Lautakunnan listalla on vain yksi merkittävä asia.
Sisääntuloväylien bulevardisointi
Raportin löytää tästä:
Helsingin Sanomat ehti jo suurin piirtein kertomaan, että raportti tyrmää bulevardisoinnin. Olemmekohan lukeneen samaa raporttia?
Nykyisellä liikennekäyttäytymisellä tulisi paljon ruuhkia, kun väylien välityskyky laskisi risteysten ja liikenneväylien vuoksi. Niiden työmatka pitenee, jotka tulevat keskustaan Kehä I:n ulkopuolelta, mutta toisaalta satatuhatta ihmistä saa asunnon Kehä I:n sisäpuolelta. Heidän matkansa lyhenevät olennaisesti verrattuna vaihtoehtoon, jossa asuntoa pitäisi etsiä jostain kaukaa. Muutokset eivät kuitenkaan ole dramaattisia. Eniten tarkastelluista matkoista piteni matka Klaukkalasta Erottajalle ja sekin vain vajaat kymmenen minuuttia.
Outoa oli, että bulevardeille oli ajateltu 60 km/h nopeusrajoitusta. Minä olisin kuvitellut nopeusrajoitukseksi 50 km/h (Vrt. Mannerheimnintie, Mäkelänkatu). Erotuksella ei ole sanottavaa vaikutusta matka-aikoihin, maksimissaan 12 s/km, käytännössä paljon vähemmän.
Näissä malleissa on se vika, että ne aina yliarvioivat hankaluuksia, joita väylien alentunut välityskyky aiheuttaa. Yliarvioivat, koska aliarvioivat sopeutumista.
Jos matka autolla hidastuu selvästi, mutta matka kiskoliikenteellä ei hidastu, aiempaa useampi valitsee kiskoliikenteen ja tieverkko ei ruuhkaudu yhtä paljon. Tämän malli ehkä osaa ottaa huomioon, mutta ei sitä, että matkojen alku- ja loppupäätkin sopeutuvat. Helsingin seudulla muuttaa vuosittain selvästi yli satatuhatta henkeä asunnosta toiseen. Kymmenet tuhannet vaihtavat vuosittain työpaikkaa. Molemmissa tapauksissa asuntoa ja/tai työpaikkaa harkitaan myös työmarkan sujuvuutta ajatellen. Jos bulevardisointi pidentää matkaa vaikkapa Klaukkalasta Vallilaan kymmenellä minuutilla, vastaa se sitä, että nämä paikat olisivat ajautuneet kymmenen tai viisitoista kilometriä aiempaa kauemmas toisistaan. Tämä takia yhdistelmä koti Klaukkalassa ja työpaikka Vallilassa käy epätodennäköisemmäksi. Asuntojen ja työpaikkojen vaihtamisen seurauksena sellaisten työmatkojen määrä vähenee, joita bulevardisointi hankaloittaa. Tämän valikoitumisen vaikutus ruuhkautumiseen on aivan olennainen.
Helsingin kantakaupungin saavutettavuus kehyskunnista autolla heikkenee, mutta saavutettavuus raideliikenteellä ei heikkene. Siksi ne, jotka haluavat asua kantakaupungin ulkopuolella mutta käydä töissä kantakaupungissa, hakeutuvat raideliikenteen ulottuville. Samalla sellaiset työpaikka-alueet Helsingissä, joihin ei pääse nopealla raideliikenteellä, menettävät vetovoimansa. Eräs rakennusalan merkittävä toimija kertoi, että Espoossa menevät kaupaksi vain asunnot, jotka ovat metron varrella. Länsiväylän kasvaviksi ennustetut ruuhkat eivät yhtä paljon kasva, koska aina voi tulla Helsinkiin metrolla.
Raportti yliarvioi liikenteen ruuhkautumista. Samalla se aliarvioi bulevardisoinnin vaikutusta asumisen ja työpaikkojen sijoittumiseen sekä kiinteistöjen arvoihin Helsingin seudulla. Nurmijärveläiset joutuvat kärsimään omaisuutensa arvon menetyksenä siitä, että ovat valinneet liikennepolitiikassaan huumeettoman vaihtoehdon.
Tulevaisuudessa Helsingin seudun työpaikat ja asunnot tulevat jakautumaan niihin, jotka ovat raideliikenteen piirissä ja niihin jotka eivät ole. Raideliikenteen piirissä asuvat käyvät yhä todennäköisemmin myös töissä raideliikenteen piirissä ja päinvastoin. Tällä voi olla huomattavaa vaikutusta asenteiden jakautumiseen. Klaukkalasta toisin sanoen ajetaan aiempaa todennäköisemmin töihin sellaisiin toimistoihin, joihin ei pääse helposti joukkoliikenteellä.
Päätöksenteon kannalta merkittävää on, että toimenpiteen hyödyt keskittyvät Helsinkiin ja haitat Helsingin ulkopuolelle. Helsingin seutu on jaettu 14 itsenäiseen osaoptimointiyksikköön. Helsingin osaoptimointiyksikössä otetaan tietysti huomioon vain helsinkiläisiin kohdistuvat hyödyt ja haitat kuten tehdään seudun muissakin osaoptimointiyksiköissä.
Ajatus moottoriteiden muuttamisesta bulevardeiksi on mullistava. Varmaankin sen yksityiskohtiin joudutaan palaamaan. Yli satatuhatta asukasta on kuitenkin sellainen argumentti, ettei sitä voi noin vain sivuuttaa.