ilman ulko­maalaisväestöä toimisi.

Puoli­toista miljoon­aa (15,4 %) Ruot­sis­sa asu­vaa on syn­tynyt ulko­mail­la, lisäk­si 4,7 % on syn­tynyt Ruot­sis­sa ulko­maalai­sista van­hem­mista, 7,1 % on syn­tynyt Ruot­sis­sa niin, että toinen van­hem­mista on ulko­mail­la syn­tynyt. Täy­siverisiä ruot­salaisia on vain 72,6 % maas­sa asu­vas­ta väestöstä. Maa­han muut­taa vuosit­tain noin satatuhat­ta ja maas­ta muut­taa noin 50 000 henkeä. Maat­alouden nopea alasajo johti noin kol­men­sadan­tuhan­nen suo­ma­laisen muut­toon Ruot­si­in. Kun suo­ma­lais­ten muut­to­tul­va tyre­htyi, Ruot­si ryhtyi tuo­maan siir­to­laisia esimerkik­si Puo­las­ta. Ruot­sis­sa on Suomeen ver­rat­tuna paljon human­i­taarisin perustein maa­han tulleita.

Ulko­maalais­peräi­nen väestö on ter­ve­hdyt­tänyt Ruotsin väestöraken­net­ta merkit­tävästi. Jos ulko­maalais­peräisik­si las­ke­taan ulko­mail­la syn­tyneet, ulko­mail­la syn­tyneistä van­hem­mista syn­tyneet ja puo­let niistä, joil­la toinen van­hem­mista on syn­tynyt ulko­mail­la, ulko­maalais­peräistä väestöä on Ruot­sis­sa noin 23,7 pros­ent­tia väestöstä. Ikälu­okit­tain näin määritel­ty ulko­maalaisväestön osu­us näkyy alla olev­as­ta taulukosta:

Parhaas­sa työiässä (25 – 54 v) ole­vista 29 % on ulko­maalais­taus­taisia. Väestölli­nen huolto­suhde täy­siveris­ten ruot­salais­ten paris­sa on 62 % ja ulko­maalais­taus­taisen väestön paris­sa vain 40 %. Ero on merkittävä.

Väestöl­lisen huolto­suh­teen parane­m­i­nen ei tietenkään riitä pelas­ta­maan kansan­talout­ta. Ulko­maalaisväestön on myös men­tävä töi­hin. Min­ul­la ei ole käytet­tävis­säni ulko­maalais­taus­taisen työl­lisyysastet­ta, mut­ta sen on olta­va varsin korkea, kos­ka koko työikäisen väestön työl­lisyysaste on kolme pros­ent­tiyk­sikköä korkeampi kuin Suomes­sa, vaik­ka tuon ikäi­sistä 29 % on ulko­maalais­taus­taisia. Ulko­maalais­taus­tainen väestö näyt­tää työl­listyvän Ruot­sis­sa yhtä hyvin kuin suo­ma­lais­taus­tainen väestö Suomes­sa ellei jopa paremmin.

Ilman ulko­maalais­peräistä väestöä Ruotsin talous olisi suuris­sa vaikeuk­sis­sa. Van­husväestön osu­us olisi melkein 22 % eli paljon enem­män kuin Suomessa.